IRC-Galleria

Sairaanhoitohenkilöstölle pitää saada lisää liksaa. Ei ne muuten jaksa, ja uusia ei tule. No samalla pitäisi saada enemmän henkilökuntaa kaikkialle, koska ne suuret ikäluokat, ja koska Kusinina-Riksasasson (että olen huono ihminen, kun en jaksa totakaan nimeä etsiä oikein kirjoittaakseni) käskee. Samalla koko ajan valtion budjetissa yritetään säästää ja käyttää vähemmän rahaa terveydenhuoltookin. Sitä kun tarvittais just lisää, ja roimasti.

Miten ihmeessä ne oikeen kuvittelee tämän ratkaisevansa?

Onko joku tutkinut, että kuinka moni näistä jättilainoista jää maksamatta? Riskejä on, ja elämässä voi käydä kaikenlaista, mutta jos vaikka 90 prosenttia selviää (vaikka sitten miten kuten ja stressaten, mutta se on oma valinta), niin onko asiallista aiheesta valittaa?

Mä en ikinä ottain 300 000 lainaa. Mua ei kiinnosta naida pankkia ja maksaa niille ihan järjetöntä summaa siitä, että ne luovutti mulle bittirahaa (jota ei oikeastaan ole edes olemassa). Mutta jos mä otan sen 100 000 lainaa ja hankin sijoitusasunnon tänään, mulla on yhtäkkiä motivaatio olla ostamatta kaikkea sitä roskaa, mitä nyt kannan kotiin. No ku oli halpa. Sitten voin maksella niillä rahoilla sitä asuntoa, ja ompahan jotain todellista, jos vaikka rahan arvolle käy jotain.
Eikä mua kiinnosta sun varottelut, että ensin pitäis ostaa pieni asunto ja eihän mulla edes ole vakituista työtä ja tiedänkö muka jo mitä elämältä haluan ja hups kohta on kymmenen vuotta aikaa kulunut enkä omistä vielä mitään minkään arvoista.

Sitä piti vielä sanomani, että ostettiin yhden pankin osakkeita just ennen kun ne täällä julkisti sen mielipiteen Saksan tulevista eu:n pelastusrahoista. Tehtiin 500e voittoa. Ja nyt tunnen moraalista krapulaa, koska joku sen sit kans hävis. Toivottavasti oli edes joku rikas sika.

En tykkää rahasysteemistä se on ihan mälsä. Antakaa ny mulle se pari hehtaaria, puolet metsää puolet peltoa niin käytän enää satasen vuodessa ja saan vihdoin olla rauhassa. Lupaan yhä päivitää satunnaisesti blogia.

Päivänsankari Hessler
Radolfzeller Str. 7
81243 München
Germany

Täytän siis 11.10. taas vuosia, sitä ennen saa laittaa kortteja tulemaan : )

Mä olen oppinut nostamaan keskisormen kasvojen peitoksi jo ajat sitten kun kameroita on ympärillä. Varsinkaan lehtikuviin ei silloin joudu. Nykyään olen vähän hienovaraisempi, ja vedän hatun lipan alas samalla kädellä kasvoja peittäen. Tietysti, jos joku minua salaa kuvaa jostain autosta, niin en voi mitään. Hattu kyllä varjostaa jonkin verran, eli yleensä ei kovin tunnistettavia kuvia saa.

Uusi ongelma on tämä kummasti kuvaajian houkutteleva lapsonen. Vähän väliä saa pyytää ihmisiä poistamaan ottamiaan kuvia. Ammattimaiset kuvaajat poistaa mukisematta, yksityiset ihmettelee ja toivottavasti poistaa.

Ja nykyään kun kaikilla on kamera kännykässä ja ties missä. Pitäisi aina tulla ensin sellainen varoituspirinä, että ehtii reagoida.

Mua se ei ole oikeastaan koskaan häirinnyt. None of my business. Mutta teen tässä kantta muistikirjaan. Vastaanottaja tykkää Lassista ja Leevistä, niin ajttelin laittaa etukanteen aikuisen tiikerin ja takakanteen jonkun aikuisen miehen kuvan. Mulla on vaan yksi teinilehti, josta voin tuota kuvaa etsiä. Se on tietty täynnä teinipoikien kuvia. Vastaanottaja on 34-vuotias nainen. Toteaa profiilissaan, että myös hyvännäköiset miehet on ihan jees. Mutta hyi saakeli, en kyllä lähetä mitään lapsenkasvoista teinipoikaa sille, ajatuskin etoo, että aikuisena naisena tuijottelis jotain teinejä. Yöh.
Mutta sit mulla ei oo ku kuva Charlie Sheenistä, en mä sitäkään voi käyttää.

