IRC-Galleria

Tampere ton ajan ympärillä, eli 14.1.-15.1. ja vaikka 18.1.-21.1.

Jyväskylä 15.1.-18.1.

Yösijaakin saa tarjota, vaikka luultavasti en päädy sitä vastaanottamaan. Joku Jyväskylän keskustassa asuva voisi tolle 17.-18.1 -yölle tarjoutua, koska mun pitää ehtiä aamujunaan kuudeksi.

Mutta päiväkahviseuraa saa tarjota. Kutsu kotiisi, mä en haluu mennä jonnekin kahvilaan ja ulkona on kylmä. Pitäis olla lattiatilaa peuhaajalle peuhata.

Muuallekin saa kutsua, jos vaikka VRn joulukalenterista tulee halpamatka sinne.

Saatiin kämppä Münchenin melkein keskustan alueelta, valtavan + ihanan puiston vierestä, 3 huonetta ja keittiö, 80m2, oikea vuokra 1200e mutta me maksetaan lopulta n. 500e.

Ja minä tuhisen, että mutta en mä voi sinne puistoon mennä kylvämään porkkanoita, olis kiva jo vihdoin saada omaa maata ja yksityisyyttä ja ties mitä, ja mitä ihmettä me tolla kolmannella huoneella tehdään?

Haluuksi joku muuttaa meille kotiorjaksi?

Joululla tuntuu olevan kaksi sanomaa.
Kuluta kuin hullu
Juhlista Jeesuksen syntymää

Kumpikaan ei tunnu mitenkään omalta. Tykkään kyllä ajatuksesta hiljentyä vuoden pimeimmän ajan vuoksi, tehdä vaikka jotain symbolisia juttuja, jotta aurinko vielä palaa jne. mutta minusta joulu on kaikin puolin huono juhla.

Olisi tarkoitus tehdä pehmeä lasku, tänä vuonna laitetaan vielä kortteja joissa varmaan kerrotaan päätöksestä ja ensi vuonna sitten kokonaan jätetään jouluhössötys kauppoihin.

No se juttu on, että mä haluaisin hyvän ruuan ja tuttavien kanssa kiireettömän ajanvieton kuuluvan jokaiseen päivään. Minusta on ongelmallista, että on näitä erityisiä juhlapäiviä, jollon kokoonnutaan jne. Miksi ei voidan kokontua ensi torstaina, koska mä olen kasvattanut pitkän kynnen / Romney mokasi vaalitentissä / meillä on uusi pyyhe kylppärissä jne. Tai ihan vaan siksi, että me nautitaan siitä

Osittain mä haluan joulusta luopumalla myös tuoda esiin mielipiteeni siitä. Pelkkä light-joulun vietto olisi tavallaan liian hiljainen protesti, ja sitä kamaa tulisi ovista ja ikkunoista (ei lahjalistat välttämättä auta, ja tulee kukkaa ja kymmenen konvehtirasiaa ja halpoja kortteja ja...). Tottakai vietän joulun, kuten meille sopii - vietän niin kaikki päivät.
Nää on sellaset bileet, joihin en tahdo osallistua oikeen millään tavalla. Korkeintaan pre-kristinuskoisesti, keskelle vuodenaikaa kun asettuu "luonnostaan" juhla. Mikä tää nyt sitten pakanoille on, en muista. Yole? Siis talvipäivänseisaus.

Mun on vaikeaa nähdä, millainen olisi "meidän joulu", koska se, mitä olen oppinut, on niin vahvasti päällä. Sekin, että vietän joulua ilmiselvästi vain, koska "niin on aina tehty" ja "kaikki niin tekee". Eikä se tunnu omalta. En mä tykkää pulleista punapukuisista miehistä tai tähtien viljelystä tai kuusesta olohuoneessa tai kullasta. Ne vaan kuuluu siihen. Haluan tavallaan siis aloittaa puhtaalta pöydältä.

Toi teennäisyys on tosiaan yksi osa. Meillä ei sitä onneksi juuri esiinny, mutta silti mulla on sellanen fiilis, että nyt pitäisi olla jotenkin erityisen erityistä. Lapsena olikin, mutta nyt joulu on enemmän stressiä kuin rauhaa.

