IRC-Galleria

Kävimme taannoin viiden-kuuden ihmisen kanssa keskustelua opiskelijoiden tuista Suomessa. Minun korviini kun kantuitui tieto, että opiskelijoilla ei Suomessa ole oikeutta sosiaalitukiin opinto- ja asumistuen lisäksi. Minusta tuntui periaatteen tasolla hämmentävältä, että opiskelijalta varta vasten evättäisiin oikeus sosiaalitukiin, kun taas välillä tuntuu, että työttömiä Suomessa pidetään suunnilleen kädestä kiinni kun käydään paskalla.

Tästä sitten seurasi kaikkien keskusteluun osallistuneiden kesken mielenkiintoinen sekamelska erilaisia lausuntoja siitä, mihin opiskelijalla ja/tai työttömällä on oikeus Suomessa, ja kaikki nämä lausunnot tuntuivat kumoavan toinen toisensa.

Yksi väitti, että opiskelija ei saa opintotuen ulkopuolisia avustuksia, toinen väitti että saa, kun taas toinen väitti että saa jos on lapsia, johon taas yksi totesi että saa jos nostaa opintolainaa. Yhteisymmärrykseen ei päästy.

Mitä tästä opimme?

Sen, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on aivan naurettava ja monimutkainen byrokratiahelvetti, mistä kukaan ei ymmärrä mitään. Oikeastaan ainoa asia mistä keskustelun päätteeksi tunnuimme olevan samaa mieltä, oli että usein apu menee Suomessa vääriin osoitteisiin, eikä saavuta oikeita osoitteita.

Thomas Painen alunperin kehittelemä idea perustulosta ei ole uusi. Pähkinänkuoressaan ajatus on siis jokaiselle maan täysi-ikäiselle kansalaiselle maksettava vastikkeeton könttäsumma rahaa, joka kattaisi kuukauden pakolliset menot. Nykyisistä sosiaalituista eroten tämä könttäsumma maksettaisiin kansalaisen tilille joka kuukausi, riippumatta työ- tai rahatilanteesta. Perustulo siis korvaisi kokonaisuudessaan nykyisen sosiaalitukijärjestelmämme - tai ainakin lähes: tuista, kuten lapsilisä tuskin on realistista haaveilla luovuttavan.

Olen jo pidemmän aikaa kuulunut perustulon kannattajiin, sillä se tuntuisi järkevimmältä tavalta tarjota välttämätön sosiaaliturva kansalaisille, ollen samalla kuitenkin työntekoon ja toimeliaisuuteen kannustava järjestelmä. Olinkin varsin tyytyväinen kun perustulo sai julkisuutta Suomen Kuvalehden numerossa, jossa konseptia käsiteltiin vakavasti - ja yli puolet Kokoomuksen kansanedustajista on artikkelin mukaan ajatuksen kannalla.

Yksi heistä kuitenkaan ei ole.

http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97184-jyrkk%C3%A4-ei-kansalaispalkalle

Kokoomuksen Jaana Pelkonen omien sanojensa mukaan raivostui ja tärisi kiukusta luettuaan, että ajatus perustulosta tuntuu saavan kannatusta hänen omia puoluetovereitaan myöten. Pelkosen raivokohtaus oli mielestäni huvittavan ja surullisen hämmentävä risteymä.

"Mielestäni on aivan välttämätöntä, että työn tekeminen on aina kannattavampaa kuin joutilaisuus ja tuilla eläminen. Siksi perustuloajattelusta on jo heti alkuunsa luovuttava; terveille ja toimintakykyisille ihmisille ei tule missään tilanteessa jakaa vastikkeetonta rahaa."

Minunkin mielestäni on tärkeää, että työn tekeminen tosiaankin on kannattavampaa kuin joutilaisuus, sillä yhteiskunta pyörii ahkeruudella ja sen takia ahkeruuteen tulee kannustaa. Juuri tästä syystä perustulo olisi järkevä järjestelmä, sillä se takaa työnteon olevan aina taloudellisesti kannattavampaa kuin joutilaisuuden. Jo ensimmäisen Pelkosen pointin kohdalla herää kysymys, että tietääkö nainen yhtään mistä puhuu.

Terveille ja toimintakykyisille ihmisille rahan antaminen on perusteltua yhteiskunnassa, jossa työpaikkoja ei ole kaikkina aikoina tarjolla kaikille halukkaille. Sosiaaliturvajärjestelmä tuo mukanaan aina siipeilijät ja se on minunkin mielestäni negatiivinen ilmiö, mutta on täyttä utopiaa uskoa, että Suomessa jokainen halukas kaikkina aikoina pääsisi töihin heti halutessaan.

Suomessa on käytännössä mahdotonta päästä alle 5% työttömyyteen, sillä potentiaalisia työntekijöitä yksinkertaisesti on enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Toki, jos kansanedustaja Pelkosella on olemassa keinot tämän yhtälön ratkaisemiseksi, minä olen pelkkänä korvana.

Suomessa oli elo-syyskuun vaihteessa 2009 269 500 työtöntä työnhakijaa. Avoimia työpaikkoja oli vain 31 100 eli vain joka yhdeksäs työtön löysi teoriassa työpaikan. Siipeilijöiden lisäksi työttömiin lukeutuu myös ihmisiä, jotka tekisivät palkkaa vastaan töitä, jos vain voisivat.

"Erityisesti vasemmistoon päin kallellaan olevissa piireissä suositun ajatusleikin tavoite on kyllä tärkeä, sillä sosiaalitukijärjestelmäämme todella on uudistettava. Keinona perustulo ei silti ole oikea."

