IRC-Galleria

Nuo naperot täällä tahtoisivat pussata joka välissä, illalla, aamulla, tarhaan jäädessä, tarhasta palatessa, mennessään jonnekin, tullessaan jostak... you get the point.
Minulla ei todellakaan ole tapana pussailla muksuja, ei ole koskaan ollut. Varsinkaan vieraampia, muttei kyllä omia sisaruksiakaan.
Yhdellä partioleirillä (partiolainen (o)saa) pullonpyörityksessä kysyttiin jotain jotain koska olen viimeksi suudellut. Olin n. yksitoista, ja topakkana totesin etten ole koskaan pussannut ketään. pikkuserkkuni sivusta vihjaisi että varmasti nyt olet ainakin äitiä. Myönnyin, koska hän oli siitä niin varma, mutta samalla en muistanut (en muista nytkääN9 yhtään kertaa kun olisin äitiäni pussannut.
Sitten kun yläasteen puolivälissä suutelun makuun pääsin, tilanne olikin ihan toinen. Ah, ensisuudelma *vaipuu haaveisiin*. No ei se tainnut kovin kummoinen olla. Olen aina sanonut, että koen ensisuudelma jokaisen suutelututtavuuden kanssa, enkä nosta sitä ykköskertaa sen ylemmäs. Ei kyseessä siis missään tapauksessa huono suutelija ollut (annanko puhelinnumeronsa?), varsinkaan kun siitä sitten kehityttiin (kehityttiinkö?).
Sitten tuli ensimmäinen poika. Suutelu oli jotain tajunanräjäyttävää, ja sitä teki mieli harrastaa paljon (koska seksi ei vielä ollut kuvioissa). Kyseessä oli semmoinen tapaus, joka tuli aina välillä käymään, ja juteltiin sitten niitä näitä, vaikka molemmat tiesi että pussailun takia tässä ollaan. Kunnes joku (minä) teki asialle jotain ja istuttiin kieli toisen kitalaessa loppupäivä. (minua muuten ärsyttä noissa "ollaanko vai ollaanko enemmän" -suhteissa se, miten joka kerta tuhlaantuu aikaa kaikenlaiseen jorinaan kun voitaisiin mennä asiaan Kun Kummatkin Kuitenkin Haluu.)
Sen jälkeen olen suudellut... yhtä tyttöä ja noin yhdeksää poikaa. Ei meillä tosin lasketa, ota vaan kolmaskin pala.

En tykkää suudella tyyppejä joiden kanssa ei ole mitään lähempää. Kännikamujen pussailu on jotain mitä en vaan tee. Tahdon henkisen yhteyden ennen ruumiillista (no se ei paljon vaadi, mutten kuitenkaan tuntemattomia pussaa).
Pussailu on kivaa. Paneminen on suunnilleen kivempaa, mutta tykkään suukotella. Olen suudellut monella tavalla, monenlaisia suutelijoita. Kaikki arkkityypit on koettu. Tykkään eniten kiihkeästä ja voimakkaasta pussailusta, höystettynä näykkimisellä ja aika vähällä kielellä.
Oikeastaan kaikilla pussaamillani miehillä on ollut (ikää löytyy kuudestatoista neljäänkymmeneen) sama ongelma; liikaa kieltä, ilmeisesti pyrkimys tukehduttaa kumppani tai ainakin nielaista, ja kädet yrittävät vaivihkaa kiemurrella paidan alle. Viimeksimainitussa ei ole ongelmaa, mutta se säälittävä "salavihkaisuuden" yritys...
Naiset vastaavasti pussaa jumalaisesti, ainakin nuo kaksi... Ja minäkin toivottavasti.

Keep on kissing.

Ps. Ensimmäinen pitkäaikainen poikaystävni kysyi huulirasvaa lainaan meillä ollessaan. heitin hänelle tuubin, ja kun hän ihmetteli sen muotoa totesin että kysesisessä tuotteessa on mukana kimalletta. Tuo viskasi sen kädestään kuin ruton (voiko ruton viskata kädestään; ruttotautista ainakin on vaikea), ja olin vaihteeksi ihmeissäni. Mutta se olikin oikeistolais-uskis-amerkikanrauta-feministintappaja-fiftari-kummajainen, joita pitää välttää (?).

