IRC-Galleria

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=68052:jungner-suomi-tarvitsee-lisaeae-maahanmuuttajia&catid=1:politiikka&Itemid=30

Mulla oli kesken eräs toinen teksti, mutta kohdataanpa pitkästä aikaa vanha kunnon arkkiviholliseni Jungner tässä joutessa.

"Maailmalla on syntymässä tiukka kisa osaajista ja yrittäjistä. Tässä kisassa on kaksi osapuolta: maat joista muutetaan ja maat joihin muutetaan. Edelliset kuihtuvat ja jälkimmäiset kukoistavat, Mikael Jungner kirjoittaa."

Kertookohan jotain niistä yhteiskunnista, joista muutetaan pois, että ne ovat kuihtumassa kasaan? Minun mielestäni se on aika kertova merkki siitä, että millaisen yhteiskunnan nämä poismuuttajat osaavat rakentaa ja millaista annettavaa heillä yhteiskunnalle on.

"- Maamme järjestelmät ja asenteet on viritetty toisaalta houkuttelemaan maahan turisteja euroineen ja toisaalta valvomaan, hallitsemaan ja rajoittamaan maahan pysyvämmin muuttavia."

Valvomisella, hallitsemisella ja rajoittamisella jos tarkoitamme hyssyttelyä, paapomista ja erityiskohtelua, olemme Jungnerin kanssa samaa mieltä. Houkuttelua kyllä tapahtuu ja se houkuttelu tuppaa usein tapahtumaan maan kantaväestön kustannuksella.

"Jungnerin mielestä maahanmuuton valvonta lähtee oletuksesta, jonka mukaan ”Suomi tekee maahanmuuttajille palveluksen päästäessään heidät tänne. Siksipä maahanmuuttajille asetetaan erilaisia tiukkoja ehtoja esimerkiksi työnteon osalta ja odotutetaan heitä hallintobyrokratian rattaissa jopa vuosikausia”."

Ai, tiukkoja ehtoja, kuten tämä ohjeistus: "Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva." Kyllä nyt ollaan tiukkoja kun sallitaan etnistä vähemmistöä edustavalta työnhakijalta vain ja ainoastaan lievä epäpätevyys suhteessa kantaväestöä edustavaan työnhakijaan.

"Suomenkin menestykselle maahanmuutto on välttämätöntä. Se lisäisi kotimarkkinoiden kysyntää, lisäisi vientiä, avaisi huikeasti osaamista ja intoa nopeasti ja edullisesti. Maahanmuuttajista löytyy sitä riskinottoa, joka monelta suomalaiselta on ainakin tilapäisesti hukassa. Mikä parasta, voimakas maahanmuutto ratkaisisi maatamme uhkaavan ikääntymis- ja huoltosuhdeongelman kertaheitolla."

Tähän asti teksti on ollut lähinnä huumoria, mutta tässä vaiheessa kasvoi oikeesit jo kyrpä päähän. Suomen menestyksen kannalta maahanmuutto on välttämätöntä? Ihan oikeastiko, Mikael Jungner, sä väität, että Suomen kannalta on välttämätöntä, että Suomessa on maahanmuuttajia, jotka joko A) Tekevät alhaisesti koulutettujen kantaväestön edustajien hanttihommia, alentaen näin palkkatasoa ja työn hintaa ja samalla sysäten kantaväestöläisiä työntekijöitä sosiaalisen turvaverkon varaan, kuormittamaan omalta osaltaan valtiontaloutta, tai B) Olemalla itse tuon turvaverkon varassa, jolloin lopputulos on silloinkin ihan sama. Väite, jonka mukaan maahanmuuttajat tekevät työt, jotka eivät suomalaisille kelpaa on sekä suurilta osin myytti, että aivan typerä peruste yleiselle maahanmuuttomyönteisyydelle, vaikka olisikin täysin totta.

Ensinnäkin, vaikka jokin tietty työ ei suomalaiselle työntekijälle kelpaisikaan, ei kyse ole mistään suomalaisten "rotuominaisesta piirteestä", vaan suomalaisen yhteiskunnan luomasta ilmiöstä kannustinloukkuineen. Ratkaisu ongelmaan ei ole palkata työvoimaa ulkomailta, vaan korjata itse yhteiskunnassa piilevä ongelma sen suhteen, että aina ei ole kannattavaa mennä töihin. Mitäs sitten kun ennen siivoojan töitä tehneet maahanmuuttajat hoksaavat kannustinloukut ja toteavat, että ei siivoojan työt enää nappaa? Sitten palkataan lisää ulkopuolisia ja sama kierre jatkuu.

Toisekseen, kyseessä on muutenkin lähinnä myytti: "Suomessa oli elo-syyskuun vaihteessa 2009 269 500 työtöntä työnhakijaa. Avoimia työpaikkoja oli vain 31 100 eli vain joka yhdeksäs työtön löysi teoriassa työpaikan." Todellisuudessa Suomi on pullollaan ihmisiä, jotka tekisivät mitä tahansa, kunhan vaan voisivat. Tosiasia on kuitenkin se, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti vain riitä kaikille halukkaille, ei nyt, eikä nykyjärjestelmässä tulevaisuudessakaan. Suomessa "hyvänä" työttömyyslukemana voidaan pitää noin viittä prosenttia, jonka alle on käytännössä mahdotonta päästä. Suomen työttömyysprosentti on tällä hetkellä päälle kahdeksan prosenttia ja 10 prosenttia on jo hälyttävän huono lukema. Viimeinen asia, mitä me tällä hetkellä tarvitsemme, on lisää populaa maahan joko kuormittamaan sosiaalista turvaverkkoamme oma-aloitteisesti, tai viemään potentiaalisia työpaikkoja kantaväestön työttömiltä, jolloin turvaverkkoa kuormittaa oma kansa.

Se yhtälö on järjetön, eikä siinä voita kukaan. On mun mielestä muutenkin suoraan sanoen loukkaavaa väittää, että Suomi maana ei voisi pärjätä ilman maahanmuuttoa. Suomi, jossa maahanmuutto on suhteessa tuore ilmiö ja johon maahanmuutto on tuonut hyvin vähän, jos ollenkaan mitään aitoa konkreettista hyötyä, jota ei oltaisi voitu saavuttaa ilman maahanmuuttoa. Poislukien etniset ravintolat. Suomi, joka usein valitaan koulutustason kärkimaiksi, ei Jungnerin mukaan voisi selvitä ilman ulkomaalaisvahvistuksia siivousalalla.

"Meidän on opittava elämään monikulttuurisessa maailmassa. Suomi tarvitsee lisää hindutemppeleitä, synagogia ja minareetteja. Edessä oleva tehtävä monikansallisen, monikulttuurisen, elinvoimaisen ja kukoistavan Suomen rakentamiseksi on mittava, mutta ei mahdoton."

Nerokasta! Historiankirjat kun osoittavat meille aukottomasti, miten kaikenlaiset erilaiset, päinvastaisia maailmankatsomuksia edustavat uskontokunnat sopivat yhden maan rajojen sisälle täysin rauhanomaisesti ja toisiaan kunnioittaen. Jos päämääränä on yhteiskuntarauha, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus ja yleisesti ottaen hyvinvoinnin maksimointi, ovat järjestäytyneet uskonnot ja niiden keskenään sekoittaminen ehdottomasti prioriteettilistan kärkisijolla. Hyvinvoiva yhteiskunta tarvitsee lisää taikauskoa!