Vasemmistoleima on perustulon pahin vihollinen. Ja se on oikeastaan ymmärrettävääkin, kun tyhmät Vasemmistonuoret mainostavat perustuloa kehitysvammaisilla mainoslauseillaan kuten "Massit massoille!" joka vahvistaa perustuloon skeptisesti suhtautuvien ihmisten ennakkoluuloja perustulojärjestelmästä, joka siis kauhoisi tuhansittain euroja sohvillaan meditoivien anarkistien tileille.

Tämä ei kuitenkaan ole järkeen perustuva perustulomalli, vaan järkevä perustulomalli olisi byrokratiaa keventävä könttäsumma, joka kattaisi asumisen ja edullisen syömisen, mutta luksus kuuluisi osaksi työnteolla saatavia etuja. Minä itse ehdottaisin, tai esittäisin harkittavaksi myös, että opiskelijalle tiettyä opintopistemäärää vasten olisi tarjolla ylimääräinen porkkana, mutta pääsääntöisesti tarveharkinta ja byrokratia tulisi pitää minimissä.

Onkin ikävää itse asiassa, että perustulolla on niin vankka vasemmiston kannatus, kun ei siellä päässä kukaan osaa vakuuttavasti argumentoida minkään hyvänkään asian puolesta.

Pari asiaa feminismistä.

Miesten asemaa käsittelevässä tasa-arvokeskustelussa yhtenä toistuvana meeminä on alusta asti alkaen ollut karikatyyri ikisinkusta reppanasta, joka ei onnistu saamaan naista, ja purkaa nyt tästä syystä naisia kohtaan potemansa katkeruuden feministeihin, jotka vain hyvää hyvyyttään ajavat naisraukkojen etuja, etteivät he joutuisi näille epätoivoisille sinkuille antamaan.

Kritiikki epäoikeudenmukaisesta asevelvollisuudesta, miehen sosiaalisen aborttioikeuden puutteesta, huoltajuusseikoista, tyttöoppilaita suosivasta koulujärjestelmästä ja ylipäätään yksipuolisesta tasa-arvokeskustelusta ovat kaikki vain savuverhoa ja oikea tarkoitus on vaan vihata naisia sen takia, etteivät he anna kaikille miehille.

Keskustelun taso on mun mielestä yleisestikin aika surkuhupaisaa, mutta yritetäänpä lähteä nyt purkamaan tätä.

Minä en itse kuuluu horsmalahtilaisleiriin, joka on sitä mieltä, että naisista tulisi välttämättä kouluttaa niin sanotusti kevytkenkäisempiä, enkä usko, että biologisista seikoista riippumatonta tasa-arvoa tullaan koskaan saavuttamaan, ja sellaisen tavoitteleminen tuntuu vähän hölmöltä. Toiset saa enemmän kumppaneita kuin toiset, ja niin se tuntuu olevan eläinkunnassa muillakin lajeilla. Seksin puute ja yksinäisyys ovat todellisuutta monelle miehelle, mutta en näe kyseessä olevan lainsäädännöllisesti ratkaistavissa oleva tasa-arvo-ongelma. Kevytkenkäisyys tuskin myöskään lisäisi sellaisten miesten saantia, jotka tälläkin hetkellä kärsivät sosiaalisesti avuttomuudesta.

Molemmilla sukupuolilla on omat sukupuolensa mukanaan tuomat epäkohdat hyvinvoinnin tasapainon suhteen: naisilla ovat fyysisesti heikompia kuin miehet, sekä kärsivät kuukautisista ja PMS:stä, kun taas miehet ovat altavastaajan asemassa parisuhdemarkkinoilla ja kärsivät voimakkaammasta seksuaalisesta draivistaan, jos tarjonta ei vastaa kysyntää - ja suurella osalla se ei vastaa. Naiset taas näkökannasta riippuen joko joutuvat tai saavat kantaa lapsen ja synnyttää. Minä olen itse enemmän sitä mieltä, että he nimenomaan saavat kantaa ja synnyttää ihmislapsen, mutta on naisia, jotka kokevat sen taakkana.

Mies ja nainen ovat biologisesti erilaisia ja tiettyjen biologisten seikkojen käyttäminen aseena tasa-arvokeskustelussa on mun mielestä samanlaista typeryyttä kuin juuri se feministien kuuluisa "Naiset joutuvat synnyttämään!" -mantra. Itse en sille tielle lähtisi.

Joka tapauksessa, vaikka en Panu Horsmalahden ja hänen kannattajiensa kaikkia näkemyksiä jaakaan, en voi olla kuin hämmästynyt siitä määrätä ad hominem-hyökkäyksiä ja muita naurettavuuksia, joita tuntuu auttamatta kohtaavan tasa-arvokeskustelussa, jos joku tulee kritisoineeksi feministien tasa-arvon irvikuvaa sekä tuomaan esille heidän kiistattoman seksuaalisen vallan.

Ja vaikka en näe, että seksin puute on asia, jonka tulisi olla välttämättä lainsäätäjien prioriteettilistalla, en suinkaan tarkoita, että asia tulisi lakaista maton alle ja keskustelu siitä tulisi tukahduttaa.

Harmillisen moni ihminen kuitenkin tuntuu sitä mieltä olevan.

Varsinkin naisten kritisoijan ulkonäkö tuntuu olevan keskeisessä roolissa sen suhteen, otetaanko kritiikki tosissaan. Jos naisten aseman kritisoija on ulkonäöltään epäviehättävä, ei hänen argumenttinsa ole oikeasti mitään argumentteja, vaan saamattoman miehen kitinää, mitä ei tarvitse kuunnella.

