IRC-Galleria

Onkin jo huominen. Vaihtui kuusi minuuttia sitten. Ai mitä, olen jälkeenjääneessä maassa?

Koulu ei sovi minulle. En halua oppia asioita siinä järjestyksessä jossa ne halutaan opettaa minulle.
"Mitä muuta sait selville kuuntelutehtävän keskustelusta." "No että toi toinen tyyppi on saanut töistään selkeät ohjeet aina kehua mestaa, meinaan niin paperistaluetulta tuo teksti kuulosti." (Eli en minäkään koululle sovi.)

Mutten tiedä mitä muutakaan elämässä tekisin. Olen kyllä kerännyt turhan korkean pinon tehkemistä (nyt ja lopuksi elämää).

Miksen voi elää lopun elämääni pukeutuen hienoihin kuteisiin ja lukien kirjaa? Ei tosin pidä unohtaa filosofisia keskusteluja, uimista eikä ruokaa. Mutta muuten, miksi tämä inha yhteikuntamalli on adoptoitava?

Mutten tiedä olisinko tyytyväinen edes maailmasta pois kääntyneellä omavaraistilalla. Päivä päivältä vaan tahdon sinne enemmän ja enemmän.

Tein kahdesta isosta sipulista, palasesta kukkakaalia ja muutamasta aurinkokuivatun tomaatin viipaleesta paistinpannulla... paistoksen. Lisäsin tietty kermaa, voita, aurinkokuivattujen öljyä, suolaa ja tomaattipyrettä. Ja ainiin, sinihomejuustoa. Ei pidä unohtaa, sekun on täällä käsittämättömän hyvää.
Tuli käsittämättömän hyvää (no ei ihme kun kaikki ainekset ovat suosikkejani). En vaihtais pois.

Yhä ihmettelen ett eikö nää käytä sipulia ollenkaan, vai enkö vaan löytänyt niitä kellarista.

että olisi joku jolle voisi soittaa keskellä yötä kun muutamat kysymykset rinnakkaisulottuvuuksien olemassaolosta vaivaavat.

Mä oon niin hieno isoveli... Omeglerakkaus.

Ajattelimme että te olisit mukana elokuvassa kullalla maalattuna
Ei käy, ei sovi koltun väriin
Ajattelimme itse asiassa ettei teillä olisi päällä...

Noniin.

Kun laittaa juureksia & kasviksia uuniin juustolla gratinoituna.

En halua keittiööni kaapinovia. En kuitenkaan sulje niitä. Haluan verhot, jotka tosin pysyvät yleensä auki, mutta jotka voi silti tarvittaessa sulkea.

Rakastettava veljeni seuroineen istuskeli entisessä huoneessani, ja päätti kysyä kaikkitietävältä sisareltaan (jep, minä, jos et kässänny) apua pulmaan. Seurasi seuraava keskustelu:

Veikka: Tota, kun me haluttais päästä naisen pään sisään...
Minä: No ojennappa sitä sahaa niin mä alotan tästä otsalta...


Veikka: Eiku kato alapään.


Repesin niin totaalisesti. Homma toimii erityisen hyvin koska en koskaan jätä vastaamatta; jos olisin heittänyt vaan esim: "niin", juttu ei olisi toiminut.

Joo kiitti mo, hekottelen täällä sit vaan yksin jos ketään ei kiinnosta ja jos kukaan ei tajua meikäläisten älykästä huumoria ja.... *ääni haipuu kuulumattomiin*

Näyttö on niin leveä että näytän lihavalta.

Mitä järkeä tällaisessä näytössä on; ehkä elokuvia katsoessa, mutta silloinkin se venyttää kaikki kuvat hassuiksi.

Ja tultiin siis saksantunnilla nettiin.