Jungner ei taida olla tutustunut tilastoihin, jotka osoittavat, että mitä sekulaarisempi yhteiskunta, sitä pienemmät rikostilastot. Todistaako se aukottomasti, että uskontojen suurella edustuksella yhteiskunnassa on suora kausaalinen yhteys rikollisuuden kasvuun? Ei suoraan, mutta se antaa osviittaa sen suhteen, että sivistyneeseen ja hyvinvoivaan valtioon tuntuu kuuluvan olennaisena mahdollisimman laajalle levinnyt sekulaarisuus, kuten esimerkiksi pohjoismaat meille osoittavat verrattuna vaikkapa USA:han.

Tässähän tekisi mieli puhua vallan vihaisesti, mutta sehän ei tietenkään tällaisessa vapaassa länsimaisessa demokratiassa vaan käy.

Näin on marjat.

Jos maailmankaikkeus on monimutkainen ja kaikella monimutkaisella on oltava seppänsä, onnhan monimutkaisen maailmankaikkeuden sepällä oltava seppänsä, koska monimutkaisen maailmankaikkeuden sepänhän on oltava monimutkainen voidakseen luoda maailmankaikkeuden. Jos taas teisti pitää Jumalaa poikkeuksena säännöstä, jonka mukaan kaikella kompleksisella on oltava seppänsä, hän myöntää, että tuolle säännölle on mahdollista olla olemassa poikkeus tai poikkeuksia ja tämä poikkeus voi siis ihan yhtä hyvin olla itse luonto. Lisäksi, tätä teoriaa tukee olemassaoleva todistusaineisto. Ei siis taaskaan ole mitään syytä etsiä vastausta mistään pidemmältä kuin suoraan oman nenän edestä.

Todisteita himoaville ei-uskoville on jokaisella teistillä kuitenkin esittää oma ihmekokemuksensa, joka heidän mukaansa aukottomasti todistaa meitä suuremman, yliluonnollisen voiman eksistenssin. Nämä ovat yleensä kertomuksia siitä, miten rukous on käynyt toteen, tai sairas on parantunut pyhän hengen voimalla, tai muuta vastaavaa. On käsittämätöntä, miten asiaa, jota itsessään ei olla todistettu, voidaan pitää todisteena yhtään mistään. Vain hyväuskoinen ja älyllisesti epärehellinen hölmö uskoo näin. Selityksiä sille, että rukous kävi toteen tai sairas parantui, voi olla noin miljoona ja ne kaikki tulisi käydä perusteellisesti läpi ennen kuin voitaisiin perustellusti osoittaa, että luonnonlakeja väännettiin ja kyseessä oli ihmeteko. Usein kertomuksien mukaan kuitenkin todennäköisin selitys tapahtuneelle on joko puhdas sattuma, tai jopa silkka huijaus. On hyvä ottaa huomioon, että sattumat ovat täysin luonnollisia ja arkisia tapahtumia ja ihmisten taipumukselle toistensa huijaamiseen meillä on olemassa historiankirjat täynnä näyttöä. Ihminen on myös taitava itsensä huijaamisessa ja koettu ihme voi vuosien varrella muuttua paljonkin, kun sitä on aina vähän viritetyin versioin kerrottu eteenpäin niin, että on itse alkanut uskoa omiin versioihinsa.

Eniten kuitenkin minua on aina kummastuttanut se, että miten ihmisillä, jotka eivät usko Raamatun sanaan, on todistustaakka kantansa suhteen. Jumalan sanaa julistavat kreationistit ovat hyvin taitavia vetoamaan tieteen tekemiin virheaskelmiin vuosien saatossa, perustellen niillä sitä, miksi eivät luota tieteelliseen todistusaineistoon. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Raamattu on kirjoitettu monia tuhansia vuosia sitten, aikana jolloin meillä ei ollut käytössä nykyistä tietomääräämme, saati tutkimismetodeja maailman ilmiöille. Tiede on tehnyt virheitä, jotka on sitten aikojen kehittyessä korjannut. Tiede on siis itseään korjaava järjestelmä. Raamattu on sanasta sanaan sama kuin se oli silloin kun se "julkaistiin". Raamattu ei korjaa itse itseään. Looginen ja järjellään ajatteleva ihminen ei voi pitää Raamatun sanaa luotettavana sen valossa, että kehittyneempien aikojen tieteelliset metodit ovat todistaneet Raamatun kirjoittamiseen jälkeen tehtyjä hypoteesejä ja teorioita vääriksi. Jos tiede ei ole luotettava, koska se vuonna 2011 voi tehdä virheitä, millä logiikalla tuhansia vuosia sitten kirjoitettu Raamattu sitten voi pitää paikkansa tänä päivänä?

Todistustaakka kristinuskon suhteen on niillä, jotka perusteettomasti uskovat Jumala-hypoteesiin, ei niillä, jotka eivät usko.

Viimeisenä aseenaan teisteillä on vielä käytössä ässä hihassaan nimeltä moraali. Länsimainen moraalihan perustuu Raamattuun, eli uskonnon on oltava hyvä asia. Vai mitä? No ei. Uskonnot ovat kulttuurievoluution tuotosta ja Raamattu on kirjoitettu jo olemassaolleiden arvojen päälle. Kuinkas muutenkaan, ei sen sanomalla muuten onnistuttaisi saamaan ihmisiä sitä kannattamaan. Jos Raamattu olisi kauttaaltaan ihmisyhteisön arvojen vastaista, se ei saisi osakseen kannatusta, eikä ihmisten kontrollointi sen sanomalla olisi mahdollista. Ihminen on empaattinen eläin, koska evoluution myötä ihmisten altruistiset geenit ovat lisääntyneet, koska altruisestisesti toimivat ihmiset ovat sopeutuneet ympäristöönsä ja yhteisöönsä paremmin, kuin yhteisöään vastaan toimivat ihmiset. Syy, miksi minä en kiduta ihmistä hengiltä, on, että se tuntuu minusta pahalta. Minulla on empatiakyky, eli kyky asettua tuon kärsivän eläimen asemaan ja ymmärtää se, että aiheutan tarpeetonta mielipahaa ja kärsin tästä itse. Minä siis vältän toimimasta niin. Kissa voi kiduttaa hiiren hengiltä niin, että hiiri kituu, koska kissalla ei ole kykyä asettua tuon hiiren asemaan. Sellaisesta kyvystä ei ole kissalle hyötyä. Minä en siis tarvitse Jumalaa hengittämään niskaani toimiakseni sen mukaan, mikä oman moraalikoodistoni mukaan on oikein ja pyrkiäkseni välttämään tarpeettoman mielipahan aiheuttamista.