Sen lisäksi, että asia jätetään kuuntelematta ja rekisteröimättä, sorrutaan vielä huoletta haukkumaan toisen ulkonäköä, olemusta ja oletettua saamattomuutta. Hauskaa muuten, että usein juuri vasemmalle kallellaan olevaa feministiä kun tohtii kritisoida, voi kritisoija varautua henkilökohtaisiin loukkauksiin, solvaukseen ja nauruun siitä, että kritiikissä on kyse vain siitä, ettei lohkea.

Tämä siis niiltä vasemmistolaisilta, jotka muissa asiayhteyksissä hehkuttavat sitä ihmisarvoa, inhimillisyyttä, empatiaa ja mitä näitä nyt on.

On kyllä tärkeää puuttua esimerkiksi vähemmistöryhmiin kohdistuvaan vihapuheeseen, mutta ilmeisesti esimerkiksi Piraattipuolueen kannattajiksi leimautuneet sinkkumiehet ovat edelleen ihan vapaata riistaa - silloinkin, kun eivät ole muuta tehneet kuin nostaneet pöydälle ihan aitoja epäkohtia sukupuolien välisessä tasa-arvossa yhteiskunnassamme.

Mielenkiintoinen ristiriita on myös se, että mies ei saa ilman pilkanteon kohteeksi joutumista avoimesti tilittää naisten nirsoudesta miesten suhteen ja siitä, että on miehiä, jotka jäävät ilman, koska miehellä on vaan oma lehmä ojassa ja nillinnallin, mutta nainen saa kyllä kurkku suorana huutaa sukupuolikiintiön puolesta - kenellä on naisia suosivan sukupuolikiintiön suhteen oma lehmä ojassa?

Yritysmaailmassa kun pätevät ne samat karut säännöt kuin parisuhdemarkkinoilla: hyvät pärjää, huonot jää ilman. Naisten kannattaisi vaan totutella siihen, eikä vaatia yhteiskunnan rakenteiden muutoksia vain siksi, että ovat itse huonoja. Olisihan se kohtuuton vaatimus, että hyvien yritysten pitäisi pakon edessä palkata huonoja työntekijöitä.

Vai mitä?

Nyt kun aiheessa ollaan, niin jatketaan vielä. On nimittäin käytännössä mahdotonta keskustella julkisella foorumilla feminismistä ilman, että joku tietäjä tulee kertomaan, miten termi feminismi ollaan jälleen kerran ymmärretty täysin väärin ja että feministi ei suinkaan aja miesten sortoa, tai naisen ylivoimaa, vaan feministi on oikeasti molempien sukupuolien tasa-arvon asialla.

Minä haluaisin tietää miten kauan ja miten laajasti feminismiä sitten voidaan käyttää keppihevosena epäoikeudenmukaisen toiminnan läpivasarointiin, kunnes voidaan miettiä, että voisikohan todellakin olla niin, että feminismi liikkeenä sittenkin on jo itsessään mätä, eikä vain murto-osa sen omaksuneista seksisteistä.

Olisi mielestäni aika hassua sonnustautua natsiunivormuun, sieg heilata menemään ja mahdollista paheksuntaa kohdatessaan kylmänrauhallisesti todeta, että no, holokaustin kaltaiset kauheudet nyt olivat vain natsismin väärin ymmärtäneiden radikaalien idiotismia, eikä aitoa natsismia, jossa ydinajatuksena on vain oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnan hyvinvointi.

Feminismi molempien sukupuolien tasa-arvon edistäjänä ei ole edes mitenkään loogista, sillä feminismi on naisasianliike, ei tasa-arvoliike. Feminismin juuret ovat 1700-1800 -luvun taitteessa, jolloin elimme monella tapaa erilaisessa yhteiskunnassa kuin nyt. Sukupuolten voidaan katsoa olleen eriarvoisia tuohon aikaan ja naisten asemaa ajavalle liikkeelle oli perusteltu kysyntä, jos tavoitteena oli ja on molempien sukupuolien kauttaaltaan yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet.

Feminismin alkuajoistakin tuntuu silti ihmisillä olevan räikeitä väärinkäsityksiä. On totta, että naisilla ei ollut kauttaaltaan samanlaisia oikeuksia kuin miehillä, mutta se, mitä feministit usein jättävät kertomatta, on että eipä ollut velvollisuuksiaan. Naiset eivät sotineet sotia.

Aikana ennen universaalia äänioikeutta, määräytyi äänioikeus talonpoikaissäädyssä maaomistuksen ja pappissäädyssä virka-aseman perusteella ja porvarissäädyssä veronmaksukyvyn perusteella. Aatelissäädyn edustajia vaaleilla valittu lainkaan.

Vuonna 1906 Suomessa otettiin valtiollisella tasolla käyttöön kuuluisa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja kunnallisella tasolla 1917. Tästä kuitenkin puhutaan jostain syystä usein nimenomaan naisten äänioikeuden saavuttamisena, vaikka samaan aikaan todella suuri määrä myös miehiä saavutti ensimmäistä kertaa äänioikeuden.

Aikana ennen unviersaalia äänioikeutta kun kaikki miehetkään eivät päässeet äänestämään, sillä kaikilla miehillä ei ollut valtaa. On feminististä revisionismia, että aikana ennen feministien saavuttamaa tasa-arvoa naiset olisivat olleet täysin koko miessukupuolen alistamana nyrkin ja hellan välissä samalla kun kaikki miehet äänestivät, johtivat yhtiöitä ja juhlivat.

Kyllä minun mielestäni on tärkeää, että sukupuolet ovat yhdenvertaisessa asemassa ja sukupuolesta riippumatta yksilöllä on oikeus osallistua opiskeluun ja työelämään. Tuntuisi typerältä puolittaa työvoima maassa, joka pyörii verovaroin ja ihmiset ovat sukupuolestaan huolimatta yksilöitä ja sen takia yhdenvertainen yhteiskunta on paras tapa erottaa jyvät akanoista niin, että ansaitsevat ihmiset saavat ansaitsemansa aseman.

