IRC-Galleria

Putouksen Unisef-jakson katsoin tässä yön ratoksi.

Siinähän unisef ja HM on jotenkin yhteystyössä. HM:lle on varmaan tärkeää turvata maailman käyhien alueiden lasten hengissä säilyminen, jotta saavat jatkossakin halpaa (lapsi)työvoimaa käyttöönsä. Siis että köyhien maiden ihmiset pärjäävät kunnes sairastuvat puuvillan kanssa käytetyistä myrkyistä tai viimeistään vaatteiden värjäysvaiheessa - halpojen vaatteiden hinnan kun maksaa niiden tekijä.
Gigantti, joka mainostaa mainoskatkoilla ainakin tässä nettilähetyksessä (räikeimmin jopa kesken "lahjoita unisefille"-palopuheen), myynee huonoissa oloissa tuottettuja kodinkoneitä. Se yrittää lisätä näiden kertakäyttökoneiden myyntiä, joka johtaa mm. siihen, että köyhiin maihin kärrätään puolikuntoisia ja rikkonaisia poisheitettyjä koneita. Tietysti ihan kiva, että lapset saa vähän taskurahaa, kun polttelee niitä ja kerää mytäviä materiaaleja.
Ohjelman lopussa tuli vielä mainos stream-palvelusta. Kokeile kuukausi maksutta, sen jälkeen maksa suunnilleen sama kuin maksaisit unisefin kuukausilahjoittajana, mutta onnistutpas turruttamaan aivosi ja unohtamaan, että on muutakin olemassa kuin se jatkuva ärsykevirta televisiosta.

Sivuhuomiona, Siskonpedin monologikisassa saattoi voittaa höyhentyynyn. Höyhenet kiskotaan irti eläviltä linnuilta pari kertaa niiden elämän aikana. Ai että on makoisat unet.

Meillä on todella paska systeemi, ja se on niellyt jo niin paljon työtä, että eihän sitä voi muuttaa, vaikka kyllä tiedetään, ettei se toimi. Mutku aina ennenkin, ja valtamerilaiva ei käänny hetkessä, ja hups ehdittiin jo kouluttaa ihmiset uskomaan tähän. Länsimainen yhteiskunta ei ole mikään kehittynyt yhteiskunta, ei ole mikään saavutus, jos saamme muutkin maailman ihmiset työnnettyä saman peiton alle. En näe ihmiskunnalla taaskaan toivoa. Star Trekissäkin valkeat miehet käy sotaa muiden avaruuden asukkien kanssa, kontrolloi ja monitoroi niitä.

Menen Pinterestiin katselemaan GIFejä Englishman Funnynamesta. Unohtuu kivasti, miten huonosti kaikki on. Muista tehdä samoin.

Herään kello kolme. Tai muksu herää, enkä minä saa enää unta kun ensin olen palauttanut hänen turvallisuudentunteensa. Yleensä siihen liittyy kuristamista, siis hän kietoutuu kaulani ympärille.

Tarvitsen enemmän unta. Kaltaiselleni hämäränhommarikolliselle kolmelta herääminen on kuitenkin varsin hyvä asia. Kävin pitkästä aikaa dyykkaamassa.

Saalis oli vaatimaton, yksi pussillinen sekalaista lelua. Semmoisia rappusia alas laskevia vieterijutsia oli pari, niissä oli yksi kierros väärin päin eli epäkunnossa. Vei pari minuuttia hokata, miten ne korjataan. Noita oli kolme, eli kotiin jäi vielä varmaan pari - mutta eihän minulla vanhemmalla ole aikaa korjailla sinun lapsen leluja, kun käyn töissä, että saa ostettua niitä lisää.

Roskisten tutkiminen vie yhä epätoivoon. Jätteitä ei tietenkään lajitella, niitä ei laiteta siististi, sinne kuuluu vaikka mitä sekaisin.

