IRC-Galleria

On tullut kevät, kylvön aika, mielessä pyörii hulluuden taika. Sadonkorjuujuhla on sulaa delirianttia, psykedeliaa sekä eriväristä elefanttia. Kuka valemaailmasta palaa alta kahden viikon matkan, tuskin kuukauden päästä ottaa suljetulta hatkan. Yrttitarhani eessä moni ihmispolo on sanaton, valikoimani on sanalla sanoen mutkaton:

Daturaa, belladonnaa, mandrakea. näistä saa jo aikamoista sakea.
Morning gloryt, keltamot, absinthiumit. Ei tulis yhtään pahemmat viinit.
Oopiumunikko, agave, heimia. Mielessäni on jo tequila.

Tässä kesän mahtirohtoja, suomen postista ilman johtoja!
Kaikki te jotka paskasta ilakoi, vetäkää näitä niin ihanasti kilaroi!

-- -- -- --

Kaikenlaista paskaa lyyristä osaamista, ei selkäytimestä vaan suoraan anaalista.
Yrttitarha on silti täyttä totta! ps. tähän ei vittu voi laittaa sanaa "rotta"

Selkä huutaa elämiä, lekuri suoltanee kodeiinia. Vappu pilalla? Paskaa se kuitenkin on. Selvinpäin piti olla, mutta saa nähä kun kerta koheviiniäkin tyrkätään.

selvinpäin

Musta Enkeli (Itseasissa mulla on musta enkeli tässä vieressä, mikä joskus oli vielä kullanvärinen)

musta enkeli, mua katsot surkein silmin. Kuollut kyyhky kädessäs, verenpunaa siivissäs.
musta enkeli, sua katson halveksuen. Siitin kädessäin, kuivunutta spermaa lahkeessain.
musta enkeli, olit ennen kultainen ja iloinen. Minä tein sinusta saastaisen.

Raiteilla (taas yksi lähiön ja yhteiskunnan ylistyslaulu)

Yksinhuoltaja raahaa vaunuja mudassa kohti automarkettia, kuluttaakseen osansa. Raiteilla
Ohiajavasta perheautosta hohkaa perheonni, krapula ja känni. Raiteilla
Ilman täyttää rakkaus ja pakokaasu, ojassa on kuollut kissa. Raiteilla
Verhojen takana mäntä painuu pohjaan, ohikiitävän hetken, ihminen lentää. Raiteilla
Se aalto joka murtui lännessä, vyöryy nyt yli turistien, ja viattomien. Raiteilla
Thompson ja Melleri kääntyy haudassaan. Raiteilla

R.U.M.A (tää on sitten jo 5+ vuotta vanhaa...)

Silmäni pullistuivat kuin jättimäiset punkit verta imiessään rasvaisen koiran hikisellä iholla.Kieleni turposi kuin pullataikina jättiläisten maassa. Korvani repesivät kuin ihmiset Mikko Alatalon nähdessään. Sormeni venyivät kuin Irakin sota. Nenäni painui kasaan kuin kansanehdokkaiden lupaukset. Menin yhtä hiljaiseksi kuin ihmiset katsellessaan 70’s showta. Olin ruma... Ruma ja hiljainen, liian harvinainen kuollakseni mutta liian ruma elääkseeni.

---

Tässä kohtaa naurahdin makoisasti, liekö muutamia vuosia sitten tapahtunut "hento" nousu...

(Sinulle Sinuhe egyptiläinen, laulan ja tanssin kuin metsän korento. Pois on tähdenlento ja extaasinousu hento. Täyttä päätä päälle pukkaa hiki, hikipinko taikka laillistansa sinko,,rg,')

---

Wanhaa kansantarua, Ukko ja Kissa.

UKKO JA KISSA

Aina tupaan tullessani laukaisen aseen kattoon, luoti kimpoaa mattoon. Isäntä herjoja huutaa, ei ole talossa luutaa. Turpa rullalle taikka matto! Kuuluu kun ratkeaa rakko. Elämän kiperiä kynnyksiä, vastat en voi kun sanat suusta vietiin. Keimaillen sanavarastoansa uusii, toisten sanoilla päänsä täyttää ja näin muillekkin näyttää : ei ole sananparsi pahempi, mitä ammus ase vaan ei lehmä. Kojootti perkele, huusi emäntä. Nyt viimeisen tulimmaisen talohon hankit. Pois oitis kammarista helvettiin, idästä länteen, moskovasta zurichiin. Isäntä kummissaan kenkiä sovittaa, ei ole akkaa pahempaa, pois nyt joutaa. Tallihin tie kävi ryöppyinen, sadonkorjuu pirtissä alkanee. Emännän pää kirnuun tipahtaa, kissa pankolta hypähtää ja lapset nurkassa naurahtaa. Vallesmanni turmioksi nimittää, perkele uunista isännän päätä silittää : hyvä lapseni, teit oikein näin, emännän helvettiin viskasit ja vuorossa muut nyt on. Anna viikatteen korjata, silkohapset, nulikat. Kiittämättömät kakarat! Isäntä nurkkaan kiiruhtaa, viikatteensa kohottaa. Lapset huutaa armoa ja routaa, isän mielessä ei tule poutaa. Rankkasade nurkat kastelee, verta ja hurmetta, kissakin jo parkaisee. On isännän maltti täpösen täynnä, kissakin paskaksi seinään jo joutaa. Vaan tulipa hälle yksinäinen mieli, sinne katos pikku vesikieli. Ei enää kehräystä pankolla, ei kissan kutiaista. Henkiinhän kissa ei enää herää, ei leikittele lankakerää. Tuhruinen jälki vaan muistona lie, jälkipolville näyttää kun tärkein elo sammui seinään. Isäntä pirullinen suri vain kattia, vaimo ja lapset vaikka olivat poissa.