On myös tärkeää huomauttaa, että toisin kuin feminstinen mantra kertoo, miehet eivät johda maailmaa nykypäivänäkään, vaan osa miehistä johtaa maailmaa. Ja tuo osa on maailmanlaajuisesti katsoen todella, todella pieni osa. Tämä ero on erittäin tärkeä ymmärtää: miehet eivät johda maailmaa, vaan maailmaa johtavat ihmiset ovat suureksi osaksi miehiä.

Tästä huolimatta sukupuolikiintiöitä ja vapautustaan asevelvollisuudesta länsimaiset feministit perustelevat lasikatolla ja sillä, miten miehet johtavat yrityksiä. Miehet johtavat yrityksen lisäksi muuten myös itsemurha- ja syrjäytymistilastoja. Päihdeongelmatilastojen kärjestä löytyy yhtälailla miehiä.

Mutta elämän nurjan puolen uhriksi joutuminen ei feministisestä näkökulmasta tietenkään ole yhteiskunnallisen rakenteen aikaansaama, tai edes avittama, vaan päihdeongelmaisuus ja yhteiskunnasta syrjäytyminen on vaan reppanamiehen omaa huonoutta. Yhteiskunta kun on patriarkaatin rakentama, niin rakenteellisten salaliittojen uhrit voivat olla vain naisia.

Jos mies mokaa, se on miehen oma vika. Jos nainen mokaa, patriarkaalinen varjohallitus vetelee naruista.

Niin ja jos olet nainen, tai edes feministi, joka ei käyttäydy kuten yllä kuvailemani suohirviöt, ole huoleti: tämä teksti ei siinä tapauksessa koske sinua. "Feminismi" leväperäinen ja monitulkintainen termi nykyään, että pidän todennäköisempänä, että sen termin alle lukeutuu myös fiksuja ja oikeudenmukaisia ihmisiä, kuin että ei lukeutuisi.

Olen silti sitä mieltä, että juuri sen termin leväperäisyyden takia aitoa yhdenvertaisuutta ajavat ihmiset ansaitsivat oikeaoppisemman termin, jotta voisivat erottua omaa etuaan ajavista seksististä ihmisperseistä.

Vasemmisto meidän, joka olet eduskunnassa
Pyhitetty olkoon sinun mokusi.
Tulkoon sinun feminismisi.
Tapahtukoon sinun positiivinen syrjintäsi,
myös pörssiyhtiöissä niin kuin muuallakin.

Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen valheemme.
Ja anna meille meidän vihapuheemme anteeksi,
vaikkemme me anteeksi annakaan niille,
jotka ovat meitä vastaan puhuneet.

Äläkä saata meitä vastuuseen,
vaan päästä meidät oikeudenmukaisuudesta.

Sillä Vihervasemmiston on valtakunta
ja voima ja YLE iankaikkisesti.

Aamen.

Aiemmin tänään Facebookissa jukaistiin valokuvan ja kuvatekstin muodossa etsintäkuulutus kahdesta miehestä, jotka olivat varastaneet tietokoneen ja sen jälkeen vieneet kyseisen tietokoneen huoltamoon, koska eivät olleet onnistuneet saamaan tietokonetta auki, johtuen salasanasta. Varkaita kiinnosti tietää, josko tuon salasanan murtaminen olisi mahdollista, niin tietokonetta pääsisi sitten käyttämään. Huoltoliikkeen asiakaspalvelija epäili, että kyseessä oli jotain hämärää ja otti kuvan kyseisistä miehistä.

Tämä kuva siis julkaistiin Facebookissa. Tässä ei pitäisi olla ongelmaa.

Mutta kun varkaat sattuivat olemaan syntyperältään afrikkalaisia.

Noh, tämä aloitti ennakoitavan paskamyrskyn kuvan kommenttiosiossa, missä ihmiet vuoronsa perään joko käyttivät kuvaa oman maahanmuuttokriittisen mielipiteensä validiteettina, tai muistuttivat, että kyseessä oli yksittäistapaus ja kokonaista kansanryhmää kattavaa yleisjohtopäätöstä ei voida vetää. Suurimmaksi osaksi kumpikaan osapuoli ei ollut aivan täysin väärässä kommenteissaan, mutta harmillisesti taas ne uskomattomimmat ylilyönnit löytyivät, eivät maahanmuuttorazzizztien, vaan maahanmuuttosuvaitsevaisten kynänjäljistä.

Sittemmin etsintäkuulutus poistettiin Facebookista. Eikä siis vain alkuperäinen versio, vaan huomasin myös minun omalle seinälle kopioimani version poistuneen.

Tässä kommenteista yksi erityisesti silmään pistänyt esimerkki:

"Vaikka tän julkaisija ei olis ajatellut tätä mitenkää rasistisesti, olisi kyllä pitänyt tajuta, miten tälläinen kuva provosoi maahanmuuttajakriittisiä ihmisiä! Yhtälailla rasismia on myös rasismin salliminen, vaikka itse ei sitä suoranaisesti toteuttaisikaan!"

Vähemmistöryhmistä ei saa julkaistua edes AIHEELLISTA ETSINTÄKUULUTUSTA enää! Etsintäkuulutuksen voi joku siis tulkita rasistisesti sen takia, että on olemassa stereotypia, jonka mukaan mustat ovat varkaita. Tämän stereotypian takia on siis kiellettyä ilmeisesti tuoda esille tapauksia, jossa stereotypian kuvaama tilanne tapahtuu.

Näkeekö joku muu tässä logiikkaketjussa valaan kokosen aukon?

