On kurjaa kun poikaystävä näkee toistuvasti painajaisia lädöstäni ja ensimmäisestä poikkipuolisesta sanasta alkaa vapista ja epäillä että näinköhän mä lähden.
Mutta ei musta ole vannomaan ikuista rakkautta, ja yhdessäoloa, kun siihen en toistaiseksi ole pystynyt.
Mä tapaan kyllä aina näitä hulluja jotka sietää mitä vaan. Kammottavaa. Mä jatkan tälläsenä just niin kauan kun annetaan. Vaikka kyllä ne yleensä väittää, ja uskoo itseään, että se on sen arvoista. Mikä nyt ainakin on puppua.
Taidan lähettää Saksaan postikortin.