IRC-Galleria

Päivänsankari Hessler
Radolfzeller Str. 7
81243 München
Germany

Täytän siis 11.10. taas vuosia, sitä ennen saa laittaa kortteja tulemaan : )

Mä olen oppinut nostamaan keskisormen kasvojen peitoksi jo ajat sitten kun kameroita on ympärillä. Varsinkaan lehtikuviin ei silloin joudu. Nykyään olen vähän hienovaraisempi, ja vedän hatun lipan alas samalla kädellä kasvoja peittäen. Tietysti, jos joku minua salaa kuvaa jostain autosta, niin en voi mitään. Hattu kyllä varjostaa jonkin verran, eli yleensä ei kovin tunnistettavia kuvia saa.

Uusi ongelma on tämä kummasti kuvaajian houkutteleva lapsonen. Vähän väliä saa pyytää ihmisiä poistamaan ottamiaan kuvia. Ammattimaiset kuvaajat poistaa mukisematta, yksityiset ihmettelee ja toivottavasti poistaa.

Ja nykyään kun kaikilla on kamera kännykässä ja ties missä. Pitäisi aina tulla ensin sellainen varoituspirinä, että ehtii reagoida.

Mua se ei ole oikeastaan koskaan häirinnyt. None of my business. Mutta teen tässä kantta muistikirjaan. Vastaanottaja tykkää Lassista ja Leevistä, niin ajttelin laittaa etukanteen aikuisen tiikerin ja takakanteen jonkun aikuisen miehen kuvan. Mulla on vaan yksi teinilehti, josta voin tuota kuvaa etsiä. Se on tietty täynnä teinipoikien kuvia. Vastaanottaja on 34-vuotias nainen. Toteaa profiilissaan, että myös hyvännäköiset miehet on ihan jees. Mutta hyi saakeli, en kyllä lähetä mitään lapsenkasvoista teinipoikaa sille, ajatuskin etoo, että aikuisena naisena tuijottelis jotain teinejä. Yöh.
Mutta sit mulla ei oo ku kuva Charlie Sheenistä, en mä sitäkään voi käyttää.

Huom, en ole ollut aikuinen vasta kuin pari vuotta, ja jo nyt teinit etoo.
Ai mutta, usein ne etoi myös silloin, kun en vielä ollut aikuinen. Onneksi kaikki ne hottikset, joista silloin tykkäsin, on kasvaneet sittemmin kans aikuisiksi, ja voin jatkaa niille kuolaamista. Ja Johnny nyt ei teini ollutkaan.

Että mua ärsyttää, kun värikynistä lähes aina puuttuu se mun ihon väri. Ruskea kyllä löytyy joo.. no, piirtelen sitten tummaihoisia tyyppejä.

Jee, mammakavereita. Ekolääkärin vastaanotolla oli nuoret tuoreet vanhemmat, joilla oli Manduca ja imetettävä lapsi, joka osasi jo seisoa. Revin itsestäni sosiaalisuutta sen verran, että sain puolisoni ottamaan niihin kontaktia. Mennään joku päivä jonnekin tekemään jotain.

Pottermore pyörittää sukkiani yhä. Vasta ensimmäinen kirja on julkaistu, mutta jo sieltä löytyi vaikka mitä uutta jännää jee. Tahdon lisää.

Swap-bot postinvaihtosysteemi on melkein parempi kuin Postcrossing. Tai ehkä jopa parempi. Sormet syyhyten liityn jokaiseen Potter-swappiin ja keksin liudan uusia. Kohta alan kirjoitella tervetulokirjeitä Tylypahkaan, piirrellä tupamerkkejä ja puhutaankos vielä niistä Alice in Wonderland-swapeista.

ATC, vanha uusi tuttavuus, eli Artist Trading Cards. Vähän niinku Pokemon trading cards, mutta nää on taidetta, itsetehtyjä jne. Mahtavaa, pääsen luomaan (vaikka mulla on kyllä ideoita enemmän kuin kykyä).

Olen saanut nukuttua aika hyvin. Alan herätä aamuisin itsestään.

Mulla menee niin hyvin, että jaksan taas kuunnella Eleonoora Rosenholmia ja nauraa vitseille kuolleista vauvoista.