Mä olen ymmärtänyt, että maahanmuuttokriitikoita yleisesti ottaen vihataan sen takia, että heidän oletetaan olevan systemaattisesti väärässä ja ainoastaan dogmaattisten asenteidensa sokaisemia, todellisuudesta irtautuneita sekä ennen kaikkea rasistisia foliohattuja, joiden viha perustuu täysin perusteettomille stereotypioille ja rotuennakkoluuloille.

Jos maahanmuuttokriitikko todellakin on väärässä kritiikkinsä suhteen, ei tätä tapausta pitäisi joutua pimittämään, koska vahvempi näyttö olisi silti maahanmuuttoon yleissuvaitsevaisesti suhtautuvan kannan puolella. Tapauksessa, missä tällainen yksittäistapaus yleistettäisiin yleismaailmalliseksi totuudeksi, sellainen johtopäätös olisi erittäin helppoa lynkata osoittamalla päinvastaista näyttöä.

Mutta jos taas onkin niin, että vahvempi näyttö on sittenkin maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan puolella, on tuota kantaa tukeva näyttö tottakai julkaistava, koska kansa ansaitsee tietää.

Kummassakaan tapauksessa sensuuri ei ole oikea ratkaisu, eikä se edesauta positiivista kehitystä. Itse asiassa polttava tarve sensuurille kielii lähinnä epävarmuudesta oman kannan suhteen ja jopa halusta valehdella.

Vaikuttaa vaan siltä, että suvaitsevaiston piirissä ollaan enemmän kiinnostuneita tilaisuudesta päästä osoittamaan että ollaan valkoisen taakan urhoollisia kantajia - itse asiassa valkoinen taakka on niin painava, että totuuskin jää usein sen alle. Parhaani mukaan yritän nykyään kehittyä mielipidekirjoittajana ja välttää turhia leimaamisia ja yleistyksiä, mutta todella usein olen saanut sen kuvan ja tulen varmaan jatkossakin saamaan sen kuvan, että rehellisyys, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, jne. ovat vain ulkoaopeteltuja fraaseja, joiden painoarvoa tai merkitystä ei oikeastaan jäädä edes miettimään. Nämä ovat kuin "vapaus" yhdysvaltalaispoliitikoille: sanoja, jotka eivät tarkoita mitään, mutta niitä ollaan totuttu käyttämään, jotta oma poliittinen agenda saadaan lyötyä läpi - täysin omien etujen mukaisesti, tietenkin.

Heitetään soppaan vielä "integraatio" ja "kotoutus" niin voidaan oikeuttaa oikeastaan ihan mitä vaan.

Ihan ennen kaikkea täytyy muistaa, että maahanmuuttokriittiset ihmiset voivat provosoitua, jos heidän kantaansa tukevaa näyttöä tulee esille; tästä syystä heidän kantaansa tukeva näyttö pitää PIILOTTAA!

Se sensuroi, jolla on salailtavaa.

Mies!

Etkö saa pillua? Nyt sinulla on siihen tuhannen taalan tilaisuus.

Profeministimiehet on vuodesta 1999 asti toiminut järjestö, joka on tarjonnut halukkaille saamattomille keinon esittää herkkää, syvällistä ja ennen kaikkea tiedostavaa yhteiskunnan vaikuttajaa, jolla on seksikkäitä Omia Mielipiteitä(tm).

Tämä kaikki täysin ilmaiseksi ilman oikeaa aivotyötä.

Ryhmän aktiivina sinulla on mahdollisuus nousta vaivihkaa maan kovimpien naistenkaatajien joukkoon ilman, että seksuaalisia halujasi edes kyseenalaistetaan, sillä eihän feministimies voi olla seksuaalisesti yhtä kieroutunut kuin sikamainen normaalimies.

Aikaisempaa kokemusta kriittisestä ajattelusta ei vaadita, eikä sitä oikeastaan katsota edes eduksi.

Hyödyllistä sanastoa opeteltavaksi: tasa-arvo, patriarkaalisuus, lasikatto. Näillä pääset liikkeessä jo pitkälle!

http://www.profeministimiehet.net/user/register?destination=frontpage

Erostamme on kulunut nyt puoli vuotta.

Ei kulu päivääkään, etten ajattele sinua. Päivääkään ei kulu ilman, että ikävöin sinua ja yhteisiä hetkiämme.

Sinä kuuntelit minua kun kukaan muu ei kuunnellut, sinä tuit minua kun tyhmät vihervasemmistolaiset kävivät sietämättömiksi, sinä tarjosit minulle aina lohdun kun tilanne vaikutti toivottamalta.

Muistan yölliset keskustelumme kahvikupin äärellä parvekkeellani; muistan kuinka ihanaa aamuisin oli herätä rakastavaan ja ymmärtävään seuraasi; muistan miten upeaa oli jakaa hellä hetki kanssasi ruokailun jälkeen; muistan myös miten kestimme yhdessä päivät kun rahaa ei ollut ruokaan.

Sinä et tuominnut minua, vaan hyväksyit minut sellaisena kuin olin ja aina seurassasi näytin paremmalta, kuin minulla oli mitään oikeutta näyttää. Olit aina niin tyylikäs ja edustava.

Mietin eroamme jatkuvasti, käyn läpi riitojamme ja mietin mitä olisin voinut sanoa tai tehdä toisin. Olen opetellut ulkoa keskustelun, jonka kävisin kanssasi, jos vielä joskus kohtaisimme ja voisin puhua itseni luottamaan sinuun taas. En vaan usko, että se on enää mahdollista, sillä vaikka suhteemme oli jännittävä, oli se myös tuhoisa. En tiedä voinko ottaa sinun kanssasi enää riskiä.

