IRC-Galleria

No toi meni väärin. Tai ainakin voisi mennä aika paljon paremmin.

Kävin siis teellä oman ja upan luona, heillä kun on vara-avain. Alles glaubt. Mitähän glaubt tarkoittaa?

kotiin tullessani löysin postilaatikosta minulle suunnatun kirjekuoren, johon oli piirretty lentävä muna, lupauksen mukaan.
En ole vieläkään lakannut nauramasta.

Menen syömään tai kirjastoon tai kaupungille, en tiedä vielä mitä kaikkea. On nälkä, kirjoja melkein myöhässä ja monta paikkaa minne mennä.

Aber ich kanst spreche venig deutch, und das ist gut.

Petytte, salee.

Se on visuaalisesti minun silmääni miellyttävä elokuva, tulen hankkimaan DVDn ihan vain jotta voin soittaa elokuvan läpi hidastuksella, ja nähdä kaiken.

Luulen, että alokuvasta olisi saatu onnistuneempi seuraamalla alkuperäisen kirjan tarinaa. Nyt juuri juoni on kompastuskivi - huimaa hulluudella ilottelua, mutta tarina on arvoton. Ei syvyyttä.

Upeita ja mielenkiintoisia näyttelijöistä, paitsi että itse Alice ei vakuuta, eikä muuten Deppkään - tuntuu kuin hän ei pääsisi hahmoon sisään.

Kuin viisi rikasta pentua olisi päättänyt tehdä leffan, ts. pitää hauskaa samalla kun luovat jotain.

Heillä olisi mielestäni valtaa ja kapasitettia niin paljon hienompaankin.

3D ei ollut niin kurja kuin ajattelin, joskin saatoinkin ottaa lasit (jotka sai omaksi - mieletöntä öljyn tuhlausta) pois silmiltä, ja kuva oli kuin vanhassa kuvaputkitelevisiossa, reunoilta sumea, mutta vallan nautittava.

Mistä todella pidin, oli dialogi välillä (vaikka siitä, hööö, oli vaikea ajoittain selvää saada). Kuolemattomia lainauksia, sanoisin. "What an idea. A crazy, mad and wonderful idea."


Nyt kylpyyn, kuka lähtee messiin?

vai kiltisti peiton alle kahdeksalta?

Toisaalta minun lienee parasta olla hyyvin väsynyt maate käydessäni, koska muuten pedot hyökkäävät tallaisen yksinäisen tyttöparan kimppuun "I see shirtless nymphet being chased with bloody axe".

Ei muuta.

Toivottavasti kaikki muut vuoden päivät yhtä (miehille pyhitettyä) lukuunottamatta ovat kaikille sukupuolille.

Kumma kyllä tämän ei luulisi olevan päivä jota en vietä. On niin paljon huonompiakin päiviä.

Hyvää syntymättömyyspäivää (ps. hain tänään lipun Alice im Wunderlandiin, huomenna kattoon jee).

Olen yksin kotona joten saa liikuskella alastomana. Tiedätkö, se ei oikeastaan ole se nakuilu, vaan se ettei ole vaatteita.

Etten nuolaise liian aikaisin, paita jota teen tuntuu toistaiseksi onnistuvan.

Valkeat vaatteet puhdistuivat täysin, valkaistuivat, siis.

Aiemmin mainitulta Villeltä tuli yllättäen sähkoposti. Ei se lupaa mitään pidemmälti, mutta oli mukavaa vastaanottaa jotain.

Veli kirjoitti myös.

Huomenna on koulua, ja olen jo onnistunut jonkin verran sosialistumaan - ehkä se jatkuu.

Löysin uudet lakanat, joten alan varmaan pestä tyynyliinaa useammin - auttanee hiusten puhtaana pitämiseen.

Voin mennä nukkumaan vaikka seitsemältä, ja nukkua joko 12 tuntia, tai sitten herätä ihanan aikaisin, tehdä eväät kouluun ja opiskella pari sanaa.

Mutta löysin viinakaapin

Yrittääkö maailmankaikkeus sanoa minulle jotain?

Nyt se on ohi. Edelleen itketti kaikenlaisissa kohdissa (painpainpain), mutta erityisesti koska luin vihdoin seiskan viimeisetkin sivut, sen "vuosia myöhemmin".

Kuoleman varjelukset tekee mielestäni koko kirjasarjan hunoksi. Ero kuudennen ja seitsemännen kirjan rajuudessa on niin suuri.
Myös tuntuu että Rowling juoksee läpi lopun, vaikka siltä tuntui kyllä koko sarjan ajan; hänellä olisi ollut varmaan paljon enemmänkin kerrottavaa, muttei vaan kertonut. Tuntuu tuhlaukselta.

Mutten vieläkään tykkää Harrysta. Mokoma sankarihenki.

Hennon poskusuudelman poksahdus toisen otsaa vasten.

Olen läheisyydenpuutteessa.

Und ich bin "soooo schön, sooo schön".

Kolme mansikkashottia ja jotain sinistä alkoholia, ei hetkenkään humalaa, mutta kaamea krapula.
Näin on käynyt ennenkin.

"Is that somekind of finnish coctail." Eli vesijohtovesilinjalle, danke.

Oli hauskaa kyllä, istuin ankkuroituneena yhteen nurkkaan ja odotin että joku tulisi juttelemaan. Muistan kyllä että Ville kehotti hiomaan taktiikkaa "et sä sinne voi mennä sillä mentäliteetilla, että tulispa joku puhumaan mulle; sun pitää itse mennä puhumaan muille." No kyllä siellä jokunen sitten tuli juttelemaan. Minusta vaan tuntuu epämukavalta tupata seuraan. Speed-dating voisi olla juttuni (aiheeeeeeen vierestä).

Ja tänään koulussa juteltiin tovi, ensin siitä olenko taiteellisella alalla töissä, vai harrastanko niitä vain, ja miten olen taas niin "chic", ja tuli ikävä suomen vaatekaappia, kun siellä on kaikkea niin hienoa ja ihanaa, ja upeita vaatteita. Mutta inhotti kun taas sai kuulla lähteestä jos toisesta miten nätti olen. Se on kangasta ja maalia (ja ehkä jonkin verran lihaa), ei sen enempää. Kuka tahansa pystyy tähän.

Menen nyt nauttimaan särkylääkkeitä ja kylmiä pyyhketä. Miksei kukaan tee minulle Bloody Marya?