IRC-Galleria

Ei nämä koskaan helppoja päätöksiä ole, enkä ala sen enempää selittelemään. Mutta sinkkuillaan nyt siis.
No, kun oli saatu tästä keskusteltua niin Vappu Pimiä soitti Voicelta ja kertoi että olen voittanut risteilyn tallinnaan. Heh, kyllähän tuo kelpaa. =o)
Työpaikkaa pitäs alkaa tosissaan etsimään ja kämppääkin.
Liian paljon asioita mun pienelle päälleni.
No, lähikuukaudet ratkasee paljolti miltä se tulevaisuus näyttää.

PS. Levätkää rauhassa Kauhajokelaiset

Tämä päivä meni vähän silleen ja tälleen kun otin ja nukuin 14 tuntia. Pääsin siis vasta yheltä iltapäivällä ylös sängystä. Syytä en oikeen tiedä. No, jospa en kovin usein kuitenkaan nukkuis 14 tuntia yhtenä yönä putkeen.
Asioita tässä on pitäny selvitellä joita en jaksa alkaa selittämään mutta mutta. Sanotaan näin että tulevaisuus on sitä mitä siitä tekee itse. Ei siinä auta sosiaalisen paineen alla murtua tekemään niinkuin toiset sanoo ja vaatii.
Jostakin porilaisesta alottelevasta bändistä otettiin yhteyttä että kaivattais naislaulajaa. Olis siis tarkotus nähdä ja katsoa käykö jutut yhteen lainkaan. Kovin raskasta rokkia en suostu laulamaan, mutta katsotaan. Eihän se välttämättä heti ekalla kerralla tärppää niin että se oma bändi löytyis mutta katsotaan, katsotaan. Eihän sitä koskaan tiedä.

Ratkaisuja on helppo tehdä, mutta niissä on vaikea pysyä. Jos päättää jotain, pitäisi myös pitää päänsä. Sepä on helpommin sanottu kuin tehty.
Yksin tässä kotona taas olen viikonloppua ja lauantaita viettämässä, mies lähti kavereiden kanssa istumaan iltaa. No, meneehän se näinkin. Huomenna olis vaan iskä tulossa kylään että tarvis kai nousta ajoissa.
Noh, eipä tässä muuta... Hausmyllyä kuuntelen tällä hetkellä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Maha on vaan kipeä. Ei ole helppoa olla nainen.
Väsy on ja semmonen olo ettei jaksais paljoa mitään vaikka pitäis... No, Tontsa tulee kohta kotiin niin jos se sitten vähän auttelis mua.

Ps. Ei kannata tiputtaa mitään pesukoneen seinän ja rummun väliin. Ikävä miettiä miten sen saa sieltä pois.

Tällä tavalla se sitten meinaa mennä. Pitääköhän tästä nyt sitten lähteä takasin diakkiin? Se mun työvalmentaja oli sinne soitellu tänään ja siellä se opo sanoi että saisin kyllä opintoja anteeksikin tenttimällä ja voisin puolessatoista tai kahdessa vuodessa saada sosionomin paperit taskuun. No sinä päivänä kun se tapahtuu niin lupaan kyllä ostaa kakun ja piirtää rastin seinään ja juhlia ja ihmetellä. Tiistaihin asti olis aikaa miettiä ja harkita asiaa. Jaksaisinko, haluaisinko? Olisko musta siihen, kun kerran lopetin? Tässäpä taas miettimistä, eipähän tarvi öisin turhia nukkua, heh...
Niittymaalla käytiin tossa äsken pikasesti ja tällä viikolla tulee vielä meille pari valkosta kaappia ja tänään sieltä tarttui mukaan palapeiliä muutamia paloja.

PS. Kaveri oli löytäny tämmösen: http://www.youtube.com/watch?v=fNPCKphysDc
IIIIKKKK!!! =oD

Kyllä nämä suunnitelmat aina heittää häränpyllyä kun jotakin saa päässänsä sumplittua valmiiksi. Olin sitten siellä työvalmentajalla, ja menihän siellä kaksi tuntia höpöttäessä. Tämä valmentaja oli vaan sitä mieltä että ei hän oikeen osaa nähdä mua muuna kuin sosiaalityöntekijänä. Pelkäsi että miten mun selkäni jaksais eläintenhoitohommia. No, se on ihan hyvä kysymys. Oppisopimuksestakin tuli puhe. Onhan sillä hauska leikitellä sillä ajatuksella että menisin takasin diakkiin tai samkkiin... tiedä häntä sitten. Huomenna se valmentaja soittelee diakkiin ja kyselee että miten paljon mulle voitas entisiä opintoja lukea hyväksi. Olishan se opiskelu sielläkin vähän eri juttu nykyään kun sillon... saapa nähdä.
Pitäs jatkaa siivoamista ja kaikkea. Ohhoijaa.

Hejssan. On tullut tässä viime päivinä touhuttua kaikenlaista. Tänään on siivottu taas urakalla ja koottiin lipasto eteiseen ja semmosta. Huomenna menen sitten sinne työvalmentajalle, niin saa ehkä ideaa millaseen paikkaan sitä voisi päästä töihin. =o)
Ei mitään ihmeempiä hämminkejä edelleenkään, kaikki hyvin.
Voisi mennä ajoissa nukkumaan ja heräillä siinä seiskan ja puoli kasin välissä.
Öitäpä öitä vaan...

Tänään on ollu hyvä päivä. Olen tainnut VIHDOINKIN löytää oma ammattini. Ja kouluni. Ajattelin lähteä vuoden päästä Kokemäelle opiskelemaan eläintenhoitajaksi. Työkkärissä suunniteltiin että voisin pyrkiä täksi aikaa vaikka johonkin lemmikkiliikkeeseen tai muuhun eläinpaikkaan töihin. Mikäs sen passelimpaa, olen aika innoissani. =o)
Tontsankin eka koulupäivä meni ihan hyvin. Kai se siitä lähtee.
Semmosta. Huomista odotellen, ja tulevaisuutta.

Suht hiljasia ja tavallisia päiviä ollut tässä taas. Tänäänkin kylläkin kun oltiin tuolla kaupungilla niin sählättiin kaupan kassalla tavaroita kasseihin pakatessa, meni meinaan yksi kassi mukkelis makkelis ja meidän limupullokin alkoi suihkuamaan korkin alta ilosesti lattialla kierittyään. No, sattuuhan niitä paremmissakin piireissä.
Gerbuille ostin tuommosen hauskan hökkelin mökiksi, siellä ne nyt sitten piilottelee. Ehkä tekisivät sinne pesänkin. =o)
Huomenna tuo Tontsa sitten alottaa sen koulunkäynnin. Kai se siitä.
Tässähän tämä, pikkuhiljaa.