IRC-Galleria

Ärsyttää niin maan perk... kun en millään tajua aina mikä meni vikaan. En taida lähettää entisille, nuolkoot haavojaan rauhasa. Mutta tuleville, saattepa nähdä.

Eikö se ole ihan hyvä? (Ist das gut oder night?)

Että hyvät kelit suomen kansa : P

(Ps. viittiskö jku lähettää mulle uikkarit seppälän mallistosta, tää kaupunki on niiiiiiin poor mitä tulee biksuihin).

Se on ainakin nääääääääääääin korkeaa!

Miten niin liian myöhään? Ei täällä mitääm pääsiäisruohoa kasvatella.. kun jotain ihan muuta ruohoa (siementen lähettäjä kielsi polttamasta).

Odotan sitä kun se on ihan täynnä nurtsia ja sit noin änkeä isonvarpaani siihen ja se tuntuu häröltä. Miten niin elämän pienet ilot.

Kyseinen kuva oli siis oletuskuvani pääsiäisen läpi. Onhan se asiallinen; mulla on hei jopa sukkahousut; pääsiäispupun korvat ja kaikki.

Kaikenlaista onnenonkijaa (aika vähän tosin) tuli sitten kommentoimaan. Ensimmäinen oli aika mukava, koska se levisi vitsikkääksi sisällölliseksi jutteluksi, danke schon p*****k. Sitten oli pari englanninkielistä, jotka heitti kohtuukevyttä läppää, sen tarkemmin erittelemättä (tai mistä minä tiedän...). Sitten oli joku vanhempi herrasmies, joka kävikin poistamassa jälkikäteen kommenttinsa. Mulkku, ollakseni reilu. Ja sit yksittäinen kommentti, mihin vastasin, ja niin kuoli keskustelu.

Summa summarun; minusta tämä on ollut oikeastaan aika jännää. Kävijöitä oli viikonlopun aikana kolmatta sataa (joista neljä kommentoi :P).

Se minua ihmetytti, että laitettuani oletuskuvaksi esineellistävän (eiks tää oo semmoi?) kuvan, kaikki tuntuivat olettavan, ettei mulla ole aivoja. Mulle ei annettu oikeutta omistaa aivoja. Ihmiset tuli kertomaan rivoja, ja mitä, mun olisi pitänyt hihittää käpälän takana? Noup, vastasin kuten minä nyt vaan osaan vastata.

Tietty oli siistii et oli niin pal kävijöit, ja randomit kommas, mut jos se johtuu vaan siitä, että on tarjottimella, niin oikeammin kiitos ei. Saatan toki kokeilla uudestaankin...

(Tästä tuli ihan surkea kirjoitus, sori kun jouduit lukeen sen.)

Niin, nyt laitan sitten vuorotellen kaikki kuvat oletukseen. Kassotaan miten käypi. (Mulla EI ole elämää.)

Siinä katselimme teräväpiirtoisesti kuuta, josta oli jäljellä enää semmoisen syödyn omenan näköinen pala. Eli molemmilta reunoilta oli haukattu pala, niin että jäljelle jäi tiimalasimainen kaistale.

Sitten olin kaupassa, pidin kädessäni shampoopulloa ja huomasin jonkun valkeaan kaapuun pukeutuneen seuraavan. Jatkoin rauhassa asiointia, kuin en muka huomaisi, kunnes pikkutyttö meinasi törmätä minuun. Ohjasin tyttöä sivulle, ohitseni, kun tuo minua seurannut nuoriherra olikin yhtäkkiä takavasemmalla (takaoikealla ollakseni tarkka) ja niinpä pikkutyttö melkein törmäsi häneen. No, leikin yhä etten huomannut koko tyyppiä, kunnes se sitten yks kaks yllättäen kaappasi mua vyötäisiltä kiinni, ja nosti korkeaööe (sellasella balettiotteella). Otteelle uskollisena taivutin käteni kohti taivaita (ei, mä olin itse siellä) ja... arvatenkin, herätyskello soi.

Ammuin sen, ja päätin että valveunet minua tappavista poikaystävistä saavat loppua.

"mitä minä oikein tein kun en minä edes tehnyt vielä mitään"

Ulkona sataa rakeita!

"Mene ulos. Luontoon. Houkuttele se pulu luoksesi ranskanleivällä."

oppaani lääketieteen saloihin "Ja siis bar on niin ja näin monta elohopeamillimetriä..."

minä "joo joo ei mun tartte tietää. Kato mä vaan levitän jalkani ja kaikki on tyytyväisiä."

oppaani lääketieteen saloihin "Nii, sie oot niin älykäs."