IRC-Galleria

Eli jos en tässä kuussa laittaisi kuukuppimainosta, koska se on niin mukava, että unohdan kuukautiset täysin, ja niinpä mainoksen kirjoittaminen ei tule mieleen?

Ok, nyt puhelen itseni pussiin, ikävästi, mutta sanotaan että muistan asian koska masu kramppaa... paitsi ettei se kramppaa, tämä ihmekuppi kun pitää kivutkin poissa.

Meinasin unohtaa pussin tuttavan vessaan. Eikun ihan vahingossa, tosin nyt saattaisin unohtaa sen tahallani. Miten jostain niin ällöttäväksi ja likäiseksi teilatusta kuin kuukautisista voi puhua noin vaan kavereille? Opettelen...

Huomenna lähden Poriin. Siirryn siis taas kirjoittamaan enemmänkin paperiseen päiväkirjaani (ah mikä rauha, kuuluu sinun huokaista tässä). Sitä voi sitten tulla tänne meillehen lueskelemaan.

Hullut porilaiset, tuokaa itsenne esiin, niin nähdään.

Hiuksetkin jo Peppiksen mittauksen mukaan kuusi milliä.

Dan Brown käristyköön hitaasti helvetissä. Mokoma isänmaallinen mukakiero tappaja. Arvatkaa vaan kuka on syyllinen: tietty se, kuka on kivoin ja kenestä tykkäät eniten (hän taita osata ihmisen mielen liikkeet tosi hyvin).

c=2

Kun Gandhi eräänä päivänä nousi junaan, hänen toinen kenkänsä putosi raiteille junan alle. Ja koska juna oli jo lähtenyt liikkeelle, hän ei ehtinyt saada kenkäänsä sieltä pois. Muiden ällistykseski hän riisui myös toisen kenkänsä ja heitti senkin kiskoille, toisen viereen.
Kun yksi matkustaja ihmetteli, miksi Gandhi oli niin tehnyt, tämä sanoi hymyillen: "Minulle ei ole mitään hyötyä yhdestä kengästä, ja luultavasti on paljon hyödyllisempää löytää kenkäpari kuin vain toinen kenkä."

Tapasin yhden tuttavani. Siinä iltapäivän mittaan pohdin, onko roolini ystävilleni jonkinlainen seksiguruilu (no, seksuaaliguruilu). Esimerkkejä:
"Hei Puntti, lähdetkö mun kanssa seksikauppaan?" No tietty, mennään vaan.
"Hei, osaisitsä sanoa, miten mä saisin mun rinnat näyttämään isommilta?" Joo, toki tiedän, mutta hei, en omasta kokemuksesta. Minestronekeitto toimii kuulema hyvin, oletko koittanut sukkia, ja sitten on sellaisia ihan tarkoituksen tehtyjä...

Puhumattaaan toki Lady Chaterleystä, "ai onko sulla Deep Troath, saanksmä lainaan sen", ja muutenkin värikkäistä joululahjoistani. On mulla muuten puputyttökuteetkin, jos niitä kaipaat.

"Kun se mun puoliso, se ei oo kovin innostunut ehkäisystä, niin osaisitsä sanoa millä kondomeilla mä saisin sitä houkuteltua, mitkä olis kivoja?"
"Hei onko normaalia jos..."
"Ootko sä koskaan kokeillu tai tiedätsä..."
"Mitähän maksais..."
"Olenkohan raskaana kun..."
"Kun sä tiiät niin..."

Nojaa, minähän tiedän kyllä, eipä sillä. Ja kerron toki, vaikka mitä jos säästettäis ton hyllyn takana olevan hermoja, niin en kerro ihan niin laveasti kovaan ääneen tässä. Mennään tännepäin, muistaakseni tämä kauppa pitää ehkäisyvälineensä täällä... ja alahyllyllä tietty. Haetaanko urheiluvälineosastolta tuolit ja käydään nämä kaikki läpi.

En muuten liiottele. Niin on tehty.

Ps: "Olisitsä päällä kun sä oot niinku kokeneempi?"

Jokainen hyvä jossain, minä kyselen heiltä sitten jotain muuta... en vaan ole vielä tietoinen mitä.