---

Metsän kätkemä on käsikirjoitus lyhytanimaatiota varten vuosien takaa. Puistattavan rakastettavan mätäistä kerrontaa.

METSÄN KÄTKEMÄ

Lensin kallionkoloon. Heräsin auringonvaloon. Kissalla oli reppu väärinpäin, hämähäkit pyörähtivät oikeinpäin. Kissan reppu oli täynnä riekaleita, vanhojen ihmisten päänahan riekaleita. Kissan helistimestä lähti kamala ääni, kuin tuhat itkevää,parkuvaa lasta. Karhuemo söi poikasensa, Koiranputket rehottivat kymmenen metrin korkeuteen asti. Olin alastomana suuressa synkässä metsässä. Kissa alkoi laulamaan :

”Ken metsään haluaa mennä nyt, niin takuulla järkyttyy! Siel kaikki riekaleiksi revitään ja mun pikkureppuun pakataan. Veri tirskuu ja kallionseinään kuivuu. Tuhannet ihmislapset suossa uinuu!”

Kauhistuin ja järkytyin, juoksin kauas pois. Niin kauas että vedet vaihtui mätään. Suuria järviä, sietämätön lemu. Elämisen tuskaa. Peseytyä nyt mätäjärvessä. Näin kuinka järvestä lensi rannalle pääkallo. Kallon sisältä löytyi tuubi mobilaattia. Mutta miksi ei tomaattimurskaa!! hermostuin sillä mobilat ja murska on täydellinen yhdistelmä näin absurdiin metsään. Aloin soittamaan männynhavuilla raparperista tehtyä kaasulla käyvää kitaraa. Soittoni houkutteli satoja päättömiä vauvoja ympärilleni. Ne tanssivat ympärilläni suloisesti. Vauvat olivat nousseet mätäjärvestä. Yhtäkkiä vauvat juoksivat takaisin järveen. Taivaalta laskeutui aromipesä vähän matkan päähän. Aromipesä avautui ja saatoin haistaa kypsennetyn lihan. Minulla oli nälkä joten juoksin aromipesän luo. Siellä oli mädäntynyt kukko mikä oli täytetty munuaisilla. Yhtäkkiä kuulin taas kissan laulua kauempaa metsästä. Ääni lähestyi minua. Vaikka juoksin niin kovaa kuin suinkin pääsin niin ääni lähestyi minua. Lopulta ääni tuntui tulevan kovaa pääni sisältä. Juoksin ja juoksin. Olin seota. Löysin pienen mökin. Sisällä oli Neitonen joka keitti kääpiöitä elävinä suurissa padoissa. Neito järjesti minulle illallisen jonka syötyäni minua ei ole ollut olemassa... tietääkseni.

Merkityksetöntä mutta vihaista ja päällekäyvää


Olen minä, olet sinä, olkoot hän, vitut meistä, paskat heistä. Kaikki tulee kuitenkin päätökseen, siihen loppuun jossa kiitos seisoo tai epäkiitolisuus palkitaan. Tässä maailmassa joka pyörii ilman ihmisiäkin, mutta lopettaa pyörimisen meidän takia, uskotaan sokeasti karmaan. Mustavalkoisuuteen, ei nähdä vyöhykettä jolla oikeasti kuljetaan. Se on kaukana kaksiulotteisuudesta. Paha saa palkkansa, mutta niin saa myös hyvä. Epäselväksi jää kumman liksa on korkeampi. Näillä näkymin sijoittaisin pahaan.

Nyt jonkun tädin kukat lakastuu hatussa kun lukee tätä. Pahan edustajako tässä itkee ja angstaa? "Nyt on aika valita kenen joukoissa seisot" olen kuullut sanottavan. Kehottaisin seuraamaan markkinoita ja tekemään päätöksen sen perusteella. Puoltahan voi aina vaihtaa? Ihmisen henkinen pörssikurssi, kollektiivinen talous, psyykkinen markkinatilanne. Määrää itse tekemisistäsi ja ole tietoinen siitä että tämänkin päämäärättömän ajatustenvaihdon tarkoitus saattaa olla puhtaasti ajanhukkaa.

---

Ahdistuneen rukous kurjenmäestä


Suljetulla osastolla on taas tilaa, kukaan ei nyt sun mahista pilaa!
Oma paikkasi heti tilaa, perseesi vuodeosastolle hilaa.
Varastot täynnä erilaista jyvää, kaikenlainen mömmö tekee sulle hyvää.
Suu auki, suonet tukkoon, oot hullu, sekavat ajatukset lukkoon.
Täällä olo on kuin lomaa, et tunne enää mieltäs omaa.
Kaikenlainen muussitus on päivän kuositus, mahdollisimman iso annostus.
Jonot senkun kasvaa, kohta tästäkin huvista pitää valtiolle maksaa,
muutan vittu saksaan.

---

Kenelle olen velkaa täsä?