Tapanina suku yleensä kokoontuu mummolaan, ja itsenäisyyspäivänä leivotaan pipareita. Nää on sellasia perinteitä, joita mielelläni jatkan, ja joista nautin. Tää ei minusta olen ristiriidassa sen kanssa, etten joulua viettäisi. Nää on tavallaan ihan omia tapahtumiaan.

Lahjat on tosiaan se ikiongelma. Mä en tykkää yhtään niistä viimehetken hysterialahjoista ja siitä mietinnästä, että mitä nyt ostan tutulle, edes jotain. Yks kaveri on lopettanut lahjojen oston kokonaan (lapseton), ja tää nyt ainakin on juttu, josta haluan luopua. Lahjojen tekeminen/dyykkaaminen/kierrättäminen on sitten eria asia. Mutta musta olis paljon kivempi saada ja antaa lahjoja ihan millon vaan, ei ladata sitä yhteen päivään. Lukuisat ovat ne tappelut ja marinat, joita lapsuudenkodissa lahjojen takia viljellään. Ja sitten maristaan, että pitäisi olla kiitollinen.

Vielä yksi inhoamisasia joulussa. Koko kiltteys-teema. Ei se lapsen kiltteys tai tuhmuus sitä lahjasatoa määrää. Pukista en suvaitse valehdeltavan, enkä lahjansaatiperusteista. Koko kiltteys-juttu on mulle no-no, ja joulu taas on just siitä.

Joulumieli on ihana asia, mutta miksi sellainen mieli pitää rajoittaa yhteen päivään, tai muutamaan. ihan kuten mulle jokainen päivä on ystävän-, lasten-, naisten-, miesten-, jne.päivä.

Miksi hyvällä tahdolla on aikataulu? Kuka näitä juhlapäiviä edes keksii? Osasivatko alkuperäiskansat odottaa "joulua", vai tajusivatko vaan, että nyt olisi hyvä uhrata auringolle, että se sieltä vielä nousee? Että nyt alkaa olla sadonkorjuu paketissa, pidetäänpä bileet.

Minusta on kyseenalaista, pitäisikö vanhempien päättää, mitä juhlia lapset viettävät. Jos lapset haluavat juhlia pehmo-oravansa synttäreitä, mutta eivät omiaan, niin kuka on sanomaan, että ei käy, se on "väärin". Minä en aio viettää joulua. Lapset kyllä voivat, jos haluavat. Jos he löytävät joulusta jotain juhlittavaa. Enkä myöskään tule istumaan nurkassa mököttämässä, vaan voin osallistua heidän juhlaansa.
Kun kyselyitä alkaa tulla, ilmoitan ykskantaan, että en halua viettää joulua. Jos kysytään tarkemmin, pyrin vastailemaan kuten asia on. Teen niin monta asiaa eri tavalla kuin yleensä tehdään, että siinä se menee jouluttomuus-ihmettely seassa. Voivat myös mennä halutessaan joulun ajaksi vaikka mummolaan, siellä sitä vietetään. Ja voidaan me vaikka kokeilla joulua yhdessä joku vuosi. Ei mulla ole myöskään mitään ongelmaa palauttaa joulua meille, jos se joskus tuntuu sopivalta. No hard feelings, puoleen tai toiseen.

Musta on tosi kurja ajatus, että arkena ei ehtisi nauttia rauhallisesta yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta.
Onko joulu tiukkanuttura-koskaaneisaaollakivaakoskaseonsyntiä-kristittyjen/riistokapitalistien keksintö, että annetaan nyt massojen juhlia keralla kunnolla, niin pysyvät lopun aikaa ruodussa?
Tällaista salaliittoa vähän epäilen.

