IRC-Galleria

www.eroakirkosta.fi
Vielä ehtii levittää joulumieltä.

"A couple of hundred people in Paris died... a couple of thousand of people die of hunger everyday. But they are not white and not rich and we are used to this fact. If a bomb would go off in Munich I wouldn´t care much either, unless it causes the S-Bahn to be delayed, that would be bad.."

Jos minä olisin hallitus, ja haluaisin saada kansalaiset luopumaan yksityisyyden suojasta, tämmönen terrori-isku olis tosi näppärä. Mutta ei siinä vielä kaikki. Jos olisin terroristisolu, joka on soluttautunut valtion tarkkailuelimiin, tekisin tämmöisen terrori-iskun, että kansa on ihan innoissaan lisäämässä valvontaa, koska sillon mä saan myös ne kaikki tiedot. Ps. Tekisin sen myös terroristisoluna niin, että näyttäisi, kuin se olisi hallituksen inside job, jotta myös poliitikkoja pitää tietty valvoa, ja tarkasti.

Edit: Kirjoitin vähemmän salaliittosen myös:
Solidaarisuus ja lipun värien lisääminen facebook-kuvaan toki voi osoittaa julkista terrorisminvastustusta. Mikäli ihminen on vaikka kaikkea väkivaltaa vastaan, antaa mennä tämäkin kannanotto.
Kuitenkin mikäli kyseinen ihminen on esimerkiksi vastaanottokeskusten polttopullotuksen puolesta, ollaan ongelmallisemmassa tilanteessa. Jos oletamme, että lipun värit kertovat terrorismin vastustuksesta, tulee sellainen kuva, että henkilö on polttopullovastainen, mutta henkilö itse ei ehkä laskekkaan sitä terrorismiksi. Ehkä tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan saa hyökätä, mutta täällä meillä meitä kohtaan ei saa.
Kun valkeat lähellä kuolee, se onkin huomionarvoinen juttu. Eikä siitä voida syyttää pelkästään mediaa: "tuhat kuoli keniassa tylsässä heimotappelussa" saa paljon vähemmän klikkauksia kuin "sata kuoli pariisissa terrori-iskussa". Koska silleen me ihmiset toimitaan, samannäköiset ja samoin toimivat ja maantieellisesti lähellä olevat merkitsee enennän, koska heihin on helpompi samaistua ja koska he osoitaa, että suhunkin voi sattua.
Mua ärsyttää, kun toisten kokema kärsimys ei saa yhtä paljon huomiota. Maailma on niin täynnä tuskaa, että eihän sitä kukaan kestä ajatella, mutta älkää nyt sitten ruvetko välittämään, kun jotain tapahtuu naapurissa.

Edit: Oho, huomasin, että aika moni on, jopa pitkän tauon jälkeen kirjautunut galleriaan, kirjoittaakseen jutun liittyen Pariisi-hässäköihin. Koska en ehkä stalkkaa just sua, laitahan kommentti tähän alle niin käyn lukemassa sun ajatuksen.

Kuvittelevatko maahanmuuttokriittiset, että jos me kaikki ollaan täällä tosi kurjia mamuja kohtaan, ei tueta niiden kotoutumista ja täällä elämistä, ne menee takaisin? Kuka nyt suomeen haluais tulla, täällä on niin kylmäkin... Eli toisin sanoen, tuskin me saadaan tarjottua niille täällä niin paskoja oloja, kuin mitä lähtöpaikassaaan oli, vaikka kuinka yritettäis.

Tuun sun uniin.

Nyt voin aloittaa salakerhon perustamisen, otamme vielä maailman haltuumme.

Eiku ups, eihän sitä saanu kertoo.

Sen profiilissa on 110 henkilö listattu otsinkon "muutamia satunnaisia suosikkeja" alle. Listalla ei ole yhtä ainutta naista.

0408705885

Suosittelen kaikille vauvan saaville seuraavaa:
Harjoituksen tulee kestää vähintään kaksi kuukautta. Voit varata vuorokaudesta 8h hälytysvapaata aikaa, jos olet töissä/koulussa. Yöllä et ole vapaalla. Harjoitusta tehostaaksesi suosittelen sinua pitämään kaiken aikaa mukanasi viiden kilon perunasäkkiä. Myös töissä/koulussa - sehän kulkee mukana näppärästi vaikka ergonomisessa (ei se vitun bb) kantorepussa.
Piilota ympäri kämppää eri aikoina hälyttämään asetettuja herätyskelloja. Aseta hälytyksiä myös puhelimeesi, etsi mahdollisimman monta hälkytintä käyttöösi. Hankkikaa vaikka kaveriporukalla kellokasa, ja jokainen voi vuorollaan harjoitella niillä vauva-arkea.
Kellon alkaessa hälyttää jätä kaikki ja juokse sen luo. Valitse niin korvia raastava hälytysääni, että sen jättäminen huomiotta sattuu (monet tahot tulevat sanomaan sinulle, että vauvan voi antaa itkeäkkin, mutta se on silkkaa kukkua, vauvan aivoihin tulee pysyviä negatiivisia muutoksia huudatuksesta, kts. esim. Why love matters -kirja).
Anna hälytyksen piipittä sen aikaa, kun pohdit, mikä vauvalla voisi olla nyt. Kerro sen jälkeen puhelimmelle, mitä teet nyt: kaivatko rintaa esiin ruokiaksesi (miehet voivat ihan yhtä hyvin harjoittaa tätä), lämmitätkö pulloa (tässä tapauksessa voit joka kerta lämmittää ja sotkea jonkin astian, tuleepa motivaatiota imekseen - sitä taas voi harjoitella näpläämällä nännejä ärsyttävästi), vietkö pissalle tai vaihdatko vaipan (lisää pyykkikuormaan yksi vaatekappale kestovaippaa merkkaamaan tai pistä lahjoituskippoon kaksikymmentä senttiä - kertyneet rahat voit antaa vaikka lapsiperheitä tukemaan kun itse luovut siinnitelmastasi saada lapsia). Vietä puhelimen kanssa vähintään viisi minuuttia, perunasäkki käsivarrella saat liikuskella asunnossa.