Viihdyttävänä huomiona muuten mainittakoon, että taivaspaikkaanhan riittää pelkkä ryövärin armo, eli se, että tulet uskoon ja kadut tekojasi kuolemasi hetkellä. Ei sillä ole väliä, olitko sinä lapsia hyväksikäyttävä sarjamurhaaja. Kadu tekojasi Jumalalle ja pääset hänen kanssaan paratiisiin. Koko elämänsä vahvan moraalisen selkärangan mukaan elänyt ateisti ei usko, eli päätyy helvettiin. Kuten jo aiemmin totesin, Jumalaa ei kiinnosta tekosi tai jaloutesi, Jumalaa kiinnostaa palvotko häntä vai et. Näiden sarjamurhaajien uhrit ovat varmaan rakastavalle Jumalalle iankaikkisen kiitollisia tästä. Eli ne, joiden anteeksiannolla pelkästään olisi mitään merkitystä. He vain eivät ole kykeneviä antamaan tekoa anteeksi, eli murhaajan katuminen on aivan merkityksetöntä.

Jumalaa tuskin on olemassa. Älä siis huoli kuolemanjälkeisestä, vaan keskity elämään maanpäällinen elämäsi oikeudenmukaisesti muita perusteettomasti vahingoittamatta ja ole yhteisöllesi hyödyksi.

Jos Jumala kuitenkin on olemassa, minä olen tyytyväinen ateismiini, sillä en halua päätyä ikuisuudeksi samaan tilaan Päivi Räsäsen ja muiden kristillisdemokraattien kanssa kuuntelemaan hengellistä humppaa, vaan haluan huomattavasti kiinnostavampien ja älykkäämpien ihmisten seuraan sinne alakertaan kuuntelemaan niitä hyviä bändejä.

Voitan joka tapauksessa.

Olen pienestä pitäen ihmetellyt miksi on ihmisiä, jotka omistavat elämänsä Jumalan palvelemiselle. En oikeastaan edes siksi, että koko ajatus Jumalan olemassaolosta on ihan pienestä pitäen ollut minulle täysin absurdi, vaan myös sen takia, että Ramaatussa kuvattu Jumala ei mielestäni ole koskaan vaikuttanut palvomisen arvoiselta olennolta.

Marquis De Saden teoksessa "Dialogue entre un prêtre et un moribond" (Dialogi papin ja kuolevan miehen välillä) pappi esittää kuolevalle miehelle kysymyksen, jossa haluaa tietää, katuuko mies elämänsä aikana tekemiään virheitä sekä lihansa heikkouksia ja onko valmis pyytämään näitä Jumalalta anteeksi. Mies myöntää katuvansa virheitä, joihin on syyllistynyt, mutta ei pyydä niitä Jumalalta anteeksi. Ollessaan jumaluskoisten doktriinien sokaisema, kuoleva mies oli virheellisesti luullut luonnon hänelle luomia luonnollisia haluja ja himoja syntisiksi, sen sijaan, että olisi toteuttanut itseään tavalla, jolla luonto tarkoitti. Tätä hän katuu.

Hän ei suostu pyytämään virheitään anteeksi Jumalalta siitä yksinkertaisesta syystä, että Jumalaa ei ole olemassa.

Muistan jo ala-asteen uskonnon tunneilla ihmetelleeni, että jos Jumala on kaikkivoipa ja tosiaan loi koko maailmankaikkeuden kaikkine monimutkaisine yksityiskohtineen yhdessä viikossa, miksi minun tulisi antaa kovin suurta arvoa hänen yksittäiselle ihmeteolleen. Yksittäiseen rukoukseen vastaaminen tai yksittäisen sairauden parantaminen yliluonnolliselta oliolta, joka pelkällä ajatuksenvoimalla kykenee luomaan kokonaisen universumin, ei ole suuri saavutus taikka ponnistus. Enhän minä arvosta multibiljonääriäkään, joka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen sata euroa, vaikka tuo sata euroa esimerkiksi suomalaiselle köyhälle onkin suuri summa. Ei se silti ole kyseiseltä biljonääriltä suuri uhraus.

Jumala ei myöskään tunnu tekevän ihmetekoja pyytteettömästi, vaan hänellä on aina agendanaan saada itselleen palvojia ja seuraajia. Raamatun mukaan Jumala voi antaa kyvyttömälle ihmisille kykyjä, jotka tekevät hänet onnelliseksi, mutta Jumala voi ottaa nämä kyvyt myös pois, jos ihminen ei päätä seurata Jumalaa. Onko yhtiöpomo, joka maksaa yksilölle palkkakorvausta hänen tekemästä työstään pyytteetön ja yliluonnollinen? Egoistiset motivaatiot hyville teioille eivät ole yliluonnollisia, vaan inhimillisiä. Jos taas Jumala onkin inhimillinen, mikä hänestä sitten edes tekee Jumalan ja miksi hän olisi palvomiseni arvoinen? Minulla on ympärilläni päivittäin ihmisiä, jotka ovat pyynnöstä valmiita tekemään eteeni asioita, joko korvausta tai vastapalveluksia vastaan. Tämä toiminta ei eroa mitenkään Raamatun esittämän Jumalan toiminnasta. Itse asiassa tuo väliaikaisilla kyvyillä siunattu mies on kykyjen menettämisen jälkeen luultavasti paljon onnettomampi, kuin oli ennen kykyjään, koska tietää mistä jäi paitsi. Jumala siis pikkumaisuudessaan ja narsismissaan aiheutti tarpeetonta mielipahaa.

Minä nuorena uskonnon tuntien seurauksena yritin kyllä ymmärtää jumaluskoa. Yritin ymmärtää, että mikä saa aikuiset ihmiset rukoilemaan, puhumaan itsekseen ja uskomaan asioihin, jotka selvästi ovat ristiriidassa tieteellisen todistusaineiston kanssa. En vaan ikinä käsittänyt, että minkä takia asioista täytyy väen vängällä vääntämällä tehdä monimutkaisempia ja vaikeampia kuin ne ovat. Jos tieteessä ollaan päästy konsensukseen, että luonto on kykeneväinen tuottamaan kaiken sen, mitä ympärillämme näemme, miksi asiaa pitää monimutkaistaa niin, että kaiken taakse on keksittävä jonkinlainen Luoja? Näin kristinuskon (ja muutkin uskonnot) aina vain entisaikojen mytologiana, jolla yritettiin selittää asioita, joita silloin ei osattu tieteellisesti selittää. Kyllähän Raamattu monessa asiassa osaa kuvata ihmisen ja hänen toimintansa hyvin, ja tähän teistit usein osoittavatkin sormellaan.

Mutta onko se loppujen lopuksi niin ihmeellistä? Ihmisen kirjoittamassa kirjassa ihminen olentona kuvataan oikeaoppisesti. Ihminen toimii edelleen monessa suhteessa samallalailla kuin oli järkevää käyttäytyä 10 000 vuotta sitten, vaikka ympäristömme onkin radikaalisti muuttunut. Ihmisen alkukantaisuus näkyy esimerkiksi parinmuodostuksessa esiintyvissä irrationaalisuuksissa. Tottakai ihminen osaa itsestään kirjoittaa.

Luoja-käsityksen takana on luultavasti ihmisen yksinkertaisen maailmankuvan aiheuttama tarve nähdä kaiken monimutkaisen takana sen luoja, rakentaja. Sanotaan, että jokaisella kellolla on seppänsä. Maailmankaikkeus on juuri meille sopiva, monimutkainen ja hienovarainen järjestelmä ja näin ollen sen täytyy olla jonkun meille luoma.

Tämähän kuitenkaan ei tietenkään kestä lähempää tarkastelua. Syy, miksi maailma vaikuttaa meistä juuri meille luodulta, on, että me olemme täällä, emmekä ole tietoisia muunlaisesta maailmasta.