On jännittäävää miten kaikissa maissa oman maan historia on käsinkoskteltavan lähellä kaikessa. En ole liian kiinnostunut historiasta (toisin kuin veljeni), mutta niin Englannissa vaan oppi kaikenlaista jännää Brittein historiasta (ja luonnollisesti sen vaikutuksesta nykypäivään).
Niin eilen sitten juteltiin iltaruaalla suomen ja venäjän suhteista, ja sitten tuli mukaan ranska ja saksa ja ruotsi ja... lopulta koko eurooppa oli sopassa. Napoleon ratsasti kuvaan valkealla hevosellaan, ja samantien tuhoutui venäjän avustuksella, ja niin sitten perheen isä toteaa että "niin, venäjä on koitunut jonkun toisenkin tuhoksi...". Eli tämä lienee paikallinen tapa puhua natsiajoista. Ja minkäkun niin tykkään jutella saksan puuhista toisen maailmansodan aikoihin. No, pitää pitää pienempää ääntä.

on saattaa itsensä tarpeettomiksi.

Ja löysin sitä vihdoin lähikaupastakin.

Uusi blogimerkintä.

on siis varmaan oikeus ja kohtuus että itselläni on nyt sellaiset.

Nim. merk. keesi takaisin.

(Kamalaa, no toivottavasti se ei ole tarttuvaa.)

1. Ostin uuden korsetin. Tai no kuka mitäkin omistaa. Mutta valkean (voinko tehdä typerämmin - hankkia nyt näillä sottaustaidoilla valkea vaate jota ei voi pestä) rinnanalletulevan. Jättää kyllä meitsin masumakkarat näkyviin, pitää siis silti treenata. Makso vaan, ootas... No, mullon rikas, öö, tausta.

1. Tuli ikävä helminauhaa, joten ostin semmoisenkin. Heti tuli kotoisampi olo.

1. Wolfgang kävi väkertelemässä Skypen toimintaa. Nim. merk sanna_oksa saa minut lisätä. Teervetuloa.

1. Kirje tuli! Täällä kannetaan lauantaisin posti!

1. Mustaa kynsilakkaa on nyt taas.

1. Tein päätöksen ola käyttämättä mäkkärin palveluja.

1. Taloudessa olevasta ompelukoneesta innostuneena (ja maassa vallitsevasta hyväkäytöksisten hameiden puutteesta johtuen) hankin myös metrin mustaa puuvillaa ja toisen tylliä (ja oranssia lankaa). Kellohameen tekoon ->

"Kyllä minun täytyy myöntää, että minä en saa tarpeeksi."
- Sir Henry

Mutta vakavasti puhellen: Prostioitujen verotus:
"Olisikohan tällä verolla vaikutusta "pillun hintaan". Tuossa aiemmin nimim. Lenita kertoo harrastavansa asiaa muun ohella. Tällainen tapaus onkin sitten ongelmallinen. Olisiko se veron alaista tuloa, vai voisiko tässä käsitellä asiaa lahjana - ja muutenkin; asikas vie tytölle lahjan, ei maksa palvelusta. Vielä eteenpäin teoretisointia. Viime perjantaina olin naisystävän kanssa ravintolassa ja söimme hyvin ja ajoimme taksilla ja sen jälkeen harrastimme seksiä. Syntyikö tästä veronalaista tuloa hänelle? - Mihin vedetään se raja? - Voisiko asiaa myös lähestyä siten, että rekisteröidylle palveluntarjoajalle suoritettu maksu on vähennyskelpoinen kotitaloustyövähennys. Miksi ainoastaan siivous olisi hyväksyttävää kotitaloustyövähennykseen?"

Siinä ne peruskohdat.
Onko kaikki kotityö (kuuluuko seksi niihin, tai verrattaviin) veronalaista, eli tuleeko esimerkiksi kotona olevan avopuolison maksaa verot rahoista joita työssä käyvä puoliso tienaa (avioliitossa tällä ei kai ole väliä, koska puolisoiden tulee elättää toisensa), mikäli hän sitten vastaavasti tekee kotona mitään yli oman osuutensa.
Kannatan kotitalousvähennyksen ulottamista prostituutioon.

Kuten keskusteluissa käy ilmi, prostituoidut eivät tahdo maksaa veroja, koska yhteiskunnalta ei tule mitään takaisin, ei verovähennysoikeutta, ei ihmisoikeuksian jne. Ja laittaako sitä sitten veroilmoitukseen prostioitu?
Uusien parituslakien ollessa voimassa, mikäli prostituoitu laittaa ilmoituksen esimerkiksi lehteen tai maksulliselle nettisivulle (deittailusivulle), toimii tämä kanava parittajana, koska se saa rahallista hyötyä tilanteesta etc.

Eikun tykkään vaan tästä keskustelusta, ja keskustelusta aiheesta (jos vaan joskus pääsisi juttelemaan aiheeista jonkun kanssa, jolla on sanottavaa ja näkemystä, kuten eismerkiksi Tou´on).

Ps. Saksassahan työkkäri voi (teoriassa) ehdottaa työttömälle ilotalotöitä. Tällä lakimuutoksella on tosin ollut hintoja laskeva vaikutus, tai sitten vaan suomalaisilla on oikeasti todella paljon kovemmat hinnat.