Tavarakeskuksen tarpeeton hulina pisti miettimään. Olenko turhaan aloittanut uuden tyylisuunnan, sen jossa tuulipuvut
kohtaavat hattarat ja vappuhuiskut. Kaikki pastelliväreissä. Etola, euromarketit, hong kong, tiimari, talouspörssi... Nuo kaikki rantabulevardin välttämättömät porvareiden suosimat snobiliikkeet. Mieleeni muistuu ajat jolloin päiväkausia kyttäsin talouspörssin turvajärjestelyjä, että voisin varastaa Guccin huulikiiltoa. Jäin kiinni jo ennen kuin olin koskenut tuotteeseen. Hälyttimet alkoivat soida ja muut ihmiset kuulutettiin evakkoon. Jäin yksin Guccin osastolle punaisena kuin vihreä paprika. Vartijarobotit veivät minut putkaan kolmeksi kuukaudeksi. Syynä oli varattoman asiakkaan toiveet varallisuudesta. Tätänykyä kierrän kaukaa nuo kuumimmat liikkeet. Pelkään sitäpaitsi robotteja. Varsinkin massiivipuisia. Niitä jaloja otuksia joiden maksamakkarakerroin on suurempi kuin salkkareiden nikolla. Putka oli neliömetrin kokoinen pinta-alaltaan ja sen keskellä oli vain wc istuin josta kuului venäläisten merikapteenien homoörinää noin 120 desibelin voimakkuudella. Kolme kuukautta kului rattoisasti örinää kuunnellen. Se oli elämäni parasta aikaa. Olisin halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta loma loppui liian lyhyeen. Tuntui kuin koti olisi viety alta. Voin vieläkin kuulla mielessäni ne miehekkäät yrjön ja raivonsekaiset kiimaiset huudahdukset jotka kaikuivat jonkin rahtilaivan uumenissa. Jos paratiisinomainen taivas on olemassa, se lipuu varmasti jossain venäjän merillä. Paratiisimerellä... Kuvitelmissani se meri on ruskeanvihreä jäteallas jonka pohjassa kummittelevat kymmeniä vuosia vanhat ydinsukellusveneen raadot, taivaalla lentää ahnaita korppikotkia joiden nokasta roikkuu vihertäviä silakoita, niitä joita meressä kelluu tusinoittain. Villeimmissä haaveissani olen kyseisessä rahtilaivassa jumissa sinilevälautassa merimiesjoukon kanssa. Heitä on seitsemän, niinkuin kääpiöitä lumikissa. Palaneita, mädäntyneitä, ruumismaisia vätyksiä jotka tuoksuvat mädältä ihralta, eritteiltä ja muulta. Laivan ruumassa on pimeää, kylmää ja kolkkoa. Merimiehet saartavat minut. Loput voitte fantasioida itse.

---

Tämä pisti virneen naamalle


Talipäätiaiset, tuohtuneet tiskirätit, lentävät räsymatot, reggaetyyliset rengasraudat, punahomesulatejuustot, kaalikääryleraastimet, hengästyneet känsälaastarit, turbiinilla toimivat tarjottimet, muikkuja ravinnokseen käyttävät kiljukanisterit, tahmeat vinyylit, revenneet paikkakunnat, venähtäneet iltapuhteet, suorasukaiset siiamilaiset, perverssit parkkitalot, vesiliukoiset vaginat, arvopapereita diilaavat oravat, elämänsä eläneet transvestiitit, horkassa tärräävät halinallet, tunturipöllöjä metsästävät anaaliterapeutit, tasapainoiset talebanit, karrelle palaneet perseenreiät, typerät tavarankosketustelineet, huojentuneet sanomalehdet, notkahtaneet luomumaksalaatikot, juoksuajasta seonneet salottisipulit, sepelvaltimotulehduksen omaavat marinaadit, tukholman syndroomasta kärsivät pöytäliinat ja KAIKKI muut joilla ei ole paikkaa tässä maailmassa, NOUSKAA VASTARINTAAN!

---

Välittäjäaineiden tasojen huimasti heitellessä unettomien öiden jälkeen, tekstistä hohkaa tajunnanvirran epätoivo.