Lapselle lisää krääsää, oppii luulemaan, että tavaraa tippuu taivaasta. Niihän sitä tippuukin, tavallaan.

Kaksi amerkikkalaista vakoilijaa päätyy muka-venäläisinä venäläiseen koulutuskeskukseen jossa on agentteja koulutetaan olemaan lähiä-jenkkejä. Epäonnisuvat tietysti surkeasti.
Tästä palasin taas ajatukseen, että minulle voisi tehdä hyvää yrittää esittää jotakuta sosiaalisissa tilanteissa. Poistaisi pelkoa ja morkkista. Aloin miettiä, että millainen henkilö haluaisin olla. Päädyn siihen, että en halua olla kukaan muu, että olen mieluiten oma itseni.
Ehkä tästä syystä en ole ymmärtänyt "ole oma itsesi"-kehotuksia ja puhetta teeskentelijöistä. Koen olevani aina oma itseni, vaikka en aina ja kaikissa tilanteissa toimikkaan tismalleen samalla tavalla.

Mutta löytyy yhä yhdestä huonosta nettiyhteisöstä

TL: muttet vieläkään ole siirtynyt virallisiin biologia-opintoihin

Raipe: En vielä

TL: ..ehdit kuolla ennen siirtymistä

Raipe: synnyn uudelleen

TL: :D et kyllä minun kauttani

Raipe: se olisikin mukava yllätys

Tuskin joudutaan siellä niin pitkään olemaan, koska superaivoillani ratkaisen arvoitukset neljäänkymmeneen minuuttiin.

Eli http://hintquest.com/en/ käytiin parin tutun kanssa ratkaisemassa pari arvoitusta suljetussa huoneessa että löydettiin oven avain. Harmillisen helppo, mutta kuulema tavallisilla ihmisillä on vaikeuksia päästä ulos asti. Oli kekseliäitä juttuja, ihan hieno, mutta ei vaan tarpeeksi vastusta. Nyt kehitelen omaani.

Ajateltiin pukeutua naamiaispäivänä (joku fasching juttu, vähän ku penkkarit mutta kaikki pukeutuu) tohtoreiksi 9, 10 ja 11.

Puoliso olis niinku ysi, sillä on halua leikata hiukset ja nahkatakkikin on.
Nappula olis niinku kymppi, koska se on söpöin (ja noi kengät löytyy).
Mä olisin sit niinku ykstoista, koska se jää yli ja bow ties are cool.

Saa nähdä, en jaksa kauheasti panostaa tähän mutta noi kuteet on semmosia mitä voidaan käyttää muutenkin.

Ensinnäkin just kun olin nukahtamassa, näin vision kallosta, jonka sisään on laitettu pieni mekaaninen lapsi keinumaan laidalta toiselle.

Toisekseen viime yönä mun piti lausua Juicelle runo. Oikeastaan oli aika hieno uni, Juice seilaili venosella ja itse pysyttelin rannan puolella, no kävin vedessä, että ihan turhaan etsitte jotain kuolemasymboleja.

Koska ei Putte-nimeä ole nimipäiväkalenterissa. Eli yllätys yllätys, taas yksi totuutta vääristelevä lastenlaulu.

Opetan lasta sanomaan "my precious" kun se haluaa härkätä pädillä. Se kuiskaa ton jo varsin uskottavasti. Vielä joku päivä julkisessa liikennevälineessä saadaan hieno kohtaus, lapsi kirkuu pädiä ja saatuaan sen kuiskaa silmät kiiluen 'my precious'.

Jo rajallisessa olen kuin lapsi karkkikaupassa. En ehdi maistaa edellistä kun jo haluan seuraavaa. Eleonoora Rosenholm, Ismo Alanko, Scandinavian Music Group. Suomalaiset sanottaa hyvin. Loputtomasti kappaleita jo valmiiksi, saati kaiki vielä löytymättömät.

Enhän minä edes pidä musiikista. Olenkohan tulossa tyhmäksi.