IRC-Galleria

Kirjaston hakuohjelma tarjosi listallisen, mutta koska siellä ei ole Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieltä, en luota listaan niin.
Lainasin neljä (osan listalaisista olin jo lukenut). Mutta kaipaisin vinkkejä muista. Mainitseppa siis jokin, jonka olet lukenut. Ei välttämättä tarvitse olla kehuttava, olen nääs "kiinostunut teoriasta".

Synttärilahjaksi haluan (pidän listan yllä ja lisäilen kun tulee mieleen):

- Lolitat (vanhemman - löysin jo uudemman) DVD:llä
- Kirjan Rakkaus on vaarallinen enkeli
- Vanhanaikaisen kynttilänjalan, jossa on sellainen laakea alaosa, siitä nouseva kynttilänpidike ja sormea varten semmoinen rinkula, josta sitä voi kantaa mukana, edellä, kun kiiruhtaa linnan synkkiä käytäviä. Roger?
- Rullittain tiiliseinätapettia
- Silinterihattu
- Helminauha (kiiltävät valkeat helmet, materiaalilla ei väliä)
- Kosrsetintekotilpehööriä, eli luuta, plansettia, kangasta, nauhaa...
- Silikonisia muffinivuokia (ja sitä kestoleivinpaperia)
- Anssi Kelan uusin levy

Eikä sitten tarvitse todellakaan olla uusia ja kalliita, kunhan käytettävissä.

( http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d0/Koningin_marie-antoinette.jpg )

Jo ennen seurustelumme alkua

pelkään

että jätät mut

tai ettet jätäkkään.

Kuten jokaisella Sampsalla on vastuu olla tietynlainen.

Viihdyn sormus sormessa.

"
1. Perustamme yhdistyksen
2. Yhdistys ottaa lainan
3. Lainalla yhdistys ostaa koulun
4. Yhdistys ottaa tiloihin vuokralaisia, jotka SATTUVAT olemaan sen perustajat.
5. Koska vuokralaiset ovat hirmuisia sosiaalipummeja eivätkä käy töissä, he saavat sossulta asumistuet ja rahat.
6. Talon laina on maksettu valtion rahoilla alle kymmenessä vuodessa.
7. Eläkäämme rauhassa, kestävästi.
"

Kuka lähtee mukaan? Laskettiin jo Tou'on kanssa osallistujia, budjettia ja etsiitiin paikkaa. Hohoo.

Kaipaan millisänkeäni.
En kaipaa yhdeksänkymmensenttisyyttä. En olkapääpituista, en leukaan astista.
Pitkää takatukkapalmikkoa kaipaan vähän.

Nämä on ihan hyvät, kahdeksan milliä, eli pitenee sentin kuukaudessa (siispä voit laskea, milloin hyväksyt hiukseni deittailua kanssasi ajatellen).

Mutta todellisuudessa minimillihiukset ovat parhaat koskaan. Niistä minä todella pidin. Olen jo tottunut kasvojeni katseluun (hiusten tärkein ominaisuus on mahdollisuus piiloutua niiden taakse, minulle), kylmäkään ei ole enää.

Mutta uskon, ettei minua hyväksytä millihiuksissa, että minut todella sitten suljetaan sosiaalisen elämän ulkopuolelle. En ole sinne menossa, mutta haluan että minulla on siihen mahdollisuus.

Tahtoisin pitää hiuksettomuuden, mutta samalla pelkään että menetän sen vuoksi ihmisiä (ei tuttuja, varjelkoon, jos heistä joku hylkäisi minut hiusteni takia olisin todella pettynyt).

Että minuun ei tahdota tutustua, koska olen hiukseton.
Että minua ei tahdota seurustelukumppaniksi, koska minulla ei ole hiuksia.
Etten saa töitä, koska hiukseni puutuvat.

