IRC-Galleria

Kirjamessut on kyllä näköjään järkätty nätisti 28.10.-31.10., mutta meikäläinenhän on täällä jumissa just tohon 29. perjantaihin, eli ainoastaan mukava lento pe-ilta tai la-aamu olisi vastaus ongelmaani. Ja sellainen löytyminenhän... no, seuraavalle tiistaille olis kyllä, jne.

Eli viikko ja ikäloppuus iskee.

Lohduta; laita onnittelu(suruvalittelu)kortti. Et todennäköisesti edes osaa kuvitella miten paljon se ilahduttaisi.

Melkein yhtä paljon kuin tämä profiili hellyyttää: Dreamheart?

Ja tämä kommentti naurattaa: "why does your mutter want you to stay away? (given the fact that you have such a nice personality)"


Lähetä kortti tänne:
Synttärisankari
Feursstr. 46A
82140 Olching
GERMANY

Turha luulla että olisin vaativa sen ulkoisen habituksen osalta - 1lk (75 sntiäkö lienee tällä hetkellä) postimerkki on varsin kelpo. Eikähän siinä ollut statistiikat.

Nyt vaan on taas liikaa tapahtumassa. En pysty, liikaa happoa (rikki-)

Pitää laittaa tämä huone kuntoon, roudata kamat Alexille, tehdä kotimatkasuunnitelma, löytää työ (ha-ha), tehdä paluumuuttosuunnitelma, keikkalastenhoitoa, korjata tuo sänky, pestä pyykkiä, tyhjentää tietokone, ja siinä sivussa elää ihan tavallisesti, tosin kaikki Hyvät Tyypit hyvästellen.

Nyt voisinkin katsoa halpoja lentoja Tampereelle....

No voi ny hmph, yhtäkkiä loppuu sitten tämäkin jobi, nimittäin marraskuun alussa jo, vaikka niin koko vuosi on puhuttu Joulukuusta. Ilmoittivatkin taas mukavan ajoissa, hienosti kuukautta ennen. Että aika tyhjillä olen...


Tai


Jes, vihdoin pääsen tästä noidankattilasta ulos, enpä olisi kyllä hetkeäkään kestänyt, ja sitten olen vapaa, kuukautta aiemmin kuin kuvittelin, oikeastaan jo kahta.

Minä tiedän mitä haluan. Haluan ohutjalkaiset lasit, valkeat lautaset joissa on kiemuraisia kohokuvioita (tai sitten jotain kukkatyyppisiä karmeita mummolautasia), aidot kultareunaiset kahvikupit tasseilla (kultareuna ei pakollinen kosken siitä tykkää), aterimet joita on helppo ja kevyt käyttää, ja kankaiset lautasliinat. Nättejä pannunalusia, koska tarjoiluastioita tiskaavat vain hullut, ja voisiko joku nyt keksiä miten tehdään kauniita kattiloita. Tarjottimen, sipulinpilkkurin, sauvasekoittimen ja sähkövatkaimen. Hauskanmuotoisen kakkuvuuan, vaikka ruusun tai nallen (no ei, mutta mistä saa lepakon?), ja silikoniset muffinivuoat. Marjapiirakkavuuan, sellaisen pyöreän röpelöreunaisen, ja uunivuuan, lasisen ja kannellisen. Hauskoja pikku työvälineitä, jotka ovat sekaisin omassa laatikossaan, ja joita ei juuri tule käytettyä, mutta joiden tuomat mahdollisuudet ovat ihana. Piparimuotteja jouluksi, ja kaulimen, ja kestoleivinpaperia. Ja punaisen sydämellisen esiliinan.

Joten tässä olis jotain muuta kuin mitä lupasin;

http://www.hs.fi/nyt/20090227/artikkeli/Lounas+1+euro/1135243848899

"Pöydässäni istuu sekava mies, jolle tuodaan ruoka pöytään tarjottimella, koska hänen pelätään pudottavan sen matkalla. Mies ahmii ruokaa kuin ei olisi viikkoon syönyt. Ehkei olekaan. "

"Verenluovutuksessa.

Maksaa ateria verellään. Ajatus on järisyttävä.

Elinikäinen luovutuskielto seuraa, jos mies mieheen kajoaa. "

Haluan sinne Helsinkiin elämään. Milloinkohan pääsen, vai jääkö se sitten siksi käymättömäksi unelmaksi? Onhan se pieni ja surkea, mutta siten tuttu ja turvallinen. Ja tiedän ainakin mistä saa ja mitä ja miten. Ekä ensi kesänä sitten... otan jonkun kämpän jonka omistaja suuntaa kesäksi kotiinsa, tai minne lie. Muuten alkaa jo olla myöhäistä, kaksvitosilla on jo lapset ja puolisot, ei siinä sitten enää häikäistä.

Lupaus hoitaa mun kello kun se seuraavan kerran vaatii uutta patteria. Siis kaikkineen, etsiä liike, viedä se sinne, hoitaa uusi patteri, tuoda pois ja palauttaa mulle. Jotkut käytännön asiat vaan on mulle ylivoimaisia.

Ps. Hienoa, S-market ja K-market sitten seuraavaksi boikottiin; niiltä ostamalla tuet ylivoimalobbareita. Just kun S-pankki oli niin lupaava... No, koko pankkijuttuhan on surkea after all...

Ps2. Seuraavaan merkintään sitten todellinen synttärilahjatoive.

Maailma vastaa kun siltä kysytään.

Mutta kysyn nyt sitten uudestaan.

Mitä kirjoja voisi/pitäisi/saisi seuraavaksi lukemani - mieluiten saksalaisia kirjailijoita, että ainakin löytyy, ja on hyväksi kielitaidolle?

mitä on pitänyt tekemäni pitkään, eli tutustuin mikrolainoja vapaaehtoisten lainananatajien avustuksella antavan hyväntekeväisyysyhdistyksen, kivan, toimintaan. www.kiva.org (en tiedä onko suomalaiseksi sointuva nimi sattumaa).

Idea on hieno, antaa tommosia parinkympin lainoja ihmisille ympäri maailmaa (takaisinmaksuvarmuus muistaakseni yli 90 pros) jotta ne saa hankittua polkupyörän viedökseen kookospähkinöitä torille. Noin romantisoiden.

Ensinnäkin koska ilmaiseksi saatu raha laiskistaa. Ja toisekseen koska lainaamalla se sama raha kiertää auttaen useampia ihmisiä.