Seuraavan kerran, kun mulla menee huonosti, muistuttakaa, että mun aivot kaipaa toimintaa. Niin, ja unta.

http://www.pottermore.com/

Multa on mennyt totaalisesti ohi tämmönen. Kauas on tultu niistä päivistä, kun istuin kaksi yötä kirjakaupan edessä odottamassa kirjaa.
Mutta nyt kun joku mainitsi, kertoi, kaivaudun tuonne pohjaan saakka.

Sisiliskon kynnet ja lepakon siivet, missä viipyy vahvistusmaili. Kolkutan tässä nyt sitten vaan portteja. Sitä pöllöä tähän suuntaan, heti.

(Olisin kirjoittanut capsilla, mutta ajattelin jättää sellaisen vaikutelman, kuin en olisi ihan sekopää.)

Naiset, älkää lähtekö lastensaantiin. Varsinkaan, jos käytätte aivojanne. Tää on niin saatanallista puurossa tarpomista, ainakin aluksi. Kuuden kuukauden kohdalla pitäis muka helpottaa, no ei. Muisti on tosin tainnut parantua, kuten tutkimukset lupailevat. Mutta ei, mä en ole väsymyksen takia toimintokyvytön (se vasta olisikin) vaan jotenkin vaan ihan pihalla.

Inhoan tätä. Ja sit pitäis muka vielä pari kertaa uusia. Huh.

Korkeamman aivokuoren toiminnot hidastuu [X]

Pahinta on tietty se, että huomaan muutoksen ja yritän tavoittaa järkeäni. Se vaan laahaan liisterissä, kehtaakin. Ette te voi tajuta, miten kamalaa se on, kun omat aivot panee kampoihin, vaikka itse tahtois toimia, ja tietää, että yleensä pystyis. Eniten tää vissiin käy kielitaidon päälle, jopa yksnkertainen englanti tekee tiukkaa.

Että nyt teitä on rehellisesti varoitettu.

(Lapset myös heräilee öisin, itkee sillon kun muutenkin on stressiä ja haisee. Mutta se pätee aikuisiinkin.)

En edes osaa kunnolla selittää. Kokeilkaa parin promillen känniä väsyneenä, kai tässä on jotain samaa. Sitä sit puol vuotta samalla, kun olette vastuussa toisesta oliosta, joka ei muuten pääse itse edes liikkeelle.

Ja siitä tuli mieleen, että nappula möyrii. Ihanaa. Se elää, se liikkuu.

Miksi niitä on niin vaikea löytää?

Käytiin lainaneuvotteluissa, kysymässä, että minkäs verran meille irtois. Pankkivirkailijan mukaan tällä tulotasolla, joka meillä on, peruselämiseen heidän laskutapansa mukaan menee 1100 euroa kuukaudessa. Siis tulojen mukaan. Varmistin, että tajusinko oikein, eli jos meillä olis isommat tulot, he arviois meille isommat menot. Just niin.

Repsin nauruun (ei ehkä paras juttu tehdä lainaneuvotteluissa). Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän kulutat? Miten mä en ole tota tajunnut? Peruselämään (vuokra ja muut asumiskulut, ruoka ja muut päivittäistavarahankinnat) menee korkeintaan 800 euroa kuussa. Sekin, koska asutaan kalliissa kaupungissa kalliilla paikalla. Ton lisäksi ei sitten juuri muita kuluja olekkaan, aika vähän ostellaan mitään. Tavaraa on enemmän kuin tarpeeksi (mikä muistutti, että piti se kirppisosio tänne avata).

Ehkä mä olen sitten saanut niin hyvän mallin kotoa, että lainaa ei oteta, ei ainakaan enemmän kun voi maksaa. että erittäin hyvää elämää voi elää halvalla. Mun vanhemmat ei ole koskaan olleet siinä tilanteessa, että ei olis rahaa ruokaan tai muuhun tarpeelliseen. Siksi mua aina ihmetyttää, kun muilla on se tilanne. Siis mun vanhemmat tienaa käsittämättömän vähän kuussa, tinas varsinkin silloin, kun mä olin pieni. Silti oli aina ihan tarpeeksi kaikkea.