Jänis pitkäkoipi, tiskitussu. Turhanpäiväinen elukka... Köyliö! Veit sanat suustani ilman lupaa. Nyt olen sanaton. Ja varaton. Syyn ydin löytyy pommista, siitä happamasta raparperista. Ei ollut tuullut lain, pers paljaana oli ain. Elämän kevät, kuoleman talvi, vittujen takasyksy. Paranoidi piirakkasoturi, jeijjolla ei oo mitään tekemistä tän kanssa. Misä sä oon? Entä taliturpeiset. No kotona tietysti, jussipussi. Senkin äkäpussi. Homonassu nussimeisseli. Rivoa kielenkäyttöä vitun nulikka! Siivoa suusi ja pistä bulimiaa eteenpäin. Passaa separeille.Niille takinkääntäjille. Vammainen ilman lupaa! LUPAA! VITTU LUPAA! Ei lentolupaa eikä tapaturmaa! Sitä perinteistä suolikkivaahtoa. Ei niin. Olin siis eksyksissä? Hyv'ä. Kahdenkesken kirjaimien kanssa välitysten vaihdoksia teeskentelemässä sinappikuraojassa jossa vain huuhkajat homoilevat aamuisin., Tarhakäärmeillä ei ole asiaa karjalanpaistiin. Syy lienee selvä vitun idiootti! Karjalanpaisti tehdään venäläisistä ohukaisista nokka pystyssö ja muna kainalossa. Sen pituinen sekö? No ei. Nyt se vasta alkaa. En ole eläissäni nähnyt mitään kauniimpaa, kuin kaalimaan! ja jaakko kaalinpään keräämässä roskia taunuksen takapenkiltä. Anus Hyssälä hyssytteli ja nauroi katketakseen sytyttimiä joiden kielikorut olivat epäonnistuneet suorastaan täydellisesti. Kiitos silakoiden, ahnaiden merihirviöiden jotka penkovat mummojen takalistoa kauppatorilla. Silakat ovat ahnaita petoja, sinnikkäitä pikku vipeltäjiä, ymmärrystä vailla mutta suomut selässä. Reessä on lahjoja sanoi joulupukki, kun silkohapsien perseitä hipelöi kuusen alla. Tontut närkästyivät ja alkoivat kapinoida vitun pukkia vastaan. Laivan kansilla riehui tulet! Liekit nuolivat joulumuorin pillua, joka punaisenakin näytti pukille vihreää. Pukki luuli sitä hapankaaliksi ja lennätti tontut kuuhun maistelemaan sissijuustoa. Ah sitä maun nautintoa jota tontut kokivat. Ne tapettiiin. Punahilkalla ei ollut asiaan osallisuutta, hän vain mairitteli nahkaisia menninkäisiä. Tuhkimo oli homo! Sen todistaa jo fägärimäiset kengät sen nukkavierun huoran räpylöissä. Saakooot kurpitsakyydin, ratsastan ennemmin vaikka munakoisolla. Vittu sitä huoraa. Erikeepperiä sen saatanan sutturan anaalipenaaliin. Ruskeaa mokkaa sen nartun vaginaan! PAskanväristä kusta sen lorton takamukseen! Galileolaisia puuhevosia sen lehmän sulkijalihakseen! Anna tulla huusi Lumikki, muttei nähnyt vitun rumaa huuhkajaäitipuolta joka pälyili hameen alle. Huoran päivät olivat luetut! Voi raukkaa paskapäätä. Muutenkin oli eksynyt seitsemän kääpiön paritteluleirille alaskaan. Vittuako meni. HuoRA! Sovinistiset sadut valtaavat lastenkirjat! Niissä ei ole päätä eikä jalkaa. Ei edes kieltä, tai sinivuokkoja. Kiitoksia. Anteeksi. Kysyin kolmasti itseltäni neljä kertaa mihin olen menossa. Vastasin omaan tyhmään kysymykseen 7 kertaa putkeen. Aina väärin. Alko vituttamaan alko ja hain mäyräkoiran pirtupulloja ruokavarastosta, siitä mennenin purppuran vierestä. Sen paskaltahaisevan juoppoveden. Vedin ne kaikki ygösellä alas ja poltin 16 kartsaa norttia, ai vittu että tuli känni. Kiitos ryssät! Teidän viskinne on minun paskaani! Kiitoksia. Vittu sit mä join joku saatanan 29 litraa kiljua puolessa vartissa ja yrjösin etolan lattialle. Vittu sitä oli kännissä. Oli pakko mennä viel vetää baariin joku 47 long island ice teata ja 11 absinttia triplana. Vittu että oli paska reissu. Olin selvinpäin melkeen. Opetus: On turhaa taistella taistelukentällä, sotilaat tekevät sen puolestasi. Sinulle jää sivustakatsojan rooli. Voit nauraa suolenpätkille ja koristella niillä joulukuusesi. Sen vitun vanhan riippakoivun mikä on roikkunut sun huushollin olkkarissa jo vuoden päivät. "Oli kato häät!" yrität paikkailla, vittu se ei riitä alkuunkaan. Kohta jollei rähinä nouse renkien kanssa mäelle niin alkaa perkeleen moinen rättätätä ja ilotulitushelvetti. Vittu sitä kiimaa mitä ne raketinpeijaiset päästävät sisuksistaan. Kuumaa magmaa, kovettuneita palleja ja pystyynkuolleita aarnikotkia. Hyi helvetti! Aatamista eevaan! Se saatanan limavittu pilasi paratiisin kun veti riu'ut puunjuurelle. Puu sai lannotetta ja kasvoi neljämetriseksi haperoksi. Aarno kasvi ei ollut sillon keksitty joten lopeta sen kukkaruukun kanssa kiehnaaminen TOLLO! Printteri tulostaa paskalla! kehitysmaissa ostetaan kustavilaista arkkitehtuuria, vuosisadan vaihteessa myllerrettyä paskaa. Rusehtavaa takalistotaidetta. Yök! Ettäs kehtaan!!! Kylli täti pilasi lapsuuden, nuoruuden, vanhuuden ja kaikkien äpäröiden elämän. Ruttuinen täti piirteli vitun rumia töherryksiä jotka eivät olleet painokelpoisia edes sokeiden aikakausilehteen. Se lehden nimi on Liian ruma näkemään, paska kuulokin. Kyllitädin kotkat muistuvat aina mieleen kun menen korkeasaareen. Punapersepaviaaneilla ja sillä höyryävällä huoralla on enemmän yhteistä kuin kahdella kynttilällä. Mitä samaa on kyllitädillä ja hajukynttilällä? Kumpikin on liekeissä joulun kunniaksi ja haisee paskalle. Entä mitä eroa on kyllitädillä ja haisunäädällä? Kyllitäti on alkueläin. Innostuin kun näin taikuri luttisen televisiossa. Hänen taikatemppunsa olivat hämmentäviä. Hän otti korttipakasta kortin, laittoi kädet selän taakse, sitten näytti kädet. Kortti oli kadonnut! Ja mikä hämmästyttävintä, se löytyi hänen takaataan! Annoimme niin paljon aplodeja että käteni murtuivat ja solisluu katkesi 17 ihmisellä. Vika ei ollut haulikossa vaan ampujassa.

---

Tämä selvä sunnuntaina. Kirjoittamisen iloa ei sovi aliarvioida missään mielentilassa. Rivien välistä voi löytyä vaikka toivoa.