Kyllä, kyllä, kyllä, ei niistä väliä joille en kelpaa selaisena kuin olen. Millainen olen? Mutta jos näkyvästi poikkean normista, voinko syyttää jotakuta siitä ettei tämä tahdo myrkyttää itseään minun seurallani, tehdä sosiaalista itsemurhaa?

Nyt olen todella napit vastakkain oman tahdon ja yhteiskunnan normin välissä.

Pitkillä hiuksilla saa. Saa kyllä lyhyilläkin. Mutta pitkillä ei saa negatiivista huomiota.

Ihmisyys on tänään vaihtelevaa.

Jos mulla olisi vertaistukiryhmä, sen pitäisi koostua itsemurhassa onnistuneista. Niitä mä tahtoisin päästä jututtamaan. Hautaustoimiston väki ei saa kertoa maailmalle, että itsemurhaajien kasvoilla on hyvin usein autuas, voitonriemuinen hymy.

"Mä häluun vaan sen hitin, mä haluun päästä Intiaan..."

Yksi päivä ja yksi kuukausi synttäreihini.

Merkatkaahan kalentereihinne viikonloppu viikolla 41, eli lokakuun päivät 10 ja 11. Luultavasti punakynällä sunnuntaiaamu, silloin tarjoilen prinsessakaakkua ja jotain suklaista lattiatyynyillä. Katsotaan Aamiainen Tiffanyllä, leikitään lasitimanteilla, haaveillaan pojista ja kuvitellaan että ollaan luksusta. Miten niin kuvitellaan? Pyjamissa, hiukset söpösti pörröllään, me ollaan luksusta. Maailma jää ulos, sataa vaikka, mennään pihalle tanssimaan, tehdään piknik katolle, alan kuulostaa Blairin unelmilta. Vihreää mehua, kuten aina, kauniita lahjapaketteja. Leikitään Laurentsiaa (nyt on hyvä hetki aloittaa siihen valmistautuminen).

Laittaisikohan tai sitten teemaksi englantilaisen koulun... Originelli organisoijani iskee.

Pitääkö tässä vielä kutsukirjeetkin jossain vaiheessa kirjoittaa...

Eniveis, pitäkää kalenteri avoinna, A (mieheke saa tulla, jos pukeutuu hameeseen, ja minusta näpit irti), S (samat sanat miehestä, vaikka se ei koskisi minuun kylläkään), M (koska tiedän että olet kunnassa), K (öö, mitenhän sinun mies...), toinen S (mutta nyt ei mennä yhtä pitkälle kuin kaksi vuotta sitten), P (jos olet maisemaan sovitettavissa), R (siitä vasta soppa syntyisi) ja oliko muita...
Tietty T, V, P ja J. Mutta nehän kuuluu kalustoon jo. Mitähän siitä tulisi jos kutsusi kolmannen S:n (jos saat lomapäiviä sattumalta). H (missä ikinä luuhaakaan) saattaisi tulla jos sen kutsuisi ja löytäisi.

Vai onko tämä liian aikaista? Mitä kaikkea ehtii vielä tapahtua? Ehtiikö suhteet vielä kovinkin muuttua? Saa minulle lattaa onnittelukortteja postitsekin (en kerro julkisesti osoitettani, saa kysyä).

Jostain iski kokovartalokompleksi.
Olen siis tällä hetkellä ruma ja inhottavan näköinen.
Lyhyet tanakat jalat (semmoiset kuin bratz-babyzeilla), liian korkea osta, pysty nenä (ja hyppyridaisarit), katoavan pienet silmät, kapea suu, hiuksista en puhu, liian laihat kädet, suhteessa vartaloon liian pienet rinnat, liian leveä vyötärö, pömppis, lantio kulmikas, peppu liian kaukana, polvet kuhmuraiset, sääret ja muu vartalo niin karvainen ettei ole tosikaan, jaloissa liikaa rasvaa, olkapäät joko liian matalalla tai liian korkealla, sormet vanhan näköiset...

Silmien väri jännittävä, korvat ok, varpaistani tykkään.