Tänään mietin
kaiken muun muassa
Että miten hienoja kirjeystäviä olenkaan yhtäkkiä saanut
vielä niin monta upeaa!
Ja pohdin samalla
eikö heillä muuta tekemistä
miksi tuhlaavat aikaansa kirjeisiin minulle
(tietysti toivoisin, ettei se olisi tuhlausta...)

Siitä olen onnellisin, että sähkäpostit on vaihtuneet kirjeeksi.

Puran nyt paperivuoristoa hygieniapassin löytymisen toivossa.

Silmiini osuu nipuittain entisten poikaystävien rakkaudentunnustuksia. Miten suloista epävarmuutta! Miten vahvaa antautumista! Miten suoria sanoja! Miten herkkää kieltä!

Miten kovin pohdin, kuinka muka olen tuollaisiin antanut syyn. Miksi, miten muka? Minä kun olen muistaakseni ollut todella hirveä. Ja jos en, vaan jos olenkin ollut ihana, miksi en sitten ole noiden kanssa yhä? En aina ihan ymärrä maailmaa...

Mutta Sa, Tu, Valt, niin minäkin teitä. Moninkertasesti.

Vaikka ette minua kai tunne kovin hyvin, että olette väärä ykeisö kertomaan, olenko minä sellainen pelottva itsenäinen itsetietoinen harpyija, jonka seurassa ei uskalla edes hengittää luvatta? Harva se päivä näet samaistun semmoisiin, ja ihmettelen miksei ne saa miestä.

PS: Olen ilemisesti vihdoin sekoamassa. Antamassa sille kädet. Meinaan olen alkanut miettiä, että "joo, Augusta olisi tosi kiva tavata useamminkin" ja että "Lotaltahan voisi kysyä tätä" ja sitä rataa. Mikäs siinä, elleivät he molemmat, ja monet muut, olisi fiktiivisiä lukemieni kirjojen henkilöitä...

Ensi viikolla Poriin, ehkä.

Sellaisia että:

Tekisi mieli rakastua johonkuhun (mentaliteetilla kehen vaan), mutta vihdoin olen saavuttanut kipupisteen, jossa en uskalla. Tämäkin on jännää.

Miksi itkettää niin paljon? Varsinkin Peppilottaa?

Jos minulla olisi sellaisia ystäviä, he väittäisivät että olen puutteessa. Minulla ei kuitenkaan ole. Jännetuppitulehdusta minulle silti diagnosoidaan koko ajan.

Älä lupaa jos et pidä lupaustasi.

Nolotti, kun mutteri oli käynyt vaihtamssa yläsängyn patjan ja taatusti nähnyt voitonmerkit, eli käytetyt kondomit, mitä olin sinne lähtiessäni jättänyt.
Minua ihmetyttää, että miksi minua hävettää.

Kukahan minä olen.

Suosittelen kirjaa "Ainakin tuhat laivaa".
Varsinkin lukua Mimosa. Koska se kertoo minun syndroomastani.

Ps: Mietiittiin semmoista, että yleinen vaatimus tai käsitys on, että miehet on kovia ja vahvoja, naiset heikkoja ja hauraita. Mutta mitä on tullut seurattuja, aikamoisia nössöjä nuo miehet ovat. Kun taas todella vahvoja naisia... no siis muunlaisia ei ole edes tullut vastaan. Niin että onko tässä nyt joku juttu, miehet ovat muka vahvoja ja naiset heikkoja, mutta käytännössä miehet ovat heikkoja ja naiset vahvoja?

Eikun valitan vielä parista asiasta.

Nössöistä ja seksuaalisesti yliaktiivisista.

No siinä se olikin.

Meinasin kirjoittaa yhdestä aivan mahtavasta kakkureseptistä, mutta hähää, empäs kirjoitakkaan, niin siitä tulee sitten suvun salainen resepti ja vuosisatojen ajan sitä yritetään varastaa huonoin tuloksia ja kaikki ovat hirmu kateellisia ja....

Tulkaa maistamaan. Hui kun se on hyvää.

Kai te kaikki muutkin pelkäätte?

Varsinkin sitä, että kuolette yksin? Että ette koskaan löydä sitä utopista parisuhdetta? Että ette koskaan tee sitä mitä tahdoitte? Että että koskaan saa tietää mitä tahdotte tehdä? Että elämä on aina yhtä siirapissa talsimista?

Vai mitä te pelkäätte?