Sirkuksessa on aina ollut jotain mystistä ja pelottavaa

Sirkus on tullut kaupunkiin! Ihmiset innoissaan lippuja haalii, trokarit ja roudarit isoimman saa saaliin. Loppuunmyytyjä lippuja saa ylihintaan ostaa, köyhät ei tajua, rahalla voi kostaa! Isossa teltassa meno on vitun traagista, lapset kuolee lavalle, pellet tulee kaapista. Tirehtööri hengittää yleisön niskaan, punaiset on silmänsä, leijona saa piiskaa. Kiivastunut villipeto yleisöön hyökkää, klovnit nauraa kuollakseen, tirehtööri nyökkää. Verta ja suolia, shown makaabereja puolia! Nauruun sekoittuu itku, lavan täyttää verilitku. Nyt loppu jo jonglööraus kumma, yleistunnelma on väriltään tumma. Klvonitkin hyökkää kimppuun lasten, paljastaa hampaansa, ja upottaa kaulaan silkohapsen. Himmeät liekit ovat sammuneet, toivonkipinät kaikonneet. Loppui tyystin naurun ja itkun aika, pimeässä hohtaa enää punaisten silmien taika. Eloisa pieni kaupunki on haudattu hiljaisuuteen, sielut korjattu talteen klovnien.

Klovnit. Kuka uskoisi maskien takaa löytyvän vielä jonkin inhimillisen piirteen?

Selatessani vanhoja tekstejäni, en voinut olla pysähtymättä tähän irralliseen lauseeseen:
"Tapakasvatuksen tappamat talipäät pysäyttävät historian"
Tämän jälkeen kirjaimet kertovat:
"uni - kylmää hikeä ja märissä petivaatteissa kierimistä, kuin vieroitusoireista kärsivä rotta. syystä ei tietoa." Ei tietoa? Tästä minulla on vielä vähemmän tietoa. Kuningas alkoholi survoi mieleeni kriittisiä ja kauhistuttavia mielikuvia. Koska opin kirjoittamaan elämänmyönteisesti?
Retorisesta tulee mieleen retarded.



Tähän loppuun vielä parisen vuotta sitten kirjoittamani novelli postapokalyptisesta maailmankuvasta korvatunturilta

Maailma oli autioitunut. Kaikki oli tuhoutunut ja jäljellä olevat ihmiset asuivat hökkelikylissä jotka oli rakennettu pelkästä roskasta ja jätteistä. Ruostunut materiaali näkyi joka puolella. Hyvän ajan kromatut pinnat ja teknolelut olivat historiaa. Media oli täysin kuollut. Hiekkaiset aavikot täyttivät kaiken. Jouluna oli noin 50 astetta celsiuksen mitta-asteikolla ja hiekkamyrskyt riehuivat lumen sijaan. Lapset olivat kauhuissaan kylähökötelmissään kun joulupukki saapui. Hän oli henkilö jota peltiset lehmät vetivät vanhassa renkaattomassa autonromussa pitkin aavikoita. Hän pysähtyi jouluaattona jokaisen kylän kohdalla ja ryösti lapsia hänen suureen kapsäkkiinsä. Joulupukki oli partainen ja limainen vätys jota kaikki pelkäsivät. Hän vei lapset vanhaan tehtaaseen jossa hän teki lapsista peltilehmiä. Muori lypsi peltilehmistä vaseliinia jota pukki tarvitsi limaisen ulkonäkönsä ylläpitämiseen. Aamusta iltaan tehtaassa soi peltilehmien levoton virsi :

"Kynttilä tuikkii kauniisti yössä, pukilla on tylsä mora vyössä. Itse kukin tonttu päätellä voi, kenet joulupukki tänne toi, se itkeä saa, se meluta saa. itke tai kuole ikkunan taa , joulukyljys potkaan jo käy... Ne pukille verkkarit upeat suo, muorille vibran heppoisen tuon, Joulukyljys potkaan jo käy...
Nimet muistiin kirjataan, kun lahjat aukaistaan. Sieltä Heman hyppää onnessaan ja kurkut katkaistaan. Siiiiiiis, ei itkeä saa, ei meluta saa, pukki voi viedä saunan taa, Joulukyljys potkaan jo käy..."

Ja suuret aplodit raikuivat pukin vanhasta kasettisoittimesta liveyleisön uupuessa. Tätä jatkui aina keskikesään saakka jolloin laulu vaihtui riemukkaampaan :

"Mä joka päivä töitä teen, joka helvetin aamu orjaksi meen. Ja kaiken teen vain siksi ain, että pukki ei tappais ja sielu säilyis omanain... Kun kesä vihdoin koitti, pukki hanuria soitti, muori pankolla kiipes ja tontut sikis kuin Alatalon Mikko ilman Korisevaa harjaa taikka Halosen Tarjaa tai paholaisen Arjaa... Nukkumaanmeno koittaa.... kaikkia väsyttää..... Neitsyestä loihdittiin, valo tarttu kaihtimiin, ne lehmät loi ja meille elämän toi."

Joka kesäyö pukki tervasi lehmät jokavuotuista uintiretkeä varten.

Joulukinkut ommeltiin muorin ylijäämänahasta ja sisälle survottiin mm. lakkaserpentiinipirtelöä ja hillavitkuttimia. Joulukinket taas valmistettiin naavaparrasta ja aivolohkoista sekä itäneistä sipulinpalkoista. Joulun aika oli suurta juhlaa, peltilehmät saivat syödä hiekkakakkuja ja mutavelliä hydroksiinilisukkeilla jotka pitivät peltilehmät hädintuskin hengissä. Joskus muori innostui kutomaan tuottoisimmille lehmille iltasukat joita käytettiin vain aamuisin koska joulupukin kello oli yhtä väärässä kuin surmanluodit Matrixissa. Ajankulu ei jäänyt ainoaksi väärinkäsitykseksi sillä muorin sukupuolesta ei ollut vieläkään tarkkaa tietoa, johtuen luultavasti siitä että, muorilla kasvoi heppoinen parta ja housunpunteissa oli joskus huomattavissa eriskummallista hölskyntää. Tiernapojat esitettiin joulun kunniaksi peltilehmien voimin.