Kyllä tähän joulusta kieltäytymiseen minulla liittyy sekin puoli, että yritän pitää elämäni vapaana muiden jutuista, että omille jutuille jää aikaa. Mä en halua kaivata vaihtelua arkeen. Mä haluan, että mun aki on just niin makeeta, että siinä ei upeimmatkaan joulupippalot tunnu mitenkään erikoiselta. Alan vasta päästä oman elämäni rouvaksi, ja kyllä ne on pitkälti ne muiden ihmisten tuomat jutut, jotka mua rasittaa ja vie voimavaroja. Se ei ole muiden vika, vaan ihan oma vikani, kun päästän ne asiat elämääni. Ja sitten niistä on hankala päästä eroon. Mutta mitä enemmän niitä poistuu, sitä enemmän olen löytänyt aikaa ja energiaa tehdä juttuja joista tykkään. Onko tä semmonen asia, että voisi sanoa, että ei nää metsää puilta. Eli jos pitää kiinni kultuurin tuottamista "pakoista" niitä löytyy joka päivälle ja niitä tulee puollusteltua monin tavoin, koska on niin tiukati osa sitä systeemiä? Sitten ei jää mahdollisuuksia vapaaseen toimintaan, ja on pakko kulkea sitä samaa reittiä kuin muutkin, jolloin ne levähdyspaikat jaetaan muiden kanssa ja koetaan hyviksi.

"Epistä" on aika sisäänrakennettu jouluun. Lahjoja saadaan eri määrä ja eri arvoisia, kaikilla ei ole yhtä hulppeita oloja tai mummolaa.. ja sit toisaalta jotkut saa lahjoihin verattavia asioita joka viikko, käy mummolassa yhtenään ja tekee spesiaaleja juttuja isiensä kanssa.

En koe tarvetta puolustella haluani luopua joulusta ja sen mahdollisia seurauksia jälkikasvulleni, mutta toi "kun muutkin saa" on jotain, jota ilman on vaikea lastensa kanssa elää. Tosin harmi, että on jäänyt huonot fiilikset jouluttomuudesta, joulullisuudesta kai harvemmin jää lapsille huonot muistot (no varmaan alkoholin liikakäyttö yms. saattavat sitä aiheuttaa).

Joulun taikaa olen kokenut lapsena, ja vieläkin se iskee. Nyt kun kauppoihin (plääh) tuli joulukamat, mulle tulee sellanen sykähdyksellinen fiilis. Mä rakastan sitä fiilistä. (Sama fiilis tulee mm. kun ensilumi on satanut). Mutta mä en halua sitä joulusta. Enkä mä halua, että mun lapset oppii yhdistämään ton taikafiiliksen ja joulun, vaan että ne voi kokea sitä vaikka joka päivä. Mä itken, kun varpunen jouluaamuna soi, vaikka se lauluhan on surkea. Pikkuveli tulee taivaasta lihapatojen ääreltä, ja sitten vielä syö murut täälläkin elävien pöydistä. Mä en nyt sano, että kaiken pitää olla loogista tai että haluan joulun tilalla viettää tiedepäiviä (tai no, totta puhuen kyllä se passais). Joulu ja siihen liittyvät jutut ei tunnu kestävän tarkempaa takastelua. En halua osallistua johonkin, joka on täynnä todella outoja, epäloogisia, naurettavia perinteitä, joista vielä suuri osa sotii mun maailmankatsomusta vastaan. Ehkä mun pitäis kaivautua syvemmälle tässä aiheessa, ja löytää se mun joulu, mutta ainakaan tällä hetkellä mulla ei ole tarvetta niin tehdä, vaan mielelläni skippaan koko juhlan.

Joulua saa viettää, siitä saa tykätä, sitä on mahdollista viettääkohtuudella, se voi olla aktiivinen valinta, joulua viettävät eivät ole aivopestyjä, peace and love, alkää heittäkö kinkulla.

on se melkein yhtä tyhmää kuin tupakointi

http://areena.yle.fi/tv/1703277

Miksi kukaan juo noita pullovesiä? Tähän ei kelpaa mikään perustelu. Ei ole sellaista syytä. Paitsi, jos juo lääkärin määräyksestä. Silloinkin pitää hävetä, ja etsiä vaihtoehtoja.

Kaikki pullojuomat kuuluu samaan kastiin, mehut ja limsat ja mitä näitä on. Mutta perusveden juominen pullosta on sitä pahinta. Niin siis jos ei juo itse pullottamaansa vettä. Pullo voi olla siis ihan hyvä hanaveden kuljetukseen. Jos nahkaleili on vaikka pesussa.

