IRC-Galleria

Pitääkö hävetä?

Ei ollu edes kristillisiä sanoja. Paitsi pari.

Olisi mukavaa, jos olisi useamminkin näitä, ei tartte mitään palkintoja.

Oli kirjoitettu persujen (saanko minä käyttää tätä termiä, vai käykö köpelösti) kannattajista.

Mutta eikös se ole hieno asia, että ulkomaalaisille tarjotaan heti kosketusta Suomalaiseen perinneurheiluun? Ihailtavaa pyyteetöntä valistusta mielestäni.

(Pitääkö tässä nyt todeta, että ymmärrän tämän mainitun tilanteen siten, että Perus Ässän kannattaja ulkomaalaisen tavatessaan pitelee pesismailaa pelailutarkoituksessa? Vai oletetaanko, että ymmärsin väkivaltateon olevan ideana, jolloin saan tähän kannustessani "syytteen vihapuheesta"?)

Kakkosen Vihailta (ei yhtään niin viihdyttävä kuin Homoilta)
Osa 1: http://areena.yle.fi/video/1316546864904

Suomen vaalikarja, on se viihdyttävä.

Ps. En pidä YLEn tavasta vastakkainasetella tyyppejä näissä keskusteluissa.

Oma vihapuheeni vielä:
Kokkelien edustajalla tietty puku päällä, mokoma sikarikas. Vasurien paikalle vaiveutuneella johtajalla joku slogan-t-paita, vastarinta on jopa suotavaa, just. Persujen edustaja yrittää olla niin sivistynyt. Yritykseksi jää. Keskustan tyyppi näyttää possulta, liekö pääsyvaatimus virkaansa. Kristillisten (miten ne muka vois olla demokraattisia, kristillisellä tasajaolla?) poitsu istuu niin kiltisti ja odottaa vuoroaan. Miespuolinen kirjailija heittä niin surkeaa läppää, että ei mitään rajaa, miksi se piti ottaa sekoittamaan. Ainoast oikealla asialla olevat on noi neekerit, niitä lisää Suomeen. Historioitsija Jussi Jalonen on herttainen. Mutta eikö niiden pitäisi olla vähän vanhempia...

Että jos nyt ihan tarkkoja ollaan, en kyllä valttämättä haluaisi lapseni kehittävän niitä sosiaalisia taitojaan (Suomen) koululaitoksen opastuksella...

Koulussa on kivaa, ja jos on pohjat kunnossa, niin ehkä sieltä voi jopa selvitä yksilönä. En koe, että minulla kasvattajana on oikeus kieltääkään lastani osallistumasta opetukseen. Itsellenikin se oli se helpoin reitti (vai oliko; samat asiat olisin luultavasti oppinut puolet lyhyemmässä ajassa kotona keskittymällä).

Tämän vuoksi ehdotankin seuraavaa lähestymistapaa: lapsi saa itse valita, milloin koulun opetukseen osallistuu. Eli jos ei huvita mennä, ja kykenee osoittamaan oppimissuunnitelman ja asettaa tauolle arvioidun keston, voin minä ottaa vastuun kotiopiskelusta, ja kirjoituttaa lapseni pois koulusta. Luulisi sen nostavan motivaatiota.

Kunhan mainitsen tykkääväni ihmisistä. Aina ne tekee jotain selvitäkseen, varsinkin hyväksikäyttää muita.

Hiirennahkalapasia suunnitellessa. Olisikohan parasta leikellä nahka suikaleiksi ja kutoa... vai menettääkö nahka tässä parhaat ominaisuutensa?

Vein sinne parit farkut, paidan ja pari hametta.

Toin jotain pikkuvaatteita, pari paitaa, parit housut yms.

Eli toisin sanoen, vaikka Suomessa ilmeisesti tällaisia tapahtumia, joihin tuot vaatteita, ja sitten voit viedä niitä, pidetään vain yksityisesti, täällä suuressa maailmassa näitä on vähän väliä.