"Jaa mee toivotaan, jaa mee toivotaan, vittumaista ja äkillistä kuolemaa. Kiituu, kiituaa ja mee kiituuaa. Epäselvää ja huuruista joulua."

Kun pukki vanhoillisena kuuli törkeästi uudelleensanoitetun version, hänen housunsa repesivät keskeltä kahtia ja jalkovälistä pilkisti pienenpieni karhunpoikanen. Äkisti karhunpoikanen muuttui kolmen ja puolentuuman levykkeeksi. Levyke tipahti maahan ja pukki täyttyi heliumilla, muori meni ruotsiin ja pukki lensi taivaaseen. Ja pappikin sai Lidlin omakseen. Peltilehmät ilakoivat orjuuden päättymistä tovin, kunnes valkeni ettei peltilehmänä eläminen ollutkaan kummoista. Lehmät marssivat Jerusalemiin ja luopuivat kaikenlaisista oikeuksista epäsiveelliseen kielenkäyttöön. Jeesus antoi jokaiselle lehmälle papukaijamerkin ja daavidintähden muistoksi siitä rohkeasta papukaijasta joka sai kymmenen pistettä daavidintähdestä lentomatkallaan Brysselistä kotiin.
Peltilehmistä oli tullut siis tämän tarinan muistuttajia jonka johdosta kiinalaiset keksivät naiset ja paperikoneet. Lehmät villitsivät maailmaa niinkin paljon että myöhemmillä vuosisadoilla keksittiin pontikka ja puhelin. Italialaiset keksivät myös kaikessa viisaudessaan laminointikoneen ja savukoneen yhdistelmän jota käytetään tänäpäivänä etenkin oliivien kuorimoissa sekä kaapelitehtaan uloskäynnin edessä hurtantunnistuksessa ja vesityksissä.

Yli vuoden takaista tilitystä ja ylistyslaulua. Kertakaikkiaan virkistävää luettavaa näin jälkeenpäin.

----

Ajatuksen juoksu on pysähtynyt. Se yrittää pinnistellä viimeisillä voimillaan näiden sanojen muodossa ulos tajunnasta. Tuntuu kuin jokin portti estäisi virtaa kulkemasta esteettä. Se on porttiteoriani, viimeinen katse olan yli siihen maailmaan johon tein pitkän ja raskaan matkan. Se matka jatkuu, mutta eri kulkuvälineillä kuin aiemmin.

---

yksi kaksi, perässäni on vaksi. kolme neljä, en tod oo selvä. viisi kuusi, taas tuli hälytys uusi. seitsemän kahdeksan, pippurikaasusta jo oksennan. yhdeksän kymmenen, kopista kotiin hortoilen.

---
Mut kaikista etäisemmältä tuntu tämännäköiset jutskat:

Sä voit tukkii mun suuni, muttet saa tukkoon mun ka boomii, ajatust herättää -"mee duunii" ("lol" toim huom. ...vaiks voin himas petsii doomii.)
Valtion elätti, byrokratia selätti, vast ganja mut herätti.
Nautin pienestä, elän kädestä suuhun, biletyst ei sovi unohtaa, kiipeen pers edellä puuhun.
Ilman kalenterii tai almanakkaa, vittuun päiväkirjat, joku ne kuitenki evidenssiks pakkaa.
Päivä kerrallaan, elä hetkeessä, kukaan kuitenkaan osaa elää menos letkeessä!

UUSI TUOTTAJA, VANHAT KÄVYT, PIENI MUURAHAINEN JA INNOKAS PASKANAAMA.

Vuorokausi vaihtui. Kello sanoo 1:45. Nyt on aika uinua ja toivoa että tämä olisi vain inhottavaa unta. Tästä pitää jäädä raportoitavaa myös kameralle, ei missään nimessä todistusaineistoksi, vaan kamalien muistojen henkiinherättämiseksi. Lääkitys ja pleksit ovat vielä kiven alla, aamulla tulee kiire hoitaa asiat tieltä, jotta päivällä voi aloittaa sen mihin on ryhtymässä. Eläimellisyyden, villipedoksi tulemisen tunteen. Vesikauhuinen hurtta voi olla kaunisteltu näkemys siitä, mihin olen pyrkimässä. Viikonlopun aikana aion etsiä absoluuttista totuutta kelluvasta eedenistä ja naapurimaastamme, ja jollen löydä sitä, tämä matka tulee olemaan silkkaa ajanhukkaa. Huomiseen.