Ja sitten häpeämättömyys: mun suolisto ei kestä tätä Saksan vettä, kun on niin paljon kalkkia, joten olen miettinyt, olisiko pakko jotain vettä ruveta kaupasta raahaamaan? No ei takuulla. Kärvistelen/hankin sellaisen mekaanisen suodattimen/sadevesiämpärin parvekkeelle.

Pullovesi on paholaisen keksintö. Mutta alkuperäinen Nestle ei ollut paholainen, vaan hyvä ihminen, joka ilmeisesti kehitteli äidinmaidonkorvikkeen ihan siksi, että enemmän vauvoja säästyisi hengissä. Nythän niitä kuolee sen takia enemmän. Voittoja, voittoja! Boikotoihan Nestleä? Paras olisi. Ei se ole vaikeaa. Tai no, siis minulle on helpompaa boikotoida sitä, kuin syödä joku Kitkat ja antaa rahaa yritykselle, joka tappaa lapsia kehitysmaissa saadakseen lisää rahaa.

Pistä osotetta alle. Tein ihan megahienoja (tai sit ei).

Paitsi jos maailma loppuu, sit kai poistun aiemmin.

Peput on söpöjä.

Olenko ihan paska ihminen, jos en ole pahoillani, kun joku, joka kohteli mua kurjasti kuoli kolarissa. Varmaan olen. Ei kukaan ansaitse kuolla. Olis vaan jäänyt tänne kanssakärsimään. Mutku se oli niin tyhmä ja ilkee. Traumat!

Kaverin siskon nimi on Anu. Juteltiin englanniksi hänen vauvastaan. Eli:
Anu´s baby.

Tapaamisia saa varata. NHK bilettää jälleen. Ja Tampereelle menen. Muita?

Sit vielä kammottava video yönne karmistukseksi.
http://www.youtube.com/watch?v=WOlpdd7y8MI&feature=share&list=UUa6vGFO9ty8v5KZJXQxdhaw

Elikkäs. Euroopan kilpailukyky heikkenee, Aasian kasvaa. Siellä aletaan olla yhtä välinpitämättömiä kuin täällä. Eurooppa ikääntyy, ja saa hoitaa vanhuksensa ihan itse. Vanhuskuolleisuudesta euroopassa tulee kuin lapsikuolleisuus afrikassa nyt on. Ketään ei kiinnosta. Eurooppaan ei muuta ihmisiä eds työn perässä, koska aasialla on parempaa tarjottavana. Aasia on seuraava Eurooppa, joka taas tekee meistä seuraavia orjia raatamaan nälkäpalkalla kellon ympäri. Ihmisen muisti on kovin lyhyt: älkää luulkokkaan, että jos jokun isoisoisä oli tehtaassa kolmevuotiaasta kuutena päivänä viikossa jne jne se joku välittää, että sun lapsenlapsi kohtaa saman kohtalon. Koska pitäähän sen saada uus t-paita.

Bunkkeria rakentelemaan, ja kasvimaata. Ja ihan turhaan tulet mun ovelle koputtelemaan. Varoitin ja kehoitin. Nyt ruokin vaan oman geenini.

Sanokaa minun sanoneen.

Että mitä kirjoittaisin korttiin, joka lähtee jenkkisotilaalle sinne missä ne nyt tällä hetkellä sotiikaan.

Inspired by

http://www.redcross.org/news/article/Red-Cross-Gathers-to-Create-Holiday-Cards-for-Our-Heroes

Paijatkaa!

Ja erotkaa kirkosta
www.eroakirkosta.fi

tai vaihtoehtoisesti tarjotkaa tukenne kommentoimalla tähän merkitään ainakin viissataa kertaa, niin että tästä tulee etusivun suosituin merkintä ainakin kuukaudeksi, ja kaikki säästää ensi vuoden kirkollisveron.

pikkuserkku valittiin näköjään suomen huippumalli haussa voittajaksi.

Vaikka kuka nyt on yllättynyt. Ainahan me voitetaan. Mistä mä olin yllättynyt, oli se, että hän osallistui. Tai ei sekään yllätä, mutta en tiennyt.

Ai niin, ja kerroinko jo, että mulla on pari pokerimiljonääriserkkua.

Mitähän vielä.