Hälytyksiä olisi paras tulla noin puolen tunnin välein kellon ympäri. Lähellä pidetty vauva itkee harvemmin, joten pitämällä perunasäkkiä sylisä voit tiputtaa hälytysten määrän puoleen. Yöllä hälytysten tulisi tulla sieltä, missä aiot vauvaa pitää. Pysyttele hetki hereillä töllä, ja kokeile myös öitä, joina saat nukkua vartin verran kerrallaan.

Tunne syyllisyyttää joka kerran, kun luet jostain sanan äiti tai isä. Mieti jokaisen poisheittämäsi asian tulevaisuutta kuin sillä olisi tunteet. Sure kaatopaikalle päätymistä erityisesti. Hanki jokin mielenkiintoinen esine ja vartioi sitä mustasukkaisena - kukaan ei sa koskea siihen, hyvä jos katsoa. Nämä valmistavat sinua tunteisiin, joita lapsesta voi tulla varsinkin alkuaikoina.

Kahden kuukauden jälkeen arvioi, jaksaisitko samaa kaksi vuotta. Sitten voitkin treenata kyselyikää tai teinien kommelluksista huolestumista.

Olin tänään nukutuksen vaatineessa hammasremontissa, poskessa on naarmu, kantapäihin sattuu ja niskassa kaksi kuhmua. Siihen päälle kaikki suun ongelmat, mm. kipu, mahdottomuus purra, pistely, tunnottomuus, kuola valuu suupielistä jne jne. En saanut edes ilopillereitä, vain kivuntappajia. Eipä sentään okseta. Enää.

Etsin yöpaikkaa Hampurgerissa. Olen toiveikas, vaikka matka onkin kuukauden päästä ja pahimpaan lomaruuhka-aikaan, eli kukaan ei ole kotona ja jos onkin ei voi tarjota sohvaa. Eikä ainakaan voi luvata näin aikaisin.

Yhdessä ilmoituksessa luki, että "shared sleeping surfage: depends". Ai niinku mistä riippuu, jaetaanko nukkumapaikka?

Toisessa taas, että tyyppi menee kämppiksensä huoneeseen eli mulle on sit oma huone (jossa sohva ja hänen sänky tarjolla). Täh? Haluaako joku, että noin tapahtuu? S:llä oli joskus hesassa poikaystävä, ja se otti mut mukaansa turvakseen sitä tapaamaan. Poikaystävä vilisti kaverilleen yöksi, me jäätiin sen kimppäkämppähuoneeseen nukkumaan.

Tätä pohtiessani tajusin, etten ole vuosiin nukkunut yksin. Ensin paikalla oli aina puoliso tai joku toinen miekkonen, sitten tuli lapsi joka on ollut paikalla silloinkin, kun puoliso ei ole. Sairaalassa on aina jaetut huoneet, ja jopa bussissa, jolla aion mennä Hampurgeriin on takuulla paljon ihmisiä eli nukun niiden kanssa. Ensimmäinen yksinäinen yö lienee Tukholma-Turku, silloin ei ole ketään muuta hytissä (ainakin luultavasti on näin). Sitten onkin heti hippileiri, joka on jaetuissa huoneissa. Ja näinhan sen kuuluu ollakkin, yksin nukkuminen huono.

Paitsi nyt ollaan tuupattu lapsi olohuoneen puolelle nukkumaan, haetaan sieltä petiin meidän kanssa jos yöllä herää, koska jukoliste se potkii. Ja lattialle sopiva patja on käytössä surfferilla ja sieltä patjalta lapsi kyllä kömpii aina kesken yön nukkumaan meritähtenä niin, että molemmat kädet on eri vanhempien kasvoilla. Ah, perhepeti.

Ps. Turussakin saatan tarvita nukkumapaikkaa. Kun etsin sitä, heti löytyy mielenkiintoisen näköisiä profiileja, Hamburgerin kohdalla niitä saa todella etsiä, melkein mikään kuva ei puhuttele ja tekstitkin epämielenkiintoisia. Ai, olet open-minded? No tykkäät varmaan sit myös musiikista? Jeps, eli olikos sussa mitään, mitä ei jokainen muukin voisi kirjoittaa ja kirjoittaisi niiden profiiliin?