Kyllä nämä suunnitelmat aina heittää häränpyllyä kun jotakin saa päässänsä sumplittua valmiiksi. Olin sitten siellä työvalmentajalla, ja menihän siellä kaksi tuntia höpöttäessä. Tämä valmentaja oli vaan sitä mieltä että ei hän oikeen osaa nähdä mua muuna kuin sosiaalityöntekijänä. Pelkäsi että miten mun selkäni jaksais eläintenhoitohommia. No, se on ihan hyvä kysymys. Oppisopimuksestakin tuli puhe. Onhan sillä hauska leikitellä sillä ajatuksella että menisin takasin diakkiin tai samkkiin... tiedä häntä sitten. Huomenna se valmentaja soittelee diakkiin ja kyselee että miten paljon mulle voitas entisiä opintoja lukea hyväksi. Olishan se opiskelu sielläkin vähän eri juttu nykyään kun sillon... saapa nähdä.
Pitäs jatkaa siivoamista ja kaikkea. Ohhoijaa.