Meillä ei ole kokemusta muunlaisesta maailmasta.

Tämän maailman olosuhteet ovat luoneet meidät ja sen takia tottakai nämä olosuhteet ylläpitävät elämäämme. Eivät nämä olosuhteet silti objektiivisesti ajateltuna ole täydelliset. Onko syöpä osoitus maailman täydellisyydestä? Miksi maailmassa vallitsevat niin erilaiset olot eri puolilla planeettaa, miksei ruokaa riitä kaikille? Jos maailma luotiin ihmisiä varten, miksi Jumala loi maailmasta sellaisen, joka asettaa eri ihmisryhmät aivan eriarvoisiin asemiin, riippuen siitä, mihin syntyvät. Jos maailma luotiin ihmistä varten, miksi elämämme elinehto, aurinko, on meille potentiaalisesti hengenvaarallinen, jos altistumme sille liikaa?

Ihminen kuuluu lajina niihin, jotka ovat kuitenkin kaikesta huolimatta sopeutuneet ympäristöönsä ja olleet näin ollen evoluution suosimia. Jos emme olisi sopeutuneet ympäristöömme, meitä ei enää olisi, vaan olisimme miljoonien muiden lajien kaltaisesti kuolleet sukupuuttoon jo, emmekä siis olisi täällä pohtimassa, että miten tämä maailma vaikuttaakin niin meille tehdyltä. Luultavasti ihmisten sukupuuttoon kuoleminen tulee sekin tulevaisuudessa tapahtumaan, mutta ei tätä blogia nyt lukevien elinaikana. Ellei joku kaiva tätä tulevaisuudessa esiin bittiavaruuden syövereistä, tietenkin.

Ja jos jokaisella kellolla on oltava seppänsä, kuka on Jumalan seppä?

Teuvo Hakkarainen oli äänessä jälleen: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/tuliko-teuvo-hakkaraisesta-homoikoni-ei-kauheasti-lammita/art-1288422644346.html?fb_source=home_oneline&fb_ref=artikkeli_likea ja antoi haastattelussa seuraavanlaisen lausunnon:

"Hakkarainen soitti haastattelun jälkeen takaisin Ilta-Sanomien toimitukseen. Hakkarainen halusi esittää idean: perustetaan "malliyhteiskunta" Ahvenanmaalle.

- Laitetaan homot, lesbot ja somalit sinne keskenään asumaan ja katsellaan, millainen malliyhteiskunta siitä sitten rakentuu. RKP syyttää meitä perussuomalaisia aina siitä, että me emme ota vähemmistöjä huomioon. Tällä ratkaisulla saataisiin selville se, miten se malliyhteiskunta syntyy ja muotoutuu."

On ilmiselvää, että tällainen ajatus ei tule toteutumaan ja on ilmiselvää, että se tulee kohtaamaan vastustusta sekä nostamaan ihokarvoja pystyyn ja on aivan ilmiselvää, ettei se tule koskaan menemään ajatuksena läpi edes puolueen sisällä. Teuvo Hakkarainen teki kansanedustajauransa alkutaipaleella jo selväksi, ettei hän ole varsinainen älyn jättiläinen, eikä se ole mikään salaisuus. Se on jo vanha juttu.

Siitä huolimatta lausunto herätti tietysti paljon närää ja Uusi Suomi olikin minuuttien sisällä artikkelin julkaisusta täynnä toinen toistaan loukkaantuneempia ja pöyristyneempiä kirjoituksia siitä, miten tällainen on aivan sopimaton lausunto. Minä en kannata ajatusta vähemmistöryhmien karkoittamisesta Ahvenanmaalle, tai muuallekaan maailmaan, ilman pätevää syytä, mutta jostain syystä en jaksanut lausunnosta loukkaantua. Osaako joku keksiä, että mistä loukkaantumiseni puute voisi johtua? Ehkä siitä, että kyseessä on Teuvo, eikä esimerkiksi kukaan vakavasti otettava poliitikko. Plus, Teuvo-vitsi on jo vanha, se meni jo.

Se ei tietenkään estä Perussuomalaisten menestystä kauhistelevia hysteerikkoja nostamasta Teuvoa ja nimenomaan Teuvoa eräänlaiseksi Perussuomalaisten ikoniksi, joka edudstaa Perussuomalaisten ydintä, vaikka kyseessä on yksittäinen poliitikko, joka on puolueen virallisen linjauksen vastaisista lausunnoista saanut puolueen johdolta jo nuhteitakin. Teuvon yksinkertaisuus on tosin tuntuu olevan Teuvon vahvin valttikortti: Teuvo ei tunnu olevan riittävän älykäs ajamaan epärehellisesti omaa etuaan, vaan suoraselkäisesti sanoo, mitä ajattelee, yhtään näkemyksiään peittelemättä. Kuinka monesta konsensuspoliitikosta nykypäivänä voi sanoa samaa?

Ei siinä, siinähän ihmiset tuohtuvat, jos tekee mieli tuohtua, kyllä maailmaan tuohtumista mahtuu ja se pitää sallia. Minua vaan turhauttaa, että samassa maassa, jossa presidenttiehokas päästää suustaan mm. tällaisia sammakoita: http://yle.fi/uutiset/teemat/presidentinvaalit/2011/10/biaudet_on_aika_lopettaa_hiljaisuus_2968712.html?origin=rss "Meillä on viitteitä siitä, että vihamielisyys ja kapea tapa katsoa katsoa suomalaisuutta on lisääntynyt, sallivuus sanoa mitä vaan" - eli toisin sanoen ihan suoraan myöntää vastustavansa sanan- ja ilmaisunvapautta ja kannattavansa vain oikeiden ja kivojen mielipiteiden sallimista - ja ketään ei kiinnosta. Koko kansa keskittyy siihen, mitä yksi, jo typerykseksi yleisesti tituleerattu ja uskottavuutensa menettänyt yksittäinen kansanedustaja sanoo, luultavasti jopa humoristisesti.

On se hyvä, että Jani Toivola sentään voi rentoutua Tanssimalla tähtien kanssa, koska kyllä tässä nyt on taas aihetta loukkaantua, huolestua ja tulla surulliseksi kerrassaan.

Mutta hyvin saadaan taas kansan huomio kohdistettua epäolennaisuuksiin ja hyvin voivat taas pyhät ihmiset kirjoittaa blogeja ja taivastella kahvipöydässä, että miten HE eivät ainakaan kannata TUOLLAISTA!

Tutkittuani lähemmin Koraania ja etenkin naisten asemaa koskevia kappaleita, löysin kirjasta huolestuttavan kohdan, joka kuvaa naisten paikan kotona olevan islaminuskoisissa maissa "kotieläin kotieläinten joukossa".

Tämä on käsittämätöntä.

Minä en usko, että meidä länsimaiseen yhteiskuntaan voidaan integroida uskontoa, jolla näin pahasti menee sekaisin kotieläimet ja kodinkoneet.