-- Myrskyluodon Muija -skenaario --
Aamupäivällä oloni on lievän kuumeinen. Lääkityksen merkitys korostuu yhä enemmän. Merelle on luvattu myrskyisää säätä. Talvimyrskyn runtelemassa purkissa heiluminen on tunnelmallinen kokemus. Matka tulee olemaan vaikea ja vaarallinen, läpi lumen ja tuiskun. Ihmisiä tippuu kannelta jäiseen sohjoon, vain jäädäkseen potkureihin ennen kuin kuolevat hypotermiaan, alimmat kannet täyttyvät jäätävällä vedellä joka hukuttaa uinuvat juopot ikuiseen uneen. Sillä välin minä istun yksin tiedottomana evakuoidussa yökerhossa hörppien singapore ginslingejä ja tequilatuoremehua. Veden tulviessa yökerhoon, hälytyskelloni alkavat reagoida. Tässä vaiheessa morffaudun Kate Winsletiksi ja selviydyn kuin nainen. Tämänlainen tilanne ei ole otollisin psykedeeleille, ainakaan päässä joka tekee kärpäsestä härän ja tapetista tapettavan. Siinä vaiheessa kun epäröin laivan kiikkumista vaaralliseksi, voin olla varma että näen hyttini ikkunasta sievän lohen joka tulee virnistämään minulle, ja ui tyytyväisenä tiehensä. Tulen pakokauhun valtaan, mielessäni pyörii vain se miten ehtisin juoda paukkuni loppuun ja kuinka saisin viinat mukaan uppoavasta laivasta. Lohi luultavimmin halusi vain alkoholipitoiset juomani! Alkaa väsytystaistelu lohta vastaan, yritän juoda taxfreen tyhjäksi ennen kuin heitän lusikkani avomerelle.

Herään putkasta takaisintulomatkalla, hallusinaatiot ovat vihdoin loppuneet, kiitos antipsykootit! Matkani vasenkätisyyden valtakuntaan on kussut, mieleni on raiskattu ja kädessäni sakkolappu kun astelen terminaalista ulos jäätävään tuiskuun. Saatan kuulla mereltä tuon samaisen lohen nauravan ilkkuvasti minulle. Vai olinko täällä sittenkään? Ei! Kauhukuvien luominen on pahinta mitä saattaa tehdä ennen matkaa matkaa matkaa. Se mitä odotan matkalta, on se miksi matka muuttuu ennen pitkää. Alun hubailu muuttuu painajaismaiseksi demonien kohtaamiseksi kun tiedostamaton alkaa kertoa mitä oikeasti tapahtuu. Siinä vaiheessa voi vain toivoa että käpyrauhanen alkaisi sykkiä unihiekkaa tai vielä mielummin klooriprotikseeniä. Tämä jääköön selvitettäväksi illalla.

Ystäväni kertoi että jumala asuu sokeripalassa. En vielä tähänkään päivään mennessä ole uskonut häntä, mutta ehkä juuri tämän matkan tarkoitus on löytää jumalani, se jää nähtäväksi. Tässä vaiheessa päivää, hoidossa on palasokeri ja unihiekkaa mahdollisesti liian julmalle matkalle. Kiven alla on vieläkin pleksit ja dulla. Tarkemmin ajatellen matkani ei onnistu ilman jauhoa ja lippua zolpidemokraattiseen tasavaltaan. Toisaalta inhimillisten isyystestien maahan saattaa olla päräyttävää viedä jauhoa, jääköön se pois laskuista. Viina tekee saman, mutta paremmin. Sokerilähetys saapunee parin tunnin sisällä. Se sisältää kaksi palaa korkeaoktaanista sokeria ilman tuoteselostusta. Päätin että syön terminaalissa sekä Yingin että Yangin suihini. Aikaa on sen jälkeen noin tunnista kahteen ennenkuin matkani alkaa, vaikka olenkin jo matkalla. Vaikeaselkoiseksi tekstiksi tämä silti paljastaa oleellisia asioita. Seuraava raporttini tulee luultavammin vasta lauantaina höykytyksen jälkeen.

Ainakin lähtökohdat ovat hyvät mielestäni. Valeprofeetta Leary tai hänen opetuslapsensa tuskin olisivat innoissaan aikeistani hässiä aivojani väärien virikkeiden täyttämässä suljetussa tilassa. Ei moni muukaan, mutta ovathan he vain sivustakatsojan roolissa kun tohtori tekee historiaa ruotsinmaasta. Hej jå sverige!

---

myöhemmin

---

Laukkuun on pakattu energiajuomaa ja alcohol killeriä. Oivalsin että sokeri on hyvä säästää eedeniin asti, sillä muuten se ei välttämättä kestä yömyöhään. Otollisin tilaisuus lienee klo 21-22 aikoihin, jolloin huiput tulevat sopivasti puolenyön tuntumassa. niihin aikoihin taidamme myös pysähtyä maarianhaminassa mikä voi sekoittaa tai rauhoittaa aikatauluani. Alcohol killer olkoon lumelääkettä joka auttaa milloin mihinkin, energiajuomallakin voi illalla olla erikoislaatuisia sivuvaikutuksia. Mieli on mahtava voimavara jos sitä osaa käyttää oikein, ja jollei ole tapana herätä pakkopaidasta kurjenmäestä niin voin varauksetta suositella välillä meiningin antaa mennä kauhuun saakka. Se virkistää mieltä, se tuhoaa aivoja, se pistää sinut aina askeleen eteenpäin kohti skitsofrenian kohtua. Mutta jos olet hengessä mukana, sinun ei missään nimessä tarvi ikinä hoitaa kroonisia psykooseja. Ne hoitavat sinua jos olet tarpeeksi kiero. Tämän kaiken takana on usko, itserakas välinpitämättömyys. Uhrauksia on tehtävä tietoisuuden perille saattamiseksi. Mahdankohan uskoa siihen itsekkään?

