IRC-Galleria

Ei tästä tule mitään.
Monta saippuapalaa, shampoita, hajuvesiä (kolme samanlaista - joku varmaan kuoli, sen varastot). Kymmenen suihkugeelipakettia: kaikki avaamattomia. Ja mä olen niin päästäni vialla, että käytän noi kyllä vessan pesuun, en ihooni. Vaikka ovat satavarmasti käypää tavaraa. Tai siis onhan ne kemikaalimyrkkyä, jota kenenkään ei tulisi käyttää, mutta siis jos käyttäisin suihkugeeliä, silti mulla olisi ongelma noita käyttää.
Mikä on ihan tyhmää.
Lisää vaatetta. Monta takkia.
Ja videoita. Kattelin netistä, että videoiden nauhasta voi tehdä jänniä juttuja, joten kävin hakemassa kymmenen. Kymmenen sinne vielä jäi.

Ihan turhaan ihmiset vauhkoaa jostain ilmastonmuutoksesta. Ei sitä voi pysäyttää, ei kun massat kuluttaa minkä kerkiää ja heittää samalla toisesta päästä pois käyttökelpoista. Ei, kun ostetaan uusi laukku, sen sijaan että sellaisen voisi helposti virkata videonauhasta. Olen kuolemanvakavan tosissani, muuten. Sellaisen voi virkata videonauhasta. Ja myydä desinginä.

Ja vielä yksi juttu. Turha itkeä, että ei ole rahaa riittävästi. Näköjään sitä on aivan liikaa.

Tervo sanoi, että ihminen saa olla Päivi Räsänen, kunhan ei toteuta sitä.

On Räsäsessä kuitenkin yksi hyvä puoli. Aina, kun se avaa suunsa telkkarissa, eroakirkosta.fi:n käyttö lisääntyy.

Ja kun päivä on ohi niin me lisää dyykataan.

Koska emme aamukäynnillä saaneet raahattua kaikkea mukana. Eli. Mun uusilla naapureilla näyttää olevan kova into hukuttaa maailma roskaan. Niin kova, että sekaan heitetään myös aivan toimivaa hyvää tavaraa. Olen sitä nyt pelastellut - JOKA IKININEN kertta kun menen viemään meidän (lajiteltuja, vähäisiä huom.) roskia roskakatokseen, sieltä löytyy jotain.

Mm:
Lasten kitara (ei siis mikään muovinen lelu, vaan aito kitara pienemmässä koossa).
Kasoittain vaatteita ja kenkiä (onneksi on vaatevaihto, minne voin ne kärrätä, koska ei ollut itselle sopivaa).
Puolimetrinen muovinen paloautolelu - myönnän, sen muovi on vähän rutussa päältä, mutta ihan toimiva peli. kun sanon vähän, se tarkoittaa, että noin sentin kolo pituussuunnassa löytyy. Huih, aika heittää pois, eikös?

Lääkkeitä on kans kivasti löytynyt, ja nyt tässä pöhnissäni... eiku. Saksassa lääkkeitä ei tarvitse viedä takaisin apteekkiin - kaksineuvoiset kalat kiittää.

Postimerkkejä, sekä käytettyjä että käyttämättömiä (kuka tollo????????).

Eikä siinä kaikki, mutta toi kitara oli kyllä paras. Ja kolmesti olen käynyt, että tulevaisuus näyttää....

Mihinköhän aikaan olisi fiksuinta mennä, en halua tulla pidätetyksi koska...
varastan roskia, minä kurja.

Onneksi löysin vanhat nahkahanskat, kunnon suojien kanssa homma onnistuu vielä paremmin.

Juicella on hyvä:
Aurinko on typerä
kun se paistaa kesällä
kahta väkevämmin
vaikka muutenkin on lämmin

Mutta sitten joku ihmeen karhulaulu. Karhut tallustraa sinne tänne, aina pienin saa ison ruokakasan ja muut ei ollenkaan. Sitten ne menee nukkumaan, ja yllättäen pienin saa unta, mutta muut ei. Ai miksi? No se pienin vissiin kuorsaa (ehei, kyse ei suinkaan ole siitä, että muilla olisi nälkä, ja siksi ei unikaan maistu). Kiva siinä sitten itku kurkussa lauleskella isompia karhuja säälien. Vetäisivät pikkukarhua turpaan ja söisivät sen (eväät).

terveppä teille, kukas täällä onkaan. No onkos amanda-tyttö? No on Amanda-tyttö. No onkos Jaakko-poika? No on Jaakko-poika. No onkos Kaisaleena-tyttö? No on Kaisaleena-tyttö. No onkos Mikaela-poika? No on Mikaela-poika. Ja niin edelleen. Koska tärkeintähän on jakaa lapset tyttöihin ja poikiin, karsinaan vaan, ja ovi säppiin.

"On se kiva, että tuli uusi poika, kun meillä on täällä ollut niin vähän peniksia, niitä aina tarvitaan" eli mitä väliä sillä on, onko uusi muksu tyttö vai poika, mitä arvoa se antaa ryhmälle, että siinä on tyttöjä ja poikia paljon kumpiakin? Miten olisi "kiva kun tuli uusi nuhanenä, meillä onkin ollut aika paljon tervettä porukkaa". Tai "tervetuloa uusi lapsi, kiva kun tulit". Jos lapseni olisi tyttö, olisiko ohjaaja sanonut, että "harmi, että on tyttö, kun niitä meillä piisaa".

