IRC-Galleria

Tänään oli viimeinen työpäivä. Sekava olo, yhtä aikaa helpottunut ja haikea. Tiedän totta kai, etten olis enää jaksanut töissä olla - oikeasti alkaa tuntua siltä, että raskaana oleminen on kokopäivähommaa - mutta silti oli haikeaa lähteä. Taas, kun johonkin paikkaan on kotiutunut, ja kiintynytkin, niin ei muuta kuin kamat kasaan ja kiitti moi! Ei kivaa. Vaikka täytyy myöntää, että on tässä vuoden aikana ollut hetkiä, jolloin en olis voinut kuvitellakaan jääväni kaipaamaan yhtään ketään töistä. Mutta kyllä siinä taas niin kävi, kaikesta huolimatta.

Tietenkin se, että kyseessä on nyt nimenomaan äitiysloman alku, lisää tätä jännittävää fiilistä. Ei musta koskaan ennen ole ollut tulossa äitiä! Yhtään ei siis voi tietää, mitä tuleman pitää. Ja jokaisessa hypyssä tuntemattomaan on oma jännityksensä. Onneksi tämä hyppy on mitä ihanin <3. Ja onneksi mä saan tehdä sen yhdessä Juhan kanssa.

Karo ja Vili toi viikonloppuna meille pinnasängyn, babysitterin ja vaunut. Nyt alkaa oikeasti tuntua siltä, että meille on tosiaan joku muuttamassa. Ja pian. Hurjaa! Mietittiin tuossa Juhan kanssa, että on ihan hassua, kun ei vauvaa kuitenkaan vielä tunne, vaikka sitä ajattelee oikeastaan koko ajan, ja vaikka mä tunnen sen sisälläni. Silti se on joku ihan oma tyyppinsä, josta ei voi yhtään tietää, että millainen se on! Ja silti sitä rakastaa ihan hurjasti jo nyt...