Huom, en ole ollut aikuinen vasta kuin pari vuotta, ja jo nyt teinit etoo.
Ai mutta, usein ne etoi myös silloin, kun en vielä ollut aikuinen. Onneksi kaikki ne hottikset, joista silloin tykkäsin, on kasvaneet sittemmin kans aikuisiksi, ja voin jatkaa niille kuolaamista. Ja Johnny nyt ei teini ollutkaan.

Että mua ärsyttää, kun värikynistä lähes aina puuttuu se mun ihon väri. Ruskea kyllä löytyy joo.. no, piirtelen sitten tummaihoisia tyyppejä.

Jee, mammakavereita. Ekolääkärin vastaanotolla oli nuoret tuoreet vanhemmat, joilla oli Manduca ja imetettävä lapsi, joka osasi jo seisoa. Revin itsestäni sosiaalisuutta sen verran, että sain puolisoni ottamaan niihin kontaktia. Mennään joku päivä jonnekin tekemään jotain.

Pottermore pyörittää sukkiani yhä. Vasta ensimmäinen kirja on julkaistu, mutta jo sieltä löytyi vaikka mitä uutta jännää jee. Tahdon lisää.

Swap-bot postinvaihtosysteemi on melkein parempi kuin Postcrossing. Tai ehkä jopa parempi. Sormet syyhyten liityn jokaiseen Potter-swappiin ja keksin liudan uusia. Kohta alan kirjoitella tervetulokirjeitä Tylypahkaan, piirrellä tupamerkkejä ja puhutaankos vielä niistä Alice in Wonderland-swapeista.

ATC, vanha uusi tuttavuus, eli Artist Trading Cards. Vähän niinku Pokemon trading cards, mutta nää on taidetta, itsetehtyjä jne. Mahtavaa, pääsen luomaan (vaikka mulla on kyllä ideoita enemmän kuin kykyä).

Olen saanut nukuttua aika hyvin. Alan herätä aamuisin itsestään.

Mulla menee niin hyvin, että jaksan taas kuunnella Eleonoora Rosenholmia ja nauraa vitseille kuolleista vauvoista.

Seuraavan kerran, kun mulla menee huonosti, muistuttakaa, että mun aivot kaipaa toimintaa. Niin, ja unta.

http://www.pottermore.com/

Multa on mennyt totaalisesti ohi tämmönen. Kauas on tultu niistä päivistä, kun istuin kaksi yötä kirjakaupan edessä odottamassa kirjaa.
Mutta nyt kun joku mainitsi, kertoi, kaivaudun tuonne pohjaan saakka.

Sisiliskon kynnet ja lepakon siivet, missä viipyy vahvistusmaili. Kolkutan tässä nyt sitten vaan portteja. Sitä pöllöä tähän suuntaan, heti.

(Olisin kirjoittanut capsilla, mutta ajattelin jättää sellaisen vaikutelman, kuin en olisi ihan sekopää.)

Naiset, älkää lähtekö lastensaantiin. Varsinkaan, jos käytätte aivojanne. Tää on niin saatanallista puurossa tarpomista, ainakin aluksi. Kuuden kuukauden kohdalla pitäis muka helpottaa, no ei. Muisti on tosin tainnut parantua, kuten tutkimukset lupailevat. Mutta ei, mä en ole väsymyksen takia toimintokyvytön (se vasta olisikin) vaan jotenkin vaan ihan pihalla.

Inhoan tätä. Ja sit pitäis muka vielä pari kertaa uusia. Huh.

Korkeamman aivokuoren toiminnot hidastuu [X]

Pahinta on tietty se, että huomaan muutoksen ja yritän tavoittaa järkeäni. Se vaan laahaan liisterissä, kehtaakin. Ette te voi tajuta, miten kamalaa se on, kun omat aivot panee kampoihin, vaikka itse tahtois toimia, ja tietää, että yleensä pystyis. Eniten tää vissiin käy kielitaidon päälle, jopa yksnkertainen englanti tekee tiukkaa.

Että nyt teitä on rehellisesti varoitettu.

(Lapset myös heräilee öisin, itkee sillon kun muutenkin on stressiä ja haisee. Mutta se pätee aikuisiinkin.)

En edes osaa kunnolla selittää. Kokeilkaa parin promillen känniä väsyneenä, kai tässä on jotain samaa. Sitä sit puol vuotta samalla, kun olette vastuussa toisesta oliosta, joka ei muuten pääse itse edes liikkeelle.

Ja siitä tuli mieleen, että nappula möyrii. Ihanaa. Se elää, se liikkuu.

Miksi niitä on niin vaikea löytää?