Mediassa kauhistelevat vuorollaan politiikko ja mediavaikuttaja toisensa jälkeen Jari Tervoa myöten vihapuheiden ja maahanmuuttokritiikin yleistymistä, ja samalla ihmetellään, että mistä ihmeestä tämä "Suomen kansan rasismi" voi johtua. Eikö kukaan enää tämän hysterian keskellä pysähdy miettimään, että voisiko tyytymättömyyttään ilmaisevilla ihmisillä sittenkin olla jokin ihan oikea syy tyytymättömyydelleen, razizmin sijaan? Ehkäpä syy lisääntyneelle maahanmuuttokritiikille on yksinkertaisesti valheiden verkon ratkeaminen sekä yleinen ahdistus Suomen nykyisessä ilmapiirissä. Valheiden verkon ja ahdistavan ilmapiirin, jota ylläpitävät nimenomaan ne juntit, jotka eivät vaivaudu katsomaan asioita yhtään pintaa syvemmälle, vaan avoimin sydämin ottavat vastaan median ja valtion meille syöttämän mokupropagandan siitä, miten positiivinen syrjintä on tasa-arvoa ja erilaisuus rikkautta.

En minäkään tyhmä ole ja ymmärrän, että olisi naiivia olettaa ja väittää, ettei ihan aitoa rasismia esiintyisi Suomen kansan keskuudessa ja etteikö rikostilastoissa olisi tapauksia, joissa humalainen Raimo huitaisee mustaa miestä turpaan yön pikkutunneilla ihan vaan mustan miehen ihonvärin takia. Tuomitsen todella vahvasti tällaisen väkivallan ja toivon, että näin toimivat tuomitaan oikeuden edessä heidän ansaitsemallaan tavalla. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että ensioletus tällaisissa tapauksissa, jonka mukaan kyseessä oli ainoastaan ihonväri, voi olla väärä ja silloinkin, kun ihonväri oli liittyvä tekijä, kyseessä ei ole välttämättä puhdas rotuviha, vaan yleinen tyytymättömyys maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaan, joka purkautuu tällä tavalla. Vastuu on hyökkääjällä, mutta olisi älyllisesti epärehellistä kiistää vastuun olevan jaettu kantaväestöä päähän potkivan maahanmuuttopolitiikan kanssa, joka vihan synnytti. Ei myöskään unohdeta tapauksia, joissa musta mies on käynyt valkoisen miehen päälle vain valkoisen miehen ihonvärin vuoksi. Nämä tapaukset on vaa helpompi unohtaa, koska niistä yleisesti ottaen uutisoidaan "nuorten" tai "miesten" tekeminä rikoksina, taktisesti unohtaen tekijöiden ihonväri. Kas kummaa. Vihervasemmiston antirasistit hysteerisesti kiljuvat rasismin kitkemisen puolesta, mutta ilmeisesti vain valkoisen miehen rasismin.

Ei ole kauaakaan, kun YLE uutisoi Ruotsin Rinkebyn pahamaineisesta mokukoulusta ja siellä tapahtuneesta "ihmeellisestä suunanmuutoksesta", jonka ansiosta Rinkebyn koulu on nyt eliittikoulu ja maailman huippuluokkaa. Syy koulun uuteen menestykseen oli YLE:n, sekä koulun rehtorin, mukaan tietenkin monikulttuurisuus. Koulussahan ei siis kantaruotsalaisia opiskelijoita ole ollenkaan. YLE vähemmän yllättäen jätti kuitenkin kertomatta mm. että eihän Rinkebyn koulu pärjää edes Ruotsin sisäisessä vertailussa. Siitäkään ei puhuttu, että vain vuosi sitten Rinkebyn koulun rakennus poltettiin mellakoinnin lopputuloksena, ja tekijänä olivat koulun omat kulttuurin rikastuttajat. Uutisesta jätettiin myös pois tilasto, jonka mukaan Rinkebystä valmistuneista noin 50% on lukiokelpoisia ja noin 30% saa hyväksytyn arvosanan kaikista oppiaineista. Miten parannetut, aiemmasta kohentuneet tulokset koulussa oltiin siis saavutettu? No alentamalla standardeja tietenkin. Mitään muuta "eliittiä" Rinkebyssä ei taida ollakaan, kuin sen saamat "eliittitason" lisätuet, eli 50,000 kruunua enemmän per oppilas, kuin muissa kouluissa, joka vuosi. Tästä kaikesta huolimatta YLE täysin häpeilemättä uutisoi koulun olevan "yksi maailman parhaita eliittikouluja". YLE, eikö edes hävetä? YLE, jonka tehtävä on olla "kansan, puolueeton uutislähde", räikeästi valehtelee päin näköä omalle kansalleen.

Muutama päivä sitten Suomessa kokoomuksen Ben Zyskowicz joutui selittelemään puheitaan kyselytunnilla, liittyen ruandalaisen miehen Ruandassa suoritettujen rikosten käsittelemiseen Suomen oikeudessa. Zyskowicziltä pääsi nimittäin vahingossa "rasistinen lipsahdus": hän sanoi ääneen veronmaksajien rahojen katoavan "kuin mustaan aukkoon". Herää kysymys: millä ilveellä meidän olisi tarkoitus saavuttaa Suomessa yhteiskunta, jossa ihonvärillä ei ole väliä, kun punaviherarmeija päivittäin varmistaa, että ihonvärillä - ja usein vain ja ainoastaan ihonvärillä - on Suomessa suuri, ellei suurin, merkitys?

Nyt oikeesti, vihdoin ja viimein. Missä vaiheessa Suomen vihervasemmisto aikoo lopettaa täysin naurettavan ja kuluneen rasisti-kortin käytön ja siirtyä avoimeen maahanmuuttokeskusteluun? Missä vaiheessa olemme kansana valmiita hyväksymään sen tosiasian, että alati kasvava tyytymättömyys maahanmuuttoon on yksi mittari, jota voidaan käyttää maahanmuuton onnistumisen mittaamiseen ja tälle tyytymättömyydelle voi olla ihan valideja syitä? Monikulttuurisuus on monilta osin epäonnistunut ja sitä ylläpitävät vain toinen toistaan räikeämmäksi ja räikeämmäksi käyvät valheet, sekä epäoikeudenmukaisuus ja kantaväestöön kohdistuva suoranainen syrjintä. Yksittäisiä ääriliikkeitä ja fasismin peräänkuuluttavia tahoja lukuun ottamatta harva maahanmuuttokriitikko haluaa rajoja kiinni ja esimerkiksi ulkomaisen median ja kulttuurivaikutteiden vastaanottamisen lopettamista. Hei, herätys, ei siitä ole kyse. Siitä on kyse, että meitä on suuri joukko, jotka haluavat maahanmuuton kustannukset julkisiksi, nämä kustannukset huomioonottavan maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan, johono maan resurssit tutkitusti riittävät, sekä maan kansalaisia yhdenvertaisesti sekä oikeudenmukaisesti kohtelevan lainsäädännön. Kansalla on myös oikeus asua maassa, johon vastaanottoa selvistä ongelmamaista rajoitetaan ja vastaanottoa maista, joiden kansalaiset ovat osoittaneet laadukasta integraatiota, lisätään suhteessa ongelmamaihin. Omalla kansalla on oikeus ilmaista julkisesti tyytymättömyyttään tiettyjen ryhmien yliedustukseen väkivalta- ja seksuaalirikostilastoissa ja vaatia näiden ryhmien karkoittamista maasta, selvinä ongelmatekijöinä.