Ja pakkohan sinne on mennä, koska lapsen suomenkielentaito. Vanhat lastenlaulut vaan on niin ärsyttäviä, että tekisin mieli purra kieli poikki, ettei joudu niitä laulamaan.

"Metsämies kun vaanii mua..."
Se on METSÄSTÄJÄ. Mikään ihme metsämies...

Ongelma on seuraavanlainen:

Napero painoi jotain, ja nyt aiku oleva ikkuna (?) eli tämä internetselain on liian iso näyttöön. Ja näyttö on ikäänkuin liian iso fyysiseen laitteeseen. Kun liikutan kursoria koko ruutu heiluu, jotta pääsisin joka kulmaan. Vaikea selittää, ja siksi kai Hopeinen Omena ei autakkaan. Siellä on tähän vastaus, mutten nyt enää löydä sitä.
Eli kun liikutan nyt hiiren osoitinta vaikka tästä * osoiteriville, osoitin liikkuu ylöspäin, mutta samalla koko näytön kuva alaspäin.
Osaako joku neuvoa?

Commandit ja rullaukset on kokeiltu. Kone on MacBook vuosimallia noin 2009

Ja mikä on täällä parasta?

Uusi isohko (lue: jätti) jääkaappi.

Ja mikä siinä on parasta?

Se megaiso laatikko, jossa se tuotiin. Hoo hoo, mitä kaikkea siitä voikaan askarrella. Mutta taidan tyytyä tekemään vaan pikkumökin.

"Laatikko kaupan päälle."

Eli mun piti kirjoittaman kostosta ja katkeruudesta (eli miksi rangaistuslaitos ärsyttää eivätkä kunnimurhat ole sitä barbaarisempia eikä me mitenkään parempia (ja mikä muu, kuin kunnimurha, on kännitappo jossa kohteena nyksän löytänyt eksä - yököttää, että siitä puhutaan intohimomurhana tai vaikka laajennettuna itsemurhana)), mutta nyt kävi näin.

Mainoksessa lukee, että "kaksi tavaraa - yksi hinta". Kyseessä tuote, jonka kahta osaa ei yleensä myydä erikseen. Niin mietin, että jos palapelejäkin markkinoitaisiin samaan tyyliin...

söin ihan hirmuisesti karkkeja

Heti Suomeen laskeuduttuani kiisin kirjastoon. Tai no kolmantena päivänä ylös noustuani. Pitihän sitä ensin levätä matkaväsymys ja lukaista kaikki kotiin ilmestyneet kirjauutuudet.

Otin mukaan sisaruksenkin, kantamaan kirjasäkkiä. Ei vaan korttia, koska omallani on viisi euroa myöhästymismaksuja, enkä kehtaa tunnustaa sitä. Siksi lainaan jonkun muun kortilla. Kirjoja varten otin pulkan.

Kävin läpi tavalliset hyllyt, eli lasten ja aikuisten uutuudet, kasvatuskirjat ja psykologian. Uutena sisustuskirjat koska muutto. Oma kirjastoni on siitä huono, että ne tilaa uutuuksia aina kaksi, ja sitten kuukauden kuluttua nuo kaksi pölyttyy hyllyssä hamaan ikuisuuteen, mutta ne ei tilaa mielenkiintoisia kirjoja edes sitä yhtä. Huono juttu.

Lainasin J.K.Rowlingin, Näin mieltä hallitaan ja ainakin viisi paksua painavaa värikuvaista sisustuskirjaa. Niin, ja lastenlaulukirjoja.

Sittemmin olen käynyt kirjastossa kolmesti. Keskimääräinen lainausmäärä lienee noin kymmenen kirjaa. Seitsemän on selailukirjoja, siis niitä sisustuskirjoja, ja yksi fiktiivinen ja sitten jää kaksi tieteellistä teosta.

Olen lukenut mm:
Survivalismista, yliturvallistetusta lapsuudesta, psykokulttuurikritiikkiä, Marie Antoineten elämäkerran, jousiammunnan tekniikasta, evoluutioteorioista, varautumisesta zombien varalle, kestovaippakulttuurista, ja viidestäsadasta eri tavasta ärsyyntyä siitä, että lastenhuoneen sisustus on jaoteltu "pikku prinsessoille, jotka rrrrakastavat kukkakuvioita" ja "pojille, jotka tykkää monstereista". Eiku sitä en lukenut, ärsyynnyin muuten.

Älkääkä luulko, että luen lastenhuoneen sisustuksesta, koska lapsi. Ehei, sieltä tulee vinkin joka huoneeseen. Pahvilaatikkolabyrintti. Plus. minä en sulje lasta jollekin sen omalle alueelle, vaan koko koti on ihan kaikkien koti. Sunkin, jos tuut käymään.

Kirjastot rulettaa. Paitsi tämä tuppukylän kirjasto. Se on siedettävä.

Ensi viikolla Tampereen ja Jyväskylän kirjastoihin. Hauskaa on valita joku kirja, aloittaa sen lukeminen Lahden kirjastossa ja sitten lukea samaa kirjaa Tampereella ja päästä loppuun Jyväskylässä (koska luen niin outoja kirjoja, että ei ne kuitenkaan ola lainssa). Ei siis lainata (koska en välttämättä saa palautettua) vaan istua kirjastossa lukemassa. Tai sitten voi lainata kirjan, aloittaa sen lukemisen kotona, ja jatkaa kohdalle sattuvassa kirjastossa.

Mutta nyt pitää mennä taas lukemaan. Tämän lukija voi painella vaikka kirjastoon, jos ei ole tullut hetkeen käytyä.

Jee.