IRC-Galleria

Pakahdun.

Se on kohta meillä jokaisella päässä pikkuinen siru joka vahtii mitä sanomme ja antaa säkärin jos edes ajattelemme sanoa jotain sopimatonta?

Nyt, juuri nyt, mieleni tekisi kirjoitella ilkeyksiä eräistäkin henkilöistä, mutta olen sen yläpuolella (lisäksi tiedän että siitä voisi olla seuraamuksia joita en tarkoittanut tapahtuviksi...).
Nämä ilkeydet olisivat kuitenkin valheita ja oikeasti keinoja jotka pyhittyvät tarkoituksen takia.

Ah, tätä selkeyttä päässäni. On se vaan kiva kun ylihuomenna on viimeinen koulupäivä aikoihin. Sitten alkaa taas se kehuttu elämänkoulu, kun pitää selvitä vielä yhdestä kesästä hengissä...

Tahdon vielä loppuun lähettää terveisiä K:lle, S:lle, T:lle, E:lle, V;lle ja H:lle, U:lle sekä toiselle S:lle, kyllä te tiedätte keitä olette. Ihan totta, kyllä minä tiedän mitä te olette meneet tekemään ja miten se vaikuttaa psyykkeeseeni.

Lähe nyt mun kaa syömään et toi yks namuhevari tulee mustasukkaseks ja haluaa mua enemmän ku ilmaa.

Patoutunut ikäväni kesää kohtaan alkaa purkautua... Kohta saavat opettajat turhaan etsiä minua koulun pihalta perhosia jahtaamasta, aion nimitään löytää tieni metsään. Sisällä istuminen ei sovi minulle.

Vähänkö olisi fiksua viettää pääsiäistä vasta pari viikkoa virallista päivää myöhemmin, koska sitten saisi koristeet ja suklaamunat tarjouksesta halvemmalla.

Kun lautasta naarmuttaa haarukalla, tulee epämukava ääni. Miksi juuri posliini ja ruostumaton teräs on yhdistetty? Maailmassa on virhe.

Perjantaina oli NHK:n hippalot, ja niiden jälkeen olen kuunnellut M. A. Nummista 24/7 (vaikka siitä onkin vasta pari päivää). Olen siis niin sekaisin, että ihan oikeasti oletan nyt olevan syysloma, eikä suinkaan hiihtoloma niinkuin kaikki väittävät. Onko se, että saa päivässä luettua neljä kirjaa, jotenkin arveluttavaa?

Pohdin vähän sellaista asiaa, että kun teinimuotia vastustavat henkilöt pukeutuvat maihareihin, niin eikö se sitten ole teinimuotia?
Tai sitten jostain on niin hieno olla ns. ernu (erilainen nuori, kirj. huom.), mutta ei tule mieleen, että jos on oikeasti erilainen, niin ei kai sitä itseään kannata kategoriaan tunkea.

Jälkiruoka kannattaa syödä ensin, koska ei koskaan tiedä mitä seuraava hetki tuo tullessaan.