IRC-Galleria

[Nimi tähän tai arvo]
C/O Familie Reindl
Feursstr. 45A
D-82140 Olching
GERMANY

"Niin pitikin."


Mulla oli hieno lapsuus.

kun nyt tuntuu että on pakottauduttava elämään heti perään toinen päivä. Tai ehkä toinen uni.

Kuka kertoo että tämä on totta. Minulle kelpaisi se pieni nimetön tytöntyllerö, joka heti osoitti selkeää neroaineuttaan ja tepasteli niin suloisena ympäri huonetta. Plus jutteli isoäitini kanssa, eikä alkanut kirkua (kuten minä useimmiten)...

Ja juuri siten kuin halusin - suloisen parivuotiaan tyttövauvan.

Ja nyt tuntuu kuin todella joku olisi ryöminyt yön aikana ulos minusta. Tsekkasin huoneen, ja vaikka täne kaikenlaista voi kadota, lasta ei löytynyt. Turvotuskin esiintyy kuten aína ennenkin.

Jos haluat tietææ, miltæ minusta tuntuu kun luen Lisa Jewell:in kirjaa Hyvæt bileet, muistele parasta seksikokemustasi (itseyydytyskin lasketaan). Suunnilleen siltæ minusta tuntuu.

Jumalanen kirja. Jokainen sana... ah, en voi kuvailla. En voi myøskææn sanoa; lue niin tajuat, sillen usko ettæ tuo vaikuttaa samalla tavalla kaikkiin. Mutta minulle, se on parasta mitæ voin ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa (lasketaanhan se on, onhan siinæ kirjailija ihminen) tehdæ.

Mieletøtæ, muuta en voi sanoa. Ja jos siitæ ei voi puhua, on vaiettav.

mutta hertsumaleijaa, yypperistä löytyy police Academyt. Ei nuku ei.

Kun joku (dork) sanoo hyttysestä joka hyökkää että "he", siis englanniksi mies-hän.

Ja pääsen siinä sitten raivonsekaisella äänellä (jumalauta pakkokoso sitä he-sanaa on käyttää molemmista sukupuolista, kun ensin joku idiootti pisti niille kaksi nimeä) kylmän viileästi toteamaan, että itseasiassa koirashyttyset eivät ime verta ollenkaan, vaan nauttivat kukkien mettä, eli naarashyttynen, she, on kimppuumme käymässä.

Minulla olisi yksi radiokuunnelmaan liittyvä kysymys.

Muistan lapsuudesta (eli 90-luvun puolelta) elävästi radiokuunnelman kohdan (oletettavasti on radiokuunnelma yleltä tullut), joka menen suunnilleen näin;
Kaksi toisilleen tuntematonta miestä, nuori ja vanha, kohtaavat rautatieasemalla. Nurempi kysyy vanhemmalta kellonaikaa. Vanhempi vastaa, että häneltä löytyy kyllä kello, mutta hän ei aio sen näyttämää aikaa paljastaa. Tämän hän perustelee sillä, että aiheesta keskusteleminen saattaisi johtaa tuokien jutteluun, jonka kuluessa he huomasivat, että junaliput ja määränpäät käyvät yksiin, näin jatkaen ajatustenvaihtoa junassa aina perillepääsyyn asti. Silloin tuttavuus olisi ehkä jo syventynyt haparoivaksi ystävyydeksi, ja vanhempi kutsuisi nuremman kotiinsa illalliselle. Kotona heitä odottaisivat mihen vaimo sekä nuori kaunis tytär, johon nuorempi mies saattaisi rakastua, ja kenties tyttö tähän rakkauteen vastaisi. Eikä vanhempi herra halua vävykseen miestä, jolla ei edes ole kelloa.

Muuta en kyseisestä ohjelmasta muista, ja tuoki on ajan ja kirjoitustaitojen värittämä, ei siis sanasta sanaan millään tasolla.

Olen pohtinut tätä vuosia, ja muutamat tuttavanikin sen tunnistavat kuullessaan, mutta kukaan ei tiedä mikä tuo on. Jos vaikka joku kyseisen pätkän tunnistaisi ja osaisi kertoa.

- Sanoi Ville kun Pundea viihdytti.


Olishan se ihan kiva asu olla kaapistossa; joinain päivinä on Burqafiilis. Ja sit sekin, että maailmalle on mahtavaa nenähypellä; se on vaate, mitäs siinä valitatte (ok, mitä tulee burqaan, mitä tulee täyteen tunnistamattomuuteen, se ei käy, sen ymmärrän. Mutta joku joka valittaa huivin käytöstä... haloo?)

No en kyllä katso!

Kokeile Eleonoora Rosenholmia. Aika vänkää musaa.

Kato vaikka tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=7SvxB_NL5cs

Ja kerro mulle mistä sun mielestä video kertoo. Kato vaik kahesti jos tarvii - mutta kerro mitä itse fillistelet, älä mitä joku kertoo sen olevan. Jos jaat ajatuksesi kanssani, vastapalvelukseksi saat kerron sulle mitä ite ajattelin, ja mikä käsittääkseni sit on virallinen.