Liekö se perisuomalainen kateus, mikä estää näitä toteutumatta. "Joku sit varmasti tuo vaan jotain risoja rääsyjä, ja sit ottaa parhaat päältä, ja myy ne huuto-netissä." Itseasiassa homma toimi ihan hyvin. Toin enemmän kuin otin mukaani, lopulta, ja ihan tyytyväinen olen saaliiseen. Mistään vaatekappaleesta en edes tapellut. Tietysti siellä oli paljon mummokuteita, yms, mistä en ollut juuri kiinnostunut (Alexille sanottiin jo kättelyssä, että meillä ei kyllä ole juuri nuorten miesten vaatteita - löysi se silti yhden paidan (ja sen tuoma liivi oli tuomittu naisten vaatteeksi...)).

Ja hoo, nahkahousut vaahtosammuttimelle. Toivottavasti ne sopii Oskulle - olen niin halunnut sille nahkahousut lahjoittaa.

Kenkiä oli tosi köyhästi, stringejä (!) sanokaamme reilusti. Ja kankaisia nenäliinoja tosi paljon - ilmeisesti kukaan ei vaan enää käytä.

Kolmen kuukauden päästä uudestaan. Voi viedä takaisin ne, jotka tuli otettua vaikka ei ollut varma koosta, ja hamstrata lisää. Tämä on parempaa kuin kirpputorit.

Harmi ettei suomessa ole, mutta ei tietenkään. Sekin yksi kahmi niin paljon lastenvaatteita, ettei jäänyt muille mitään. Mitä väliä etten tarvitse lastenvaatteita.

että jos minä kerran koko ajan pohdin, mitähän tuokin minusta ajattelee, ja niin tekevät television ja vastaavien lähteiden mukaan muutkin, niin silloihan ainut ajatus, jonka toiset minusta muotoilevat, on "mitähän tuokin minusta ajattelee". Päätin siis olla ajattelematta samaa, ja mieluummin aatella jotain kyseisestä henkilöstä, että olisi edes peloille vastinetta.

Nyt kummastuttaa, että miksi työtovereilleni on oleellisempaa, että keskustelen heidän kanssaan viikonlopustani, ja sanon aamulla "huomenta", kuin että hoidan työni hyvin ja ajallaan.

Minä en tunnetusti kysy. Joko otan, mitä haluan, tai ilmoitan ottavani, mikäli katson ilmoituksen tarpeelliseksi. Hyvin harvoin kysyn - sillä kysyn vain kun en tiedä.

Noottiahan siitä aika ajoin tulee. Joskus en ihan oikeasti ole osannut arvioida tilannetta oikein, ja tuli otettua jotain, mitä ei saanut. Useimmiten kuitenkin valitetaan tavastani vain ilmoittaa, ei neuvotella. Saisin joka tapauksessa ottaa, ja jos asiasta keskusteltaisiin, kykenisin esittämään pätevät syyt - jos ei muuta, niin oikeuteni ottaa.

Miksi ihmeessä näitä "et saa"-valtaansa huumaantuneita ihmisiä siis sattuu minua valistamaan? Kotona niin käy joskus, kun sisaruksen huvikseen kieltävät jotain, "mitäs kysyit". "Jaa, no otan kuitenkin". Mutta muualla se käy melkein naurattamaan. Ilmeisesti toimin niin (kenties sukupuolelleni?) sopimattomasti, että minua tulee ruotuun palauttaa.

Itseäni taas ärsyttää, kun joku kysyy asiaa, joka minusta on ilmoitusluontoinen. Kuten vaikka puoliso "saanko mennä illalla ulos?". En minä ole huoltajasi, enkä toisaalta huollettavasi, ihan voit itse päättää. Jos minulle ei jostain syystä kävisikään (suunnittelen, että hoidat tänään tiskit), ilmoitan kyllä. Jos en ilmoita, oma häpeä.