Ihmiset saa kuluttamaan "kun muillakin on" -idea. Otetaan pikavippi, koska lapsille pitää saada joululahjat (kuulostaa tosi hurjalta) ja itselle uudempi auto (kuulostaa tosi typerältä). Ok, jos sä haluat elää niin, elä. Mutta älä sit vikise, et ei oo rahaa tai et on vaikeuksia. Älä ryömi velkaneuvojalle, älä marmata ruuan hinnasta. En ole koskaan kuullut vanhempieni huomauttavan minkään hinnasta. Itse kyllä huomauttelen, mutta lähinnä mielellä "miksi kukaan ostaa ton".

Ero taitaa olla se, että toisille ihmisille on iskostunut jonkinlainen idea siitä, miten rikkaalta tulee näyttää. Miten korkean elintason haluaa (ainakin korkeampi kuin naapurilla, johtaa siihen, että molemmat ottaa kilpaa velkaa). Jos lähestyy asiaa toiselta kannalta, ja on tyytyväinen vähävarainen. Jopa ihan tietoisesti valitsee olla vähävarainen. Päättää, että vaikka rahaa tulee ovista ja ikkunoista, elää kohtuullisesti.

Niin minä teen. Joo, kulutan ehkä viiskymppiä kuussa ylimääräistä, siis sellaista, jonka ostan, koska kierot kaupat houkuttelee mut ostamaan "erikoistarjouksesta" jotain, mitä ilman en muka pärjää. Jos sä annat mulle satasen enemmän kuussa, mulla jää satanen enemmän kuussa säästöön. Mä elän kaukana talouteni rajoista. Ja mä olen tyytyväinen. Multa ei puutu mitään, ja puolet nykyisestäkin on ihan ekstraa. Kummastuttaa, että joku, joka tienaa saman, harmittelee köyhyttään. Mä olen rikas, mulla ei ole koskaan aiemmin ollut näin paljon rahaa, mä voin uida siinä.

Katotaan, miten käy, jos me otetaan se laina, ja pistetään talous niin koville, että jokaisen postimerkinkin ostoa saa harkita. Lennetäänkö Suomeen vai otetaanko vielä yksi ekstramaksukuukausi tälle vuodelle. Siis ei meidän tarttis, mutta mä inhoan lainaa, ja mieluiten maksan sen pois nopeammin, kuin kaikki rajat suosittaa. Näin matalan lainakoron aikana toki jatkan yhä sijoittamistakin, eli en nyt ihan niin nopeasti maksa pois, kuin ikinä madollista.

Ps. Mutta mikä on musta täysin käsittämätöntä, ovat eräänlaiset avioliitot. Sellaiset, joissa molemmat pitää omat rahansa. Niin, että hoitovapaalla oleva äiti ottaa pikavipin, että saa uuden pesukoneen ostettua, siinä missä mies hankkii ylimääräisillä rahoillaan moottoripyörän. Mitä ihmettä noissa päissä tapahtuu? Puolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus avioliitossa. Miten voi kaksi ihmistä saman katon alla elää eritasoista elämää? Miksi vähemmän tienaava puoliso suostuu moiseen, miksi enemmän tienaava ei tajua homman juonta? Mä nyt vaan en voi käsittää. En kykene. Mutta olenkin ärsyyntynyt, jos mut viedään ekatreffeille hinnakkaaseen paikkaan, koska se osoittaa, että toinen ilmeisesti on tuhlaavainen. Pois sellainen seurastani. Ihastuta minut johonkin mitä teet, älä yritä jollain, mitä omistat.

Noni. Siinä oli pari sanaa rahasta. Siitähän ei sais puhua, mutta musta siitä pitäis just puhua enemmän. Koska ihmiset jostain syystä ei tajua, miten rahatalous toimii, kuinka paljon jokainen euro maksaa ja miten elää niin, että menot on suhteutettu tuloihin.

Vielä muistutan, että joka kerta kun ostat jotain, se on kuin antaisit äänesi sen tulevaisuuden puolesta, johon haluat maailman. Ja samalla olet työnantaja. Eurooppalainen elämäntapa vaatii sitä, että jossain tuolla sulle tekee töitä kymmenen orjaa. Osta siinä sitten hyvällä mielellä.

Maksoikohan Juudas kymmenykset niistä hopearahoista, jotka se Jeesuksen kavaltamisesta sai?