Että joo... mistäs sitä taas alottas.
No, siitä kun viimeksi kirjotin, olen TAAS jo kerinnyt sinkkuuntumaan. Syitä ei jaksa ruotia, mutta en usko että väärä ratkasu oli missään tapauksessa. Tämmöstä se sitten on, ehkä on paree nyt itekseen katella ja ihmetellä.
Ja kyllä tässä elämässä ihmeteltävää riittääkin. Viime lauantainen illanvietto parhaan kaverin kanssa jätti mietittävää ja tuntuu sitä ajateltavaa tulevan koko ajan lisää muutenkin. No, eipä mene liian tylsäksi...
Mitäs muuta tässä vois sanoa. Odotan vielä sitä aamua kun soitetaan töihin. Kai se sekin joskus tulee. Kun sais taas tämän unirytminsä korjattua.