--- 3 tuntia lähtölaskentaan ---

Sain juuri puhelun. Puolen tunnin päästä olen jo hoitamassa loppuja askareita. Palat ovat jo laukussa, joten paluuta tästä mielettömyydestä ei enää ole. Menemme laivaan pakettiautolla, rauhoittava ennen sisäänajoa takaa mielenrauhan ohikiitäväksi hetkeksi. Mikä osa aivoistani houkutteli minut tähän hullutukseen? Palaisinko viikonlopun jäljiltä steppikengät jalassa?
tohtori kuittaa-

Rysähdys! Miten pystyn välttämään kiusallisia keskusteluja tarvittaessa? Gramofoonilla, tekniikan ihmevempaimella MP3soittimella tietysti. Enää ei kerkeä kuin hakemaan soittimen kotoa, joten kappaleet oysyvät muistissa. Liekö kohtalon ivaa että muistissa on pink floydista pelle hermannin tunnariin. Tästä ei kunniankukko laula, se nauraa...
kuittaa toistamiseen-

Viikonloppuni on luonnollisesti pilalla. Määränpäänä on rakas maamme ruotsi, ja pääasiassa sen monikulttuurinen sulatuskeidas. Viikonloppu vääryyden maassa selvinpäin. Vain kuolleen ruumiini yli. Mahdottomaksi tilanteen tekee se, että pitäisi olla. Eli ei edes alkoholia. Toisin sanoen tämä on pakko vetää lekkeriksi, oikeaksi karnevaalien karnevaaliksi. Ei vappupillejä, eikä serpentiiniä, vain minä, pelkoni ja harhaluulot onnistuneesta viikonloppulomasta.

STOP. Kelataanpa taaksepäin. Viimeiset muistikuvani mahdollisuuksien tukholmasta ovat parin vuoden takaa, juuri ennen joulua. Löysin itseni tukholman sossusta iranilaisjoukkion kanssa ilman rahaa. Asiat kuitenkin järjestyivät. Tähän reissuun liittyy niinpaljon sanoinkuvailematonta häpeää, näin selvinpäin ajatellen että jätän sen hamaan tulevaisuuteen. Tätä ennen muistikuvani samaisesta miljööstä sisältävät paljon viinaa, eetteriä, huuruisen hotellin. Ainiin. ja uudenvuoden.
Vanhoja kelaillessa voin olla varma ettei tämäkään matka onnistu ilman eläimeksi muuttumista. Pahinta on nykyinen aivolohkoni osasto joka tekee näinä päivinä täysillä töitä sen eteen. Se vaatii polttoaineekseen vain yhden oluen, sitten se on menoa. Verovapaa viina, humalaiset naiset ja kusipäiset persoonani koituvat vielä turmiokseni. Miten suodattaa tämän kaiken paskan kelluvassa eedenissä? Ei mitenkään. Se on rakennettu tartuntatauteja ja päihteidenkätön liioittelua silmälläpitäen, aina pohjapiirroksia myöten. Kaikki tiet vievät taxfreehen!

Selvinpäin ihminen sisälläni kieltäytyy vielä joistain paheista, mutta tiedän jo nyt että ohjelmaesitettä selaillessa päähäni pinttyy ajatus tärkeilevästä hienostomaisesta tilaisuudesta. Viininmaistelusta. Tosiasiassa tämä tilaisuus taxfreessä on kielletty hedelmä, se jolla kunnon suomalaisista tehdään villipetoja. Houkutuksien hyttikäytävillä alkaa yömyöhään olla ruuhkaksi asti päihteiden ja naisien keräilijöitä. Ihmiset ovat ihmisille sushia, tanssivat diskossa sushien kanssa ja aamulla suu haisee raa'alle kalalle. Aamulla eeden muuttuu kelluvaksi helvetiksi, sieltä ei pääse pois! Matkani jatkuu tosin aamulla ävnkärin paikalla tukholmaan. Tässä vaiheessa mieleeni juolahti pari terävää seikkaa. Tarvitsen lääkettä! Itselääkintä on avain onneen tunnin yöunien ja kalmaisien muistojen päälle. Mikä sopisi siis lääkkeeksi?

Huominen päivä kuluu siis keräillessä lääkettä mukaan karmivalta kuullostavalle matkalle. Jotain poltettavaa, se on selvä. Myös jotain sumentavaa, ilman muuta. Löytää pitää myös tuotteita jotka saavat kivetkin heräämään eloon. Mieleni valtaa jo pelko, entä jos paljastun?
Aurinkolaseja vahvuuksilla odotellessa, pitänee tyytyä elottomiin muoveihin. Oli miten oli, paljastuminen vaivaa eniten koska matkaseuranani on erittäin läheinen henkilö, läheistä sukua. Hän on huolissaan minusta, koskei ymmärrä gonzoa. Viinan ollessa laillista, on hyvä turvautua nimenomaan siihen oljenkorteen. Kun kerran eläimeksi asti pääsen, en matkan aikana morffaa kertaakaan takaisin ihmiseksi. Käyn sekoittamassa länsinaapurimme täysin. Luultavasti aiheutan sisällissotia ja kauhua vieraalla maaperällä. Aion myös merkata reviirini kuseksimalla pitkin kaupunkia.

Elimistöni teki sen taas. Ruokahalu katoaa jo hyvissä ajoin ennen kuin viina alkaa virrata. Se teki sen jo nyt. Aina vouhotetaan siitä että pitää kuunnella omaa sisintään, ja nyt tosiaan kuuntelen. Normaalisti ruokahalu katoaa sinä päivänä kun viina virtaa, vaikkei päihtymystilaa olisi edes suunniteltu. Nyt jo päivää ennen... Se enteilee todella kovia humalatiloja, muistikatkoksia ja sekaantumista huonoille teille. Ihoni on kananlihalla, vatsassa lentelee perhosia. Itseni tuntien, se tarkoittaa puhdasta gonzoa monta päivää putkeen.

mietin pari päivää kehtaanko kertoa. tehdäkkö blogista täysin todenmukainen? viikonlopun aikana voi tapahtua vaikka mitä (ja viikon).