Ei sitä tarvitse pahasti sanoa. Tai vallanosoituksena. Voi kertoa, että suunnittelee tällaista tekoa, jos muuta ei ole. Mutta että kysyy luvan...

Sitten päästään varsinaiseen ajatukseeni. Eli siihen, että miehen kaverit kyllä vitsailee pirttihirmusta, jos mies kysäisee vaimoltaan, että sopiiko mennä peliä katsomaan. Vastaavasti naiset ihmettelevät, eikö mies ole kunnolla talutushihnassa, jos vaimon pitää kysyä ennen leffailtaa, sopiiko miehelle.

Siis täh. Eikö suhde olekkaan kahden ihmisen yhteinen yritys olla tuottamatta toiselle ikävyyksiä? Eikö tähän kuulu se, että ilmoitetaan, jos ennalta sovitut tai oletetut eivät toteudu? Toki on erilaisia näkemyksiä ja tapoja elää suhteessa, mutta itse pyrin jakamaan kaiken elämääni koskevan (merkityksellisen, puhumattakaan kaikesta tosi tylsästä) informaation puolisoni kanssa, ja odotan saavani saman takaisin.

Mutta jos ihan pohjamutiin ryömitään, niin oikeastihan se puolisko kyselee, että pitääkö jo tulla kotiin, että saisi kyllän ja pääsisi lähtemään, "kun pirttihirmu se siellä jo odottelee".

Ps. Paha setä toi salmiakkeja, enkä saa pidettyä näppejäni erossa niistä.

http://isoaidinreseptilla.blogspot.com/2010/08/kaalipiirakka.html

Voita aika hurjasti, osan voisi vaihtaa veteen. Paistoin parissasadassa asteessa puolisen tuntia, jätin uuninluukun kiinni ja annoin hautua vielä parikymmentä minuuttia.

Jostain syystä oli tarve syödä kaaliruokaa. Näinköhän mulla on jotain myrkkyjä keho täynnä (kaali imee myrkkyjä sisäisesti ja ulkoisesti käytettynä). Etsin reseptiä, jossa ei ole lihaa eikä riisiä.

Loput kaalista jätin kattilaan keskenään, ja nyt nakertelen sitä ajoittain. Kaaliruoassa on se vika, että kaalia pitää hauduttaa ensin kattilassa ja sitten uunissa. Energiaa vievää. Mikäs siinä olisi, puuhellalla leikkiessä.

Tervetuloa Müncheniin, Etelä-Euroopan sydämeen, helmeen sekä tähteen. Tähän entiseen homopääkaupunkiin, Hitlerin lempiprovinssiin, lokakuujuhlien ikiaikaiseen pitopaikkaan, missä olut virtaa, pyöreille naisille on tarjolla täydellinen vaateparsi eikä pako Alpeille ole vaikea.

Mikäli saavuit lentäen, poistuttuasi koneesta seuraa joukkiota aina matkatavarain noutopisteeseen saakka. Oman liukuhihnasi löydät tutkimalla ilmoitusnäyttöä. Valitse sopivan rikkaan näköinen laukku (muista, että nykyään joka pissiksellä on RL- ja LV-laukkuja - luota niukasti merkittyyn tyylikkääseen kantovälineeseen), ja poistu ripeästi katonrajassa olevia merkkejä (vihreän ympyrän keskellä oleva valkoinen S-kirjain) seuraten. Matkalla kuljet todennäköisesti pyöröovista, sekä poikki avaran salin.