En ole jälkeesi tavannut ketään kaltaistasi, enkä usko että tapaan. Olit ainutlaatuinen osa elämääni ja toivon jonkinlaisen tuonpuoleisen olevan olemassa, jotta huuleni voisivat vielä joskus kohdata sinut - ilman riskejä, ilman vaaroja.

Kaikkein pahinta on päivittäin nähdä, kun vieraat miehet ja naiset imuttelevat sinua julkisilla paikoilla, silminnähden nauttien.

Ikävöin sinua, nyt ja aina. Rakkaani.

Marlboro Freshmint.

Yhtenä iltana tultuani töistä kotiin mulla oli sellanen olo, että nyt tämä saatanan paska saa riittää. En yksinkertaisesti jaksa enää, en sitten millään.

Kävin sitten hetken mielijohteesta ostamassa K-Raudasta paksua köyttä ja päätin, että nyt tämä oli vihdoin ja viimein tässä, lopullisesti.

No, kyllähän se avovaimo vähän vastaan pisti, mutta aina mä yhden tyhmän lehmän hirteen nostan.

Minulla ei ole tapana laatia muistokirjoituksia kuolleille julkisuuden henkilöille, joita en henkilökohtaisesti tuntenut ja pidän karoliinakestien muistoyhteisöillä huomiohuoraavia ihmisiä ärsyttävinä, mutta sen verran minulle tärkeä henkilö on poissa, että sanon muutaman sanan.

Eilen syöpään menehtynyt Christopher Hitchens oli kirjailija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko, mutta minulle hän oli ennen kaikkea yksi "uuden ateismin" neljästä hevosmiehestä - itse asiassa suosikkini heistä.

En ollut jokaisesta Hitchensin yhteiskuntapoliittisesta näkemyksestä yhtä mieltä hänen kanssaan, mutta myös silloin, kun olin hänen kanssaan eri mieltä, halusin ehdottomasti kuulla hänen esittämänsä pointin loppuun asti. Hitchens oli taitava puhuja sekä retorisesti rikas kirjoittaja, joka suhtautui käsittelemiinsä asioihin aina ihailtavan intohimoisesti.

Aikana, jolloin ateismia ajetaan ahtaalle ja paheksutaan suvaitsemattomuudestaan, ja vahingollisten uskontojen suvaitseminen on pop, Hitchens ei pyydellyt anteeksi, vaan puolusti kirjaimellisesti hautaan asti kantaansa sekulaarina antiteistinä, joka vakaasti uskoi uskontojen olevan pahoja ja vahingollisia taikauskoja, jotka auttamatta seisovat ihmiskunnan kehityksen sekä hyvinvoinnin tiellä. Kunnioitin ja kunnioitan Christopherin vahvaa moraalista selkärankaa, vaikka en aina allekirjoittanutkaan hänen voimakkaita näkemyksiään täysin absoluuttisista moraaliarvioista.

Yhtään ylidramatisoimatta, tulen ikävöimään Christopher Hitchensiä, sekä kunnioittamaan hänen uraansa inspiroivana ajattelijana sekä antiteistinä, joka osoitti, että ihminen voi erottaa oikean väärästä ja toimia moraalisen selkärankansa mukaan ilman "yliluonnollista Pohjois-Koreaa vahtimassa taivaista".

Ja jos Jumala kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä on olemassa, olen varma, että Hitch on hänet jo murskannut debatissa.




Kiitos kaikesta, Hitch.

Minulle tapahtui jotain aivan uskomatonta. Se oli niin upeaa, että osaan pukea sen sanoiksi vasta nyt, usea päivä sen jälkeen, kun se tapahtui.

Se oli aivan tavallinen lauantai-ilta. Olin nukkunut vapaapäivän kunniaksi vähän pidempään, juonut herättyäni rauhassa aamukahvit, selaten päivän uutiset. Tämä ei eronnut mitenkään normaalista lauantaipäivästäni, eikä ollut mitään syytä olettaa, että se sellaisesta tulisi eroamaankaan.

Enpä olisi osannut arvata, että iltaan mennessä tämä päivät tulisi muuttamaan koko loppuelämäni. Löysin vihdoin sen, mitä olin kaikki nämä vuodet etsinyt.

Illalla koin jotain niin kaunista, että maalliset sanat eivät riitä sen kuvailemiseen; voin vain yrittää asettaa järjestykseen mitättömiä kirjaimia muodostaakseni lauseita, jotka ovat vain säälittäviä rakennelmia verrattuna tähän maagiseen, ällistyttävään ja mahtavaan kokemukseen, tähän taivaalliseen nautintoon, tähän yliluonnolliseen kauneuteen.

Sinä päivänä, lauantaina 10.12.2011, minä virallisesti tulin Uskoon.

Se oli maailman tuskallisin kipu yhdistettynä rajattomaan nautintoon, yhtäaikaisesti. Se oli itku yhdistettynä nauruun. Se oli uutta ja jännittävää, mutta jollain oudolla tavalla tuttua ja turvallista. Se oli kaikkea kuviteltavissa olevaa ja enemmän. Tunsin itseni hyväksytyksi ja rakastetuksi, olin vihdoin sujut itseni kanssa ja koin, että viimein täytin potentiaalini ihmisenä ja olin kokonainen.

Olin tullut Uskoon.

Tämän jälkeen me huokasimme Uskon kanssa helpotuksesta ja nukuimme vierekkäin koko yön. Hän on elämäni mies.
T: Toivo

Usko + Toivo = Rakkaus. :)

Löysin internetistä jotain kauheaa ja jaan sen kanssanne. Linkin avaus kuitenkin omalla vastuulla.

