IRC-Galleria

.

antaisin hyväntekeväisyyteen saman prosenttiosuuden tuloistani kuin nytkin.

Mikä muuten on nolla. Mutta hyvältä se silti kuulostaa.

jaa, no sitten voi pestä toisenkin koneellisen pyykkiä.

Tykkään itsestäni.

Jos ootte joskus jo antaneet mulle osotteenne, ei tartte uudestaan.
Mut jos oot random tai muuten harvemmin yhteyksissä, laita osotettas tulemaan.

Mulle saa laittaa postia

J./Hessler
Radolfzellerstr. 7
81243 München
Germany

On ilo asioida kanssanne.

Tein hakaristin mallisen joulutortun.

Palvokaa.

kun valitsen kaupan oman halpamerkin ostoskorin vallitsevaksi väriksi.

Siis hävettää eniten se, että hävettää.

Kääntelen paketteja nurin, ettei muut näe mitä tuotteita olen valinnut.

Totta on, että onhan ne jokseenkin valjun värisiä paketteja, että ei suorastaan ilostuta olemuksellaan, mutta sisältö sattuu olemaan ihan samaa kuin viereisessä paketissa. Miksen ottaisi. Pirkka tosin onkin mediaseksikäs - nämä paikalliset ei.

Vähän kuin se, että ne jotka ei saksassa käy säännöllisesti ravintolassa, mielletään köyhiksi, tai piheiksi. Toki, niillä ei olekaan niin hyvää kotiruokaa kuin minun pöytäni kansoittavilla.

Tosin on sekin, että ihminen saa enemmän nautintoa tismalleen samasta tuotteesta, jos siitä on maksanut enemmän, ts. siihen on käyttänyt enemmän resurssejaan.

Mutta koska teen pääosan ruuasta kotona valmiiksi, ts. ostan lähinnä raaka-aineita, tämä ei sikäli vaikuta. Mun muffinit on järkyttävän hyviä vaikka niihin on käytetty Ja!:n jauhoja, rahkaa ja sokeria.

Eilen sain herätyksen vahdata kaikkea kärryyni päätyvää prosessoidun ruuan pelossa. Wrapp-leipää, kerroskeksejä, valmisvoitaikinaa ja hilloa.

Ruuan tekeminen kotona alkaa tympiä. Siihen menee tuntitolkulla. Puhumattakaan tiskaamisesta... Se on vaan niin itsestäänselvyys, että itse teemme. Inhoan valmisruokia, paitsi tietty roiskeläppää.

Jäätelö on hyvää.

että on pienet surun aiheet.

Postcrossingista tuli tänään ruma koirakortti (ilmoitan toiveissani että ei nyt ainkaan koiria) ja yksi kortti oli taittunut matkallaan. Eikä yksikään lähttämistäni meinaa mennä perille. Kohta saapuneiden luku saavuttaa sen, sitten saa taas odottaa pitkään ennen uusien korttien tulvaa.

Mutta, sainpas sentään Harry Potter -kortin, Madame Malkinsin kaapukaupan kyltin. Me likes.

Toisaalta, olen lueskellut viitosta, ja tuntuu kuin se jäisi jotenkin ohueksi, tapahtumat eivät nivoutuisi yhteen luonnollisesti, hahmot eivät olisi monessa kohtaa uskottavia. Ehkä kyse on siitä, että J. K. olisi pitänyt saada kirjoittaa viisituhatsivuisia teoksia, jotta kaikki selityisi, tai saisi edes avaimet selittää.

Ja sit se, että, ai Bellatrix on naimisissa? Vai onko? Mihin se mies laitettiin kaiken Pimeän Lordin palvomisen keskellä?

Ps. Tekisi mieli laittaa pojalleen nimeksi Ford. "Ai sen automerkin mukaan?" Ei kun sen seikkalijan.

keksineet, että jos nyt tästä alkaen abortoidaan jokainen nappula, joka meinaa syntyä, eventually meillä ei ole yhtään abortoijaa?

Olisi se heiltä paras ajatus aikoihin.


Jees, tykkäsin elokuvasta Palindromes. Todd Solonz tekee rainoja, joita en tajua, ja jotka loppuvat kesken, ja joissa ei tunnu olevan yhtään mielipidettä, eikä inhan synkkiä kuvia, vaan keskiluokkaista amerikkaa. Joka tosin tappaa, käyttää alaikäisiä seksiin, leimaa ja ajaa isossa autossaan ties minne tekemään pahojaan.

Tervetuloa Nukketaloon on minusta parempi. On sekin seko. Mutta tykkään päähenkilöstä. Ja Happinesskin on hyvä. Sen kakkososan haluaisin nähdä.

Katson leffoja joista et ole koskaan kuullutkaan ja tunnen itseni elitistiksi.

aion tänään käydä Inter-Rail -passin päivillä Ulmissa, huomenna Italiassa (ekassa isonpuoleisessa kaupungissa mikä tulee vastaan Münchenistä käsin - parin tunnin matka suuntaansa on rajanani - Brennerossa), ylihuomenna Frankfurtissa (täältä tullaan Primark!) ja sitä seuraavana päivänä Innsbruckissa, Itävallassa. Sitten onkin sopivatsi perjantai aikaa työnhaulle. Ai mitkä prioriteetit?

Kokeilemme kuukauden trialia jossain internet-filminvuokrauslafkassa.
Mitä tilataan? (Jostain syystä pääni on just nyt tyhjä.)