Tähän kaikkeen on oikeus ilman, että joutuu punavihreän vihapuhe-vasran lyttäämäksi.

"Neekerit tulee tänne ja vie meidän naiset!"
"Kaikki neekerit ja ählämit on rosvoja!"
"Rajat on laitettava kiinni, jotta arjalainen rotu säilyy!"
"Suomi suomalaisille!"

jne.

Nämä ovat kaikki varmasti tuttuja fraaseja, jos yhtään esimerkiksi netissä keskustelemista harrastaa. Sitä olettaisi tietenkin, että nyt on kyse ns. "maahanmuuttokriitikoista", joilla on asioita hampaankolossa maamme nykyiseen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaan liittyen. Mutta onko sittenkään? Keiden suusta nämä huudahdukset suurimman osan ajasta loppujen lopuksi ovatkaan peräisin?

Nämä esimerkit olivat kaikki maahanmuuttoon kritiikittömästi ja sallivasti suhtautuvien ihmisten useasti käyttämiä olkinukkeja, joita vastaan maahanmuuttokeskustelussa hyökätään, antaen kuva, että kyseessä ovat ainoat mahdolliset maahanmuuttokriittiseksi tunnustautuvan ihmisen aivoitukset.

En muista milloin olisin kuullut näitä kuluneita kliseitä kenenkään muun suusta, kuin juurikin ihmisen, joka väittää niitä maahanmuuttokriittisten ihmisten ainoiksi argumenteiksi.

Maahanmuuttokriittinen keskustelu ollaan jo vuosia pyritty Suomessa tukahduttamaan näppärästi leimaamalla kriittisesti siihen suhtautuvat rasisteiksi, persuiksi, junteiksi ja muutenkin tietämättömiksi houkiksi, kun taas ainoastaan täysin yleishumaani maahanmuuttomyönteisyys on pääsylippu maamme älykköjen -klubiin. Maahanmuuttokriittisiä ei uskalleta enää olla, koska sosiaalinen paine vastustaa "junttiutta" on niin suuri. Maahanmuuttokritiikki on tietämättömien, sivistymättömien sekä ahdasmielisten ihmisten jupinaa, jonka takaa löytyy Karjala-lippiksiin sonnustautunuteet kaljasiepot ja, ennen kaikkea, juntit.

Tarkastellaanpa kuitenkin tarkemmin termiä "juntti". Mitä se tarkoittaa? "Juntti" on ihminen, joka on sivistymätön ja kiinnostumaton ottamaan asioista tarkemmin selvää. Juntti toimii täysin ennakkoluulojensa ohjailemana ja juntilla on usein rajoittunut käsitys ympäröivien asioiden suhteen, mutta hän silti pää punaisena raivoaa oikeassaolemistaan. Tämä kuvaus nykyaikana sopii täydellisesti maamme vihervasemmistoon, joka on ottanut tehtäväkseen omia itselleen mm. käsitteet "oikeudenmukaisuus" ja "sivistys", ilman aitoa kiinnostusta ottaa selvää, mitä näillä käsitteille todellisuudessa tarkoitetaan.

Punavihervasemmistosta on tullut maamme uusi, todellinen junttilauma.

Humanitääriseen, mahdollisimman rajoittamattomaan maahanmuuttoon suopeasti suhtautuvat ovat myös päättäneet jo sinun puolestasi, mitkä sinun maahanmuutonvastaiset kannat ja argumentit ovat: esitä kriittisiä kantoja maahanmuutosta ja olet automaattisesti sitä mieltä, että mm. afrikkalaisuus on auttamatta ulosteen arvoinen ominaisuus ja haluat, että heidät kaikki teloitetaan, tai ainakin vähintään palautetaan kaikki takaisin kotimaahan. Olen lukenut paljon maahanmuuttokriittisiä kantoja ja blogitekstejä internetistä, sekä keskustellut aiheesta ihmisten kanssa arkielämässäni, enkä muista milloin olisin viimeksi kuullut maahanmuuttokriittisen ihmisen syyllistyvän argumenteissaan perusteettomaan rasismiin. Usein kyse on ihmisistä, joiden näkökulmasta nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa on ongelmakohtia, epäoikeudenmukaisuutta, sekä salailua, ja he haluaisivat maansa veronmaksajina ja kansalaisina ilmaista tyytymättömyytensä politiikan muotoon, joka koskettaa meitä kaikkia.

Viimeksi kun tarkistin, oli rasismi rotuun perustuvaa syrjintää yhteiskunnassa, ei esimerkiksi kritiikkiä yhden ihmisryhmän paremmista sosiaalituista ja suosimisesta työmarkkinoilla. Sekin, että saavatko pakolaiset parempia sosiaalitukia ja nauttivatko he todella parempaa asemaa työmarkkinoilla, on itsessään irrelevanttia sen suhteen, että onko kyseessä tosiaan rasistinen muukalaisfobia, vai ei. Mamupolitiikan aiheuttaman yleisen vihareaktion takana voi siis olla esimerkiksi aivan puhdas väärinkäsitys sen suhteen, että millaisia sosiaalitukia turvapaikanhakija saa. Nämä tiedot kun ovat salaisia, niin ihmisillä on käytettävinään ainoastaan omat oletuksensa.

Helsingin kaupungin "rasisminvastaisessa" ohjeistuksessa annetaan seuraava määräys:

"Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustet­tuun ryhmään kuuluva."

Kysy itseltäsi: jos suomalainen on vihainen siitä, että maahanmuuttajat nauttivat suositusta asemasta työmarkkinoilla kantaväestöön nähden, onko kyse rasismista, vai siitä, että suomalainen on vihainen siitä, että maahanmuuttajat nauttivat suositusta asemasta työmarkkinoilla kantaväestöön nähden? Oikeudenmukaisuus on aika yhdenvertainen käsite, joka käsittelee kaikkia rotuja ja sukupuolia, sekä muitakin syntyperäisiä ryhmiä samallalailla. Sen vaatimisesta en minä minun logiikkakäsitykseni mukaan saa rasistista sitten millään.

Maahanmuuttokritiisessä näkökulmassa on kyse sananmukaisesti kriittisestä suhtautumisesta maahanmuuttoon. Kriittinen suhtautuminen on vain järkevää. Sokea usko ja päättäjien puheiden kyseenalaistamaton uskominen on hulluutta. Tästä meillä on todisteita historiankirjat täynnä.

Onkin aivan naurettavaa, miten nykyään julkinen keskustelu maahanmuuttopolitiikasta degeneroituu lähes poikkeuksetta vain keskusteluksi keskustelusta maahanmuuttopolitiikasta.

Mulla ei ollut töissä seuranani kuin omat ajatukset ja ne harhailivat pohtimaan eroja ja yhtäläisyyksiä päihteiden viihde- ja ongelmakäytön, sekä jumaluskojen välillä.

Mietin ensinnäkin vastausta kysymykseen, miksi niin moni entinen huumeiden ongelmakäyttäjä on löytänyt tiensä pelastukseen vasta uskon kautta, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Ateistisena skeptikkona kun kuitenkin epäilen "Jumalan parantavaa voimaa" ja epäilin syyn löytyvän muualta kuin yliluonnollisesta.