Kyseessä on siis ilmeisesti aikansa pop-mediaa tutkien käyttävä feministi, joka kokee tehtäväkseen raportoida kaikelle kansalle mediassa esiintyvästä seksismistä. Okei, idean tasollahan tämä on ihan okei. Kyllähän minäkin blogaan internetiin tärkeileviä tekstejä ihmisryhmien välisestä tasa-arvosta, koska koen sen tärkeäksi asiaksi. Käyttäjänimeen "Feminist Frequency" kohdistuvista ennakkoluuloista huolimatta haluan antaa naikkoselle mahdollisuuden esittää kantansa ja katson, että mistä hän puhuu. Voihan siellä olla asiaakin.



No niin no.

FeministiTaajuutta tuntuu nyt harmittavan siis tapa, jolla feministit kuvataan elokuvissa ja TV-sarjoissa. Tämä tapa on kärjistävä, yksinkertaistava, stereotypisoiva sekä yleistävä. Toisin sanoen feministiä harmittaa siis se, että TV:ssä esitetyt feministit esitetään ihan samaan tapaan, kuin ketkä tahansa muutkin tietyn ryhmän jäseniksi tunnustautuvat henkilöt. Pitääkö tässä nyt ihan toden totta alkaa listata jokaikinen amerikkalainen TV-sarja, jossa perheen mies on hieman pullea, kaljuuntuva, republikaneeja äänestävä ja olutta TV:n äärellä siemaileva misogyyninen kristitty? Tai vaikkapa ammatteihin liittyvät stereotypiat? Kansalliset stereotypiat?

Syy tähän on yksinkertaisesti se, että stereotypiat ovat yleisölle helppoja asioita käsittää ja tällaiset TV-ohjelmat ovat yleensä tähdätty yleisölle, joka hakee mahdollisimman kevyttä viihdettä. Ääriliikkeet ovat helppo lähde helpolle komiikalle ja se ääriliike voi olla ihan mikä tahansa. Ja tällaisia olkiukkoja on rakennettu kautta aikain aivan jokaikisestä ihmisryhmästä. Tämäkin jälleen kerran kertoo, että taistelussa seksismiä vastaan feministi näkee vain naisiin kohdistuvan seksismin, vaikkei se aina edes olisi seksismiä, eikä ainakaan naisiin yksinoikeudella kohdistuvaa seksismiä.



Väite: "Median olkinukkefeministit ovat haitallisia, koska ne luovat yleisölle kuvan, että sukupuolet ovat oikeasti tasa-arvoisia."

Niin, onko mitään kauheampaa? Kuvitella, että yleisö voisi saada kuvan siitä, että sukupuoltenvälinen sodankäynti on typerää ajanhukkaa, ja että sukupuoltenvälinen tasa-arvo oltaisiinkin jo saavutettu ja nyt voitaisiin riitelyn sijaan keskittyä tulemaan toimeen keskenään. Sehän veisi täysin pohjan koko feministiliikkeen alt.. no niinpä tietysti.

Ilmeisesti TV-sarja Veronica Mars (en ole koskaan katsonut, mutta se päähenkilö on kuuma) on myös haitallinen, koska sen päähenkilö, naispuolinen Veronica on itseäinen, fiksu, toimeentuleva ja vahva nainen, kuulumatta feminismiliikkeeseen. Ilmeisesti on siis aivan hirveää, että nainen länsimaisessa yhteiskunnassa voisi tosiaankin olla kykenevä, lahjakas, taitava ja älykäs ilman feminististä liikettä kävelykeppinään ja lasikattoa tekosyynä jokaiselle epäonnistumiselleen.

Anteeksi, mutta ketkäs sitä naisen huonoutta nyt tosiaan mainostivatkaan? Ne, jotka kirjoittavat tällaisia, miesten kanssa yhdenvertaisia naishahmoja, vai feministit, jotka kritisoivat sitä, että nainen tulee toimeen ilman feminismiä?

Seuraavaksi Frequency kritisoi lastenohjemia yksiulotteisten hahmojen käytöstä, ja tuollaisen toiminnan kritisoiminen osoittaa lähinnä Frequencyn oman ajattelun yksiulotteisuuden.

Powerpuff Girls alkaa kohtauksilla, missä tytöt ja pojat leikkivät omia leikkejään ja tulevat toimeen keskenään, kunnes tarinan äärifeministiä parodioiva pahis puuttuu peliin. Tämä feministiä parodioiva pahis on siis huono juttu ja "feministiolkiukko", mutta kuitenkin Frequencyn mukaan hänen kritiikkinsä liittyen mm. naishenkilöiden puuttumiseen setelirahasta on kuitenkin täysin validia. Tämä feministinen superpahis siis aivopesee Powerpuff Girlsit feministisellä propagandallaan, kunnes heistäkin tulee feministejä ja miesvihaajia, jotka näkevät naisten patriarkaalista sortoa kaikkialla ja koko ajan.Tämä on siis kuulemma epärealistista, vaikka jo Frequencyn itsensä videot todistavat, että juuri tästä ilmiöstä on kyse!

Frequency kritisoi Powerpuff Girlsejä, koska se luo nuorille tytöille kuvan siitä, että kaikki on salajuonta, jolla pyritään sortamaan naisia.

MITÄ TÄMÄ TÄHÄNASTINEN VIDEO ON SITTEN OLLUT JOS EI JUURI SITÄ?

Ällistyttävää.

Ja mun mielestä tuo kuvattu Powerpuff Girlsien jakso lähettää ihan positiivisen viestin: sukupuolet ovat tasa-arvoisia ja voivat tulla toimeen keskenään, mutta feminismiliike syövyttää ihmisten aivot näkemään patriarkaalisen salajuonen aivan kaikkialla ja jokapuolella, mikä nimenomaan synnyttää tarpeetonta katkeruutta ja vihaa sukupuolien välillä. Kuka tahansa feminististä liikettä objektiivisesti tarkkaileva voi todeta, että tämä toteutuu. En näe mitään mitään pahaa tässä.