Kun olet laskeutunut liukuportaita alas junalaiturille, seuraa ohjeita lipun hankintaan:
Tarvitset automaatin sekä sileitä kahdenkymmenen euron seteleitä. Automaatin yläreunassa sinisellä pohjalla lukee "Fahrkarten", jonka alla sama muutamalla muulla kielellä, ei kuitenkaan suomeksi. Automaatissa on kosketusohjailtava näyttö. Etsi näytöstä alareunasta englannin lippu, ja paina sitä. Jos osuit, muuttuu näyttö hetkessä englannin kieliseksi. Jos et, ilmestyy ruutuun painamasi virhepainallus sinisenä pisteenä, tai koko kone sekoaa. Yritä tällöin toista konetta, tai koeta uudelleen.
Kun oikea kieli on asetettu, paina ala-vasemmalle sijoitettua ruutua "Transport Assoiation". Avautuvalta sivulta paina keskeltä löytyvää "Strip ticket"-kohtaa. Seuraavassa ikkunassa alaoikealla on vihreä "Pay"-kohta. Paina siitä, ja syötä raha raha-aukkoon (kolikkoaukko ylhäällä, seliaukko alhaalla). Voit syöttää koneeseen setelin, jonka arvo on korkentaa seuraava pyöreä kymmen, eli koska kyseinen lippu maksaa 12 euroa, kone hyväksyy korkeintaan kahdenkymmenen euron setelin. Jos kone tulostaa setelin heti ulos, kyse ei ole rahanpesusta, vaan yliherkästä laitteesta (tai siitä, että sinulla on väärennettyä rahaa). Koeta uudestaan eri päin, ja tarkista, että seteli ei ole taitoksella. Jos mikää ei auta, kokeile toista rahaa.
Onnistuttuasi kone tulostaa pitkän lipun, jossa on runsaasti tekstiä vieraalla kielellä, sekä numeroita kymmeneen saakka. Laita talteen.

Nyt olet valmis astumaan junaan. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit joko käyttää junaa S1, tai junaa S8. Muita junia ei kyseisiltä laitureilta sitten menekkään. Oikea suunta laiturille tultaessa katsottuna oikealla. Toisen puolen ohjetaulussa lukee luultavasti "bitte nicht einsteigen", kyseessä on paatepysäkki. Tavallisena päivänä S8 vie sinut suoraan määränpäähäsi, mutta johtuen tämänhetkisestä rakennustyömaasta, vain kello 15:04 lähtevä juna tuo sinut perille Pasing-rautatieasemalle. Mikäli et satu tähän junaan, S1 on nopeampi vaihtoehto. Molemmilla pääsee keskikaupunkiin.

Ennen junaan astumista "Streifenkarte" on leimattava leimauslaitteessa.
Taita Streifenkartesi numeroiden kahdeksan ja yhdeksän välissä olevaa katoviivaa pitkin, ja syötä se laitteeseen numero kahdeksan päällipuolella. Kone leimaa lipun. Pidä lippu tallessa ja saatavilla siltä varalta, että sinulta sitä kysytään. ("Fahrkarten, bitte.")

Leiman kohtaan kahdeksan saatuasi voit astua junaan. Junan ovet aukeavat ovessa olevaa pyöreää nappia (keskellä noin lantion korkeudella) painamalla. Jos näet punaisen valon, ovi ei avaudu. Kokeile toista ovea, tai hyväksy kohtalosi asemalle jäämisesta. Oven auetessa napin ympärillä palaa vihreä valo.

Asetu mukavasti, matka kestää noin neljäkymmentä minuuttia (ilman myöhästelyjä). Vertailemalla kuulutusten tiputtelemia paikannimiä ovien yläpuolelle liimattujen reittikarttojen sisältöön (huomaa, että osa näyttää koko julkisen liikenteen verkon, osa taas ainoastaan keskustan) voit seurata matkasi edistymistä. Lentokenttä ("Flughafen") on yläoikealla, Pasing, kohteesi, keskivasemmalla. Seuraa S-linjaasi, joka on joko vaalenasininen tai keltainen viiva, riippuen kumman S-junan valitsit. S1-junaa käyttäessäsi valmistaudu poistumaan Hirschgarten-aseman jälkeen, S8-junaa käyttäessäsi Hackerbrücke on toiseksi viimeinen asema. Sinun tulee poistua Donnersbergerbrücke-asemalla.