Uskoisin eron päihteiden viihdekäyttäjän ja ongelmakäyttäjän välillä olevan lähinnä siinä, että päihteiden ongelmakäyttäjälle hänen valitsemansa päihde tai päihteet ovat koko elämän keskipiste ja pääasiallinen hyvinvoinnin lähde, eikä päihteenkäytön ulkopuolelta löydy muita mielenkiinnon kohteita tai virikkeitä, kun taas viihdekäyttäjälle päihde on vain yksi mauste monista muistakin mausteista koostuvassa sopassa - ja päihdemauste voi olla jopa suhteessa hyvin pienen lisämaun tuoma ainesosa. Tämä voisi selittää sen, miksi päihteidenkäyttö sitten korvaantuu ongelmakäyttäjien keskuudessa Jeesuksella: "uudestisyntyneillä" uskovaisilla jumaluskolla on äärimmäisen kokonaisvaltainen rooli elämässä ja se vaikuttaakin jokapäiväisen toiminnan lähes joka osa-alueeseen. Se on siis ongelmakäyttäjälle tuon päihteen paikan ottava "pakkomielteen" kohde. Tapa vaan korvataan toisella. Voidaan väittää, että molemmille, sekä päihteille, että uskolle, on olemassa "oikeinkäyttönsä" ja "väärinkäyttönsä", sillä ihmisellä tulee olla oikeus tehdä omalla mielellään ja omalla kehollaan mitä haluaa, niin kauan kun se ei ketään muuta vahingoita, tai heidän vapauttaan rajoita. Virikerikasta elämää elävälle usko tuskin saa niin dominoivaa roolia arjessa ja elämässä, että siitä seuraisi merkittävää käytännön haittaa.

On kuitenkin otettava huomioon, että usko voi olla jopa kovia päihteitä vaarallisempi ihmiselle siinä mielessä, että, toisin kuin päihteiden kohdalla, ihminen ei itse tiedä milloin on saanut yliannostuksen Jeesusta.

Toisistaan voidaan erottaa järjestäytyneet uskonnot organisaatioina ja ihmisen henkilökohtainen spiritualismi, jotka eivät vaadi toinen toistaan toteutuakseen. Siinä ei ole mitään pahaa suoranaisesti, että ihminen löytää uskon, etsii sieltä itselle sopivat kohdat ja toteuttaa niitä omassa rauhassaan, muita satuttamatta ja tätä kautta löytää itselleen sisältöä elämään. Järjestäytyneet uskonnot vallankäytön välineinä ja poliittisina aseina ovat kuitenkin enemmän kuin vain sitä ja ovat pahimmillaan hyvin vaarallisia liikkeitä, joilla on tuhoisat seuraukset. Me emme kuitenkaan virallisesti tunne termiä "uskonnon ongelmakäyttö", emmekä myöskään usein osaa puuttua yksilön potentiaalisesti ongelmalliseen uskovaisuuteen, koska usko mielletään täysin henkilökohtaiseksi asiaksi, johon ei ole muilla puuttuminen ja oikeastaan uskon asioista keskusteleminen uskovaisen kanssa koetaan muutenkin enemmän tai vähemmän epämiellyttäväksi ja kiusalliseksi.

Kristinusko on Suomessa maallistunutta ja uskovaisuus on muutenkin väistyvä ilmiö - ja hyvä niin - eikä se ole potentiaalisena uhkana enää niin akuutti, kuin esimerkiksi islam voi olla ja pelkään pahoin, että tulee vielä olemaan. Tästä huolimatta myös kristinuskon piirissä on tapauksia, joissa uskon vallassa ollut äiti on surmannut tyttärensä, koska on ollut vakuuttunut tämän olleen pahojen henkien vallassa. Voidaanko asiasta syyttää yksinomaan nimenomaan ja vain uskontoa? Ei välttämättä, sillä nainen saattoi sairastaa muutakin mielisairautta ja uskonto oli vain tämän mielisairauden tuottama ylimääräinen sivuoire, mutta tosiasia on kuitenkin se, että näin tapahtui ja varmasti uskonsa nimissä näin toimiva ihminen on uskostaan keskustellut tuttavapiirinsä kesken. Onglemana on se, että kukaan ei ymmärrä puuttua kiihkeästi jumalaansa uskovan ihmisen höpinöihin, koska ei uskontoa edelleenkään osata nähdä tai kokea asiana, johon tulisi puuttua. "Kunhan ei minulle tule tuputtamaan", sanotaan. Me kuitenkin puutumme päihteiden ongelmakäyttöön tai ainakin keskustelemme asiasta, jos touhu vaikuttaa sellaiselta.

Tiettyjen huumaus- ja lääkeaineiden pitkään jatkunut väärinkäyttö myös tutkitusti vaurioittaa aivoja ja voi pahimmillaan aiheuttaa psykoosin, eli mielenterveyden häiriön, jossa ihminen ei kykene enää erottamaan todellisuutta epätodesta. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Jeesus Kristus. Tällaisessa tilassa ihminen on täydellinen uhri uskonnon hyväksikäytettäväksi. Sitä ei myöskään paheksuta, tai koeta ongelmalliseksi, että psykoosioireistaan kärsivä hullu kiertää ympäri maata saarnaten psykoosioireistaan muulle kansalle, lapsille ja nuorillekin, julistaen sen hienoutta. Kyllä vapaassa maassa näin saa toimia, koska ketään ei pakoteta kuuntelemaan, mutta olisiko meidän syytä kollektiivina ihan tosissaan katsoa silmiin ilmiötä nimeltä uskonto, tutkia sitä, mitä se todellisuudessa on, ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta sen potentiaaliset haitat saataisiin minimoitua - koska niitä on? Mielestäni on moraalitonta, että on olemassa järjestö osana maamme valtiota - ja jonka sanomaa opetetaan lapsillemme kouluissa - joka häikäilemättömästi tällalailla hyväksikäyttää aivonsa pilanneita ihmisiä oman propagandansa levittämiseen ja taloudellisen hyödyn tavoittelemiseen.

Valtio ja uskonto on ensinnäkin erotettava toisistaan niin pian kuin mahdollista. Ihmisellä tulee olla oikeus syntyä tähän maahan ilman pakkokastoa ja ihmisellä tulee olla oikeus itsenäisesti tehdä päätös kirkkoon liittymisestä, sen sijaan, että päätös tehdään hänen puolestaan. On järjenvastaista, että tällainen asia ei ole ihmisen itsensä päätettävissä, vaan muissa käsissä. Moni vanhempi kuitenkin kuuluu kirkkoon, vaikka olisivat korkeintaan vain tapakristittyjä. Myös uskonnon opettaminen kouluissa on lopetettava ainakin sen nykyisessä muodossa. Uskontojen käsittely tulisi suunnata historian tunneille ja sen syntyä, syitä, sekä vaikutusmekanismeja tulisi käsitellä kyllä rehellisesti ja avoimesti, niitä uskonnolle itselleen epämiellyttäviä totuuksia peittelemättä. Mitään noitavainoja uskovaisia kohtaan ei tietenkään tule järjestää, sillä liiallinen nurkkaan ahdistaminen saa aikaan vain ongelmia, eivätkä marttyyriys ja uskovaisuus tunnetusti ole kovin hyvä yhdistelmä. Itsensä uskon kieltämiseen meillä ei ole keinoja, eikä meillä tulekaan kyllä olla keinoja kieltää ajatuksia (tietenkään), mutta todistetusti vahingollisen propagandan järjestäytyneen tuputtamisen kitkemiseen tulee.