"The writers of the Powerpuff Girls have carefully created a fantasy world without gender oppresson, so that they can have the girls start seeing oppression where none exists."

Nii-i.

"The problem is that girls actually ARE getting bullied in schoolyards!"

Anteeksi mitä? Siis anteeksi mitä? On suuri sukupuoltenvälinen, seksistinen ongelma, että tyttöjä kiusataan koulussa? Aina toisinaan sitä kuulee tai lukee jotain niin uskomattoman typerää, ettei tiedä mistä päästä siihen alkaisi tarttua. Ensinnäkin, luulisi olevan selvää, että, kyllä, ihmisiä kiusataan koulussa ja se onkin valitettavaa, mutta on kyllä aika uskomatonta, miten kokonaisen videon seksismin vastaiselle taistelulle omistanut ihminen rivien välistä myöntää pitävänsä tyttöihin kohdistuvaa kiusaamista vakavampana, kuin poikiin kohdistuvaa. Lapsia kiusataan koulussa! Pojat kiusaavat poikia, pojat kiusaavat tyttöjä, tytöt kiusaavat poikia, tytöt kiusaavat tyttöjä, lapset kiusaavat toisiaan! Joko feministi siis tiedostaa vain tyttöihin kohdistuvan kiusaamisen tai pitää ainoastaan tyttöihin kohdistuvaa kiusaamista mainitsemisen arvoisena ongelmana, mutta seksismi paistaa läpi mailien päähän.

Powerpuff Girlsissä mun mielestä joka tapauksessa toistuu sama positiivinen viesti, kuin aikaisemmassa Veronica Marsissa: Tehotytöt ovat tarinan sankareita, vaikka eivät ole feministejä, vaan aidosti pärjääviä naisia, jotka ilmeisesti jakson lopussa vieläpä päihittävät propagandaa suoltavan femakkopahiksen. Tämä viestihän on naisia kohtaan ainoastaan positiivinen: ei nainen tarvitse feminismiä pärjätäkseen, eikä mies ole vihollinen.

Family Guyssa sarjan päähenkilö Peter aivopestään naiselliseksi ilmeisesti jonkinlaisessa terapiassa, johon hänet määrätään seksuaalirikoksen seurauksena. Lopputulos on stereotyyppinen miespuolinen feministi, joka julistaa miespuolisille ystävilleen jälleen kerran patriarkaalisen miesvallan naisia sortavasta salajuonesta. Tämä on kieltämättä selvää, häpeilemätöntä kritiikkiä feministejä kohtaan, mutta Frequency hämmästyttää jälleen todetessaan sarkastiseen sävyyn: "Because there is nothing worse in a patriarchal society than being a woman!"

EI!

Tämä ei selvästikään ole tarinan pointti, vaan pointti on parodioida feministejä, ei naisia. Peterin suoltama jargon on feminististä, eikä edes naispuolisen feministin, vaan miespuolisen. On monia feministimiehiä, jotka vasaroivat läpi aivan samoja pointteja siitä, miten maailma olisi parempi naisten hallitsemana, miten naiset olisivat parempia johtajia ja miten naisvalta poistaisi väkivallan. Jaksossa tehdään pilaa typeristä väitteistä, eikä sukupuolesta. Typeristä väitteistä saakin tehdä pilaa. Järkevät väitteethän kestävät kritiikkin.

Loppuvideo on vaan samojen pointtien toistoa, eli en jaksa niihin syventyä. Muihin kuin tähän väitteeseen: "Women falsely accusing men of rape is an overexaggerated myth."

Feministi siis tekee aika suuren väitteen, että naisten väärät raiskaus-ilmiannot ovat vain yliliioiteltu myytti. Okei, väite on aika uskalias, eli sillä varmaan on tarjota tälle jotain tilastoitua tietoa. Paitsi, että ei tietenkään ole. Ainoa tieto, jonka feministi tarvitsee väitteensä tueksi on, että se tuntuu hänestä epämiellyttävältä. Ei ole kiva todellisuus, jossa hänen edustamansa viiteryhmä tekee joskus jotain väärää ja ansaitsevat sen takia kritiikkiä. Ei asiaa tarvitse tutkia yhtään pidemmälle.

Onneksi minä tutkin: http://www.mediaradar.org/research_on_false_rape_allegations.php

Täältä löytyi heti muutaman vuoden vanhaa tilastoa erillisistä tutkimuksista, joiden välisen konsensuksen mukaan noin 50% raiskaus-ilmoituksista paljastuukin perättömäksi. No mutta eihän se ole kuin puolet, eli ehkä se ei ole FeministFrequencyn mielestä vielä tarpeeksi paljon ollakseen kovin paha lukema.

Kiteyttäen siis: feministi HALUAA säilyttää feministit ryhmänä ja hän HALUAA säilyttää feministien voimakkaan ryhmäidentiteetin, mutta feministejä kuitenkaan EI saa TV-mediassa käsitellä.. öö, ryhmänä, vaan he ovat kaikki yksilöitä.. mitä vittua nyt taas? Eivät nuo videossa esitetyt hahmot älykkäistä, itsenäisistä ja pärjäävistä, ei-feministisistä naisista ole pienille tytöille haitallisia milläänlailla.

Jos jokin on pienille tytöille haitallista propagandaa, niin FeministFrequencyn YouTube-kanava.

Billy, mitä sinä olet mieltä FeministFrequencystä?

http://www.youtube.com/watch?v=5hfYJsQAhl0

Kiitos.