Johtuen rakennustyömaasta, joudut vaihtamaan bussiin. Poistu Donnerbergerbrücken laiturilta yläkertaan (vain yksi uloskäytävä). Kulje suoraan eteen- ja ulospäin, älä saavu toiselle laiturille. Näet mahdollisesti edessäsi oransseihin liiveihin sonnustautuneita työntekijöitä. Heidän tulisi osata englantia, joten jos et ole varma kulkusuunnasta, voit kysyä. Sinun tulee päästä bussiin, joka matkaa suuntaan Pasing. Vasemmalla edessäsi on oviaukko ja portaat valoiseen vapauteen, oikealla portaat alas tunneliin, joka haisee pahemmalta kuin yleinen käymälä (johtuen siitä, ettei se ole yleinen käymälä, vaikka monet läpikulkijat tuntuvat niin luulevan). Kulje tunnelin läpi, nouse portaat ylös ison tien varteen (sillalle) ja kulje tulosuunnastasi katsottuna oikeanpuoleisella bussikatokselle.

Sinun tulee nousta bussiin, joka ajaa Pasing-asemalle. Varmistuaksesi asiasta, kysy kyytiin noustessasi. Pelkkä Pasing-sanan sanominen riittänee, jaa tarkoittaa kyllä, nain ei. Tarvitsemasi bussi ei luultavasti näytä tavalliselta kaupunkibussilta, vaan pitkänmatkanbussilta. Sen etulasiin on kiinnitettu kaksi lappua, violetti kuusikulmio valkealla SEW-tekstillä, sekä vaihtelevan värinen S-kirjain, jonka vieressä on numero, vaihdellen sen mukaan, mitä linjaa kyseinen bussi korvaa. Jokain tällainen S-SEW-bussi vie sinut Pasingiin.

Löydettyäsi bussin ja istuessasi turvallisesti sen kyydissä on aika ilmoittaa apujoukoille. Laita tekstiviesti.

Seuraa bussin kuullutuksia. Se pysähtyy todennäköisesti Laim-asemalla, sen jälkeen seuraava on Pasing. Poistu Pasing-pysäkillä. Odota apuvoimia.

Edit: Argh, älkää antako niitä sydämiä, entä jos tää onkin ihan surkea teksti!!!!

Kun olin koulussa, minua kiusattiin. Äiti sanoi, että ne on vaan kateellisia. Uskoin, ja sen jälkeen ei ole paljon kiusaavat hetkauttaneet. En kyllä vieläkään ymmärrä, mille ne oli kateellisia. Sille, että uskalsin olla oma itseni? Sille, että olen todellisuudessa upea, en vain toistaiseksi ole itse huomannut? Jollekin, mitä omistin?

Kateutta tai ei, kritiikkiä on satanut. Tottakai, ihmisenä kun huomaa nopeasti, että toiset ovat lähinnä eri mieltä. Ja se eriävä mielipide on tukahdutettava, ennen kuin yksi mätä omena pilaa koko korin.

Tuleeko kritiikkiä sitten joskus lauottua kateudesta? No, silloin tällöin jonkun (etenkin ulkoinen) paremmuus kenkuttaa niin, että mieli tekisi. Usein silloin pidän suuni kiinni - kritisoin mielipiteitä ja ajatuksia, en ulkoista olemusta. Siis suoraan, mutta varsinkin tuntemattomien ulkonäöstä tulee sanottua puoleen ja vastaan kanssakävelijälle. Silloin kyseessä tosin on harvemmin kateus - jotkut vaan ei aina muista laittaa housuja jalkaan, vaan lähtee pelkissä legginsseissä. Kateudesta en siis itse toisen ulkonäköä tälle itselleen kommentoi, vaikka melkein refleksisesti jotain kielen päälle nousee.

Mistä se johtuu? Pitääkö itseään parempaa latistaa sanallisesti, kun sillä ilmeisesti on kaikki paremmin? Haluaako toisen itsetuntoa tölvätä, koska se pelkällä olemassaolollaan tölvää omaani? Mitä kritiikillä lulee saavuttavansa? Kerro sinä, minä en tiedä. (Tämän tutkimisen tekee vaikeaksi tietysti se, että kukaan ei halua myöntää käyneensä toisen kimppuun kateudesta.)