Viimeiseksi, ympäristölle vahingollisesta uskonnosta tulee olla oikeus puhua avoimesti ja puhua ääneen, vailla pelkoa jumalanpilkka-syytteestä.

Palatakseni aiempaan esimerkkiuutiseen, jossa äiti tappoi saatanan vallassa olleen tyttärensä: kumpi oli jälleen muuten tarinan murhaaja, Jumalan, vai Saatanan soturi?

Maahanmuuttopolitiikan järkeistämisessä yksi edullinen ratkaisu olisi rikollisten turvapaikanhakijoiden karkoittaminen maasta.

Itse vetäisin rajan fyysiseen koskemattomuuteen sekä omaisuuteen kajoamiseen. Esimerkiksi piratismiin tai ylinopeuteen yms. syyllistyminen eivät mielestäni ole riittävän painavia syitä karkoittamiseen, vaikka rikoksia ovatkin.

Käytännössä siis pakolaisasema maassa edellyttäisi sitä, että sitoutuu noudattamaan maan säännöstöä ja tietyt rikkomukset johtavat karkoitukseen maasta, eli pakolaisstatuksen menettämiseen. Tämä tehtäisiin potentiaaliselle turvapaikanhakijalle selväksi ennen kuin maahan muutetaan, ja näin karkoitus ei tulisi yllätyksenä, vaan seuraukset tiedettäisiin kun rikos tehtäisiin.

Karkoitus voi tuomiona kuulostaa karulta, mutta, jos se on meidän näkökulmasta karu, on se sitä varmasti myös karkoittamisuhan alla olevalle, ja jos yksilö ei osoita sen vertaa harkintakykyä, että miettisi potentiaalisen karkoitusuhan alla kaksi kertaa ennen kuin raiskaa, on kyseinen yksilö yhteisölleen selvä vaaratekijä, jonka karkoittaminen yhteisöstä on ainoastaan järkevää yhteisön edun nimissä.

Rikollisten karkoittaminen palvelisi yhteistä hyötyä, sillä maan rikollisuus vähenisi kun rikokseen syyllistyneen pakolaisen rikoksenuusimismahdollisuus maassa eliminoitaisiin, maan resursseja säästettäisiin kun vankilatilaa sekä poliisin voimavaroja ei tarvitsisi käyttää taparikollisten rankaisemiseen ja kunnolla käyttäytyvien turvapaikanhakijoiden sekä maahanmuuttajien maine paranisi kun koko ryhmän maineen pilaavista riehujista päästäisiin eroon. Se ei ole Suomen velvollisuus kohdella rikollisia ulkomaalaisia silkkihansikkain tai tuhlata omia resursseja heidän elättämiseen maan vankilassa.

Ennen rasismisyytöksiä tehdään selväksi, että oleellista mahdollisessa karkoituksessa olisi siis status turvapaikanhakijana, ei rotu, sukupuoli, tai muukaan synnyinominaisuus. Oleellista on siis pakolaisstatus, joka on hankittu status, sillä maasta ei ole pakko hakea turvapaikkaa, mutta saa hakea, ja jos sellaisen saa, on sitouduttava noudattamaan tiettyä säännöstöä ja kantamaan vastuu toimistaan. Toive siitä, että maahan siirtolaisena saapuva pakolainen ei ryöstä, raiskaa tai hakkaa, on aivan inhimillinen.

Jos kusipäälle annetaan lupa olla kusipää, voi lopputulos olla jotain tällaista: http://postimage.org/image/26mw1lc4/

Pörssiyhtiöitä halutaan uudistaa. EU-parlamentti linjasi toissapäivänä, että epäpätevien osuutta pörssiyhtiöiden johdossa pitäisi saada nostettua tuntuvasti. Parlamentti on patistanut komissiota laatimaan asiasta lainsäädännön, koska vapaaehtoinen, yhtiön tehtäviin epäpätevien työntekijöiden palkkaaminen ei ole edistynyt toivotulla tavalla.

Suomen tasa-arvolautakunnan puheenjohtaja Sari S. Eksisti on määrätietoisesti ajanut läpi epäpätevyyskiintiön konseptin, joka ensi kevääseen mennessä otetaan käyttöön kaikissa Suomen pörssiyhtiöiden hallituksissa. Eksistin mukaan epäpätevät ovat kautta aikojen kokeneet sortoa epäpätevyydestään johtuen, eikä heillä ole ollut pätevien kanssa tasa-arvoisia mahdollisuuksia edetä päteville varattuihin asemiin yhteiskunnassa. Nyt tälle on tulossa muutos.

Epäpätevyyskiintiö tulee takaamaan, että vähintään neljä kymmenestä hallituksen jäsenestä on asemaansa epäpätevä. Tilannetta pyritään toki alkutottelun jälkeen tasa-arvoistamaan lisäämällä epäpätevien määrää suhteessa päteviin. Aatteen takana on vakaasti seissyt myös Suomen Vammaisliiton puheenjohtaja sekä tasa-arvottomuusministeri Paavo Arhinmäki.

-Suomessa on edelleen olemassa epäpätevien paksu lasikatto. Epäpäteviä vierastetaan työhönotossa, eikä heitä uskalleta palkata. Ei uskalleta ottaa riskejä, Sari Eksisti kommentoi.

Hanke on herättänyt myös erimielisyyttä ja sitä onkin kritisoitu kovaääniesti mm. pätevien keskuudessa. Ollaan väitetty esimerkiksi, että on ainoastaan loogista edetä pörssiyhtiöiden johtotehtäviin nimenomaan pätevyytensä perusteella, eikä epäpäteviä nimenomaan epäpätevyytensä vuoksi näissä tehtävissä tavata, sillä yhtiön tarkoitus on tehdä voittoa ja hoitaa asiansa juurikin mahdollisimman pätevästi. Kritiikkiä käsitellään paraikaa vihapuheena, eikä sitä olla vihaisuutensa vuoksi kokonaisuudessaan valtamediassa julkistettu. EU-parlamentti sekä tasa-arvolautakunta myös muistuttavat päteviä heidän vuosisatoja kestäneestä sorrosta: elämme 2000-luvulla on tullut epäpätevien aika johtaa maamme uuteen kukoistukseen. Meillä on epäpäteviltä paljon opittavaa ja heillä on annettavanaan aivan uusia näkökantoja sekä uusia toimintatapoja ongelmiin, jotka ollaan jo vuosikausia täysin ongelmitta ratkaistu vanhanaikaisin keinoin. Epäpätevien ryhmä kuitenkin huomauttaa, että vaikka asia on täysin ongelmitta osattu ratkaista tähän asti, ei se tarkoita, etteikö sitä voisi, ja jopa kannattaisi, tarkastella uudelta kantilta.

Ihmisten käsitteleminen yksilöinä, jotka itse kantavat vastuun itsestään on vanhanaikaista ja barbaaria. Tasa-arvolautakunnassa ollaankin yhtä mieltä siitä, että humaani ja moderni tapa on käsitellä ihmisiä pääasiassa ryhmänsä edustajana, jotta tasa-arvo ryhmien välillä parhaalla tavalla toteutuu.

Lisää aiheesta osoitteessa http://sdp.fi/