Mikä sitten inspiroi kritisoimaan näitä tissikuvia, jos ei kateus? Kun olet etusivulla, sinun tulisi olettaa, että kommenttia tulee, ja se on kaikenkarvaista. Toki, et itse valitse sinne päätyväsi, joten voit kontrolloida asiaa valikoimalla millaisia kuvia lisäät, ja jos on jo liian myöhäistä, piilottamalla tai poistamalla suositun kuvan. Sitä et toki tee, sillä etkös sinä juuri huomion vuoksi sen tänne ladannut? Ai et? No sitten se pysyy paikallaan "koska sulla on oikeus laittaa just sellasia kuvia kuin haluat". On, mutta sitten on minusta ongelmallista valittaa huomiosta, oli se hyvää tai huonoa. Toki voit harmitella ilmiötä yleensä, mutta jokaisesta "anna pillua"-kommentista ei kannata vetää hernettä nenään.

Ei myöskään kannata nostaa miesten kommentteja päähän. Tämä yleistyksenä, ihmisillä on taipumus kommentoida mahdollisia lisääntymiskumppaneitaan positiivisesti, ja kun näytät tissit, ihmisaivot meinaa, että helppo nakki. Toki siitä tulee positiivista huomiota. Mutta ehkä kaikki eivät ole samaa mieltä, vaikka voivatkin silti olla kateuden ulottumattomissa, ja ihan järjissään. Kokonaisuutta tarkastellessa hyvät tissit ja takamus ovat aika köyhä tarjottava, ja jos naama on esimerkiksi tuksu-meikin peitossa, harva pitää sitä kauniina. Joku saattaa jopa sanoa tämän. Eikä se ole aina kateutta.

Hyvätissisiä, suosittuja likkoja voivat myös naiset kommentoida neutraalin negatiivisesti. Vai mitä on se, kun mies kommentoi negatiivisesti? Homoutta?

Toisaalta, pakkoko toiselle on sanoa pahasti, varsinkin epärakentavasti? Ei se tuksunaama ole kiinnostunut sun mielipiteestä. Kaikilla on lisäksi oikeus näyttää siltä, miltä haluavat, oli se kuinka rumaa tai kaunista tahansa.

Itseäni ärsyttävät etusivun tissikuvat - miksi siellä on juuri niitä, eikä vaikka oikeasti hienoja kuvia, päivän kuva -materiaalin tapaisia. Tissit on jo nähty. Pidän tosin itsekin niitä siellä, klikkailen välillä mielenkiintoisiin. Mutta tylsistyttää. Ja monella on sama ongelma, eli paljasta pintaa näytetään innolla, mutta naama on mitä on. Tai jokin osa vartalosta. Tai kuvan kompositio. Tai asettelu. Mitä sitä keksiikään kritisoida.

Tämä on nyt siis kritiikkini kaikille niille, jotka bikinikuvineen esiintyvät etusivulla. Minusta nämä kuvat ovat gallerian sääntöjen vastaisia, mutta minähän en toki sääntöjä kirjoita, tai noudata. Minä en ole heille kateellinen - jos tahtoisin itse mukaan, biksukuvia löytyy ja jotain niin jännää, että etusivulla ollaan. Mutta en tahdo, varsinkaan, koska näin saatu huomio on mitä surkeinta.

Olen tyytyväinen itseeni. Jos olen kateellinen sinulle, se tuskin liittyy vartaloosi. Vartalon onnistuneisuudessa kun on vain parittelukumppanien parempi taso etuna (siis tasokkaammat miehet käytössä, mihin nyt tarvitsetkaan). Ja kun unohdetaan se, että tasokkaat miehet harvemmin lankeavat parilla tissikuvalla, eiköhän minullekin riitä kyllin sopiva mies, ihan ilman muiden mollausta.