IRC-Galleria

Eilisen vietin jälleen E:n ja M:n kanssa. Kävimme pulkkamäessä & puistossa, kokosimme palapelejä, katsoimme muumeja, leikimme, söimme paljon ja teimme tyttöjen äidille synttärikortin. Veera tekstasi aina, kun nukutin E:tä. O:n cd-kotelossa oli viisas ajatus, jota en enää muista sanasta sanaan. Mutta jotain tämän suuntaista: 'Kun seuraavat sanat, joita sanot, saattavat ratkaista isoja asioita, kuuntele ennemmin sydäntäsi kuin järkeä.' Kunpa aina osaisinkin.

Illalla lähdin Helsinkiin kuvitellen, että busseja Raumalle lähtee tunnin välein. Mutta joku on mennyt vähentämään bussi-vuoroja. Törkeää. Mutta nopeat päätökset kunniaan: hyppäsin Turun bussiin ja päädyin sitten samantien ostamaan lipun Uuteenkaupunkiin asti. Nukuin matkan Turkuun ja Turku-Uki välin katselin pimeitä maisemia. En ollut koskaan käynyt Vehmaan tai Mietoisten keskustassa. Tajusin yhtäkkiä, etten enää elä niin suunnitelmalliseti kuin joskus. Mutta tuntuu, että näin on parempi.

Äiti haki mut Ukista. Pyhärannassa on vähemmän lunta kuin Järvenpäässä, mutta tähdet näkyvät täällä paljon kirkkaammin. Oli hyvä tulla taas kotiin. Eteisessä oli armejan vaatteita ja kodinhoitohuoneen pöydällää tunnuslaatta [tmv]. Mikko on lomilla. Ehkä ensimmäistä kertaa tajusin, että Mikko on armejassa [miten tuo sana pitäisi kirjoittaa???].

Tänään olen ollut koko päivän yövaatteissa. Lukenut lehtiä, katsellut ulos ikkunasta, juonut kahvia muumi-mukista ja ollut vain. Pidän näistä päivistä. Nyt lähden saunaan, koska illalla vietetään rattoisaa aikaa kansantautien parissa Merin ja Veeran kanssa.

Niin, ja äiti antoi lukea vanhaa päiväkirjaansa. Kaikki ihmiset pitäisi pakottaa kirjoittamaan päiväkirjaa.

Käytiin Sallan kanssa lenkillä aamupäivällä ja Mira tuli käymään iltapäivällä. Pizzaa ja jutustelua. Illalla katsoin Everwoodia. Huoneeni oli sekainen, mutta tunsin itseni hyvin onnelliseksi.

Ja sitten tulivat Tove ja Bärre. Toove kuolasi hupparilleni, eikä minua haitannut yhtään. Suloinen pieni koira. Ehkäpä minusta, pinttyneestä kissaihmisestä, saattaa tulla parempi koirien ystävä kuin vielä tiedänkään. En haluaisi jättää heitä neljäksi päiväksi, vaikka odotankin, että pääsen Pyhärantaan. Mutta silti. On se niin suloinen.

Maanantai alkoi tosi mahtavasti. Lähdin aamulla lapsenvahdiksi junalla. Tiksissä kun jäin pois junasta, tajusin, että laiva-laukku oli jäänyt junaan. Kävin selvittelemässä asiaa ja hyppäsin bussiin, jotta pääsisin lapsosten luo. Menin taas bussilla, jolla en ollut ennen mennyt, ja jäin sitten väärällä pysäkillä pois. Varmaan puolisen tuntia jouduin kävelemään ympäriinsä, ennen kuin pääsin perille. Mutta lapsia oli kiva nähdä ja aika meni nopeesti. Sitten taas bussilla Tiksiin ja siellä tein taas lisää hyviä päätöksiä. Hyppäsin K-junaan, kun aattelin, et se on muutaman minuutin ennen Helsingissä ku R, jolla joukko "leikkikavereitani" [leikkikaveri= kaverit täällä. Vastakohta: "oikea kaveri" / "henkilökohtainen ystävä"] oli tulossa. Mutta unohdin, että K pysähtelee vielä Tiksin jälkeenkin ties millä asemilla, joten olin varmaan 5 min myöhemmin Hesassa kuin he, ja piti vielä hakea se laukkukin asemavalvomosta... Mutta kutakuinkin siihen loppui huono-onnisuuteni ja alkoi hauskanpito eli lähdettiin laivalle.

Matka oli onnistunut. Sai viettää aikaa hassujen ihmisten kanssa ja nauraa paljon. Laulettiin karaokea, hilluttiin milloin missäkin hytissä, osallistuttiin johonkin ihme Rommi-visailuun, yritettiin [terveisiä vaan Sallalle] nukkua päiväunia, ravattiin käytävässä, tanssittiin ja syötiin. Eilen vietettiin päivä Tukholmassa, siellä olisin viihtynyt pidempäänkin. Tänään kotiuduttiin siinä puolen päivän aikoihin ja mentiin heti Bärren kanssa päiväunille. Iltapäivällä käytiin kaupassa ja tehtiin makaronilaatikkoa. Mitään muuta järkevää en sitten olekaan saanut aikaiseksi...

Koen toisinaan kyllä oloni ja eloni ihan kummalliseksi. Laivalla rupesin taas pohtimaan, kuka siellä oli minun vaatteissani. Sillä jollain kun oli mukana hiustenkuivaaja ja käsirasvaa, se tunsi olonsa niin kotoisaksi ja hyväksi vähän joka paikassa ja sen seura laivalla oli jotain ihan erilaista, kuin se vielä puoli vuotta sitten kuvitteli. Mutta kyllä se tykkää.

Aamulla sain pitkästä aikaa lukea kokonaisen sanomalehden ja juoda kahvia kaikessa rauhassa. Ei kiirettä, ei turhaa hötkyilyä. Ja ulkona kaunis ilma. Valoa.

Siivottiin ahkerasti. Matot on otettu pois lattioilta, tampattu, rullattu ja laitettu muumihuoneeseen. Olemme myös opettelemassa laittamaan kenkämme kaappiin. Tervetuloa koira. Ensi jouluna haluan lähettää joulukortteja meiltä kolmelta.

Tein myös ruotsin esseeni. Ilman Bärreä en ehkä olisi saanut mitään aikaiseksi. Mutta olin hyvin iloinen, kun tuli tehtyä edes jotain. Liika opiskelu lauantaina olisi kuitenkin luultavasti pahasta, joten lähdimme käymään Tiina K:lla. Marttailimme sielä tovin ja kävelimme takaisin kotiin keskustasta aivan uutta reittiä. Löysin taas talon, jossa voisin asua. Pidän uusien teiden tallailusta.

Tehtiin pizzaa kaksi pellillistä [jälleen keittiömme on täynnä pizzaa] ja katsottiin Seitsemän vuotta Tiibetissä. Oppimme tärkeän asian. Ei kannata murehtia. Jos ongelma on ratkaistavissa, sitä ei kannata murehtia. Jos taas se ei ole ratkaistavissa, ei murehtiminen taaskaan kannata. Vielä jonain päivänä ehkä pystynkin olemaan ajattelematta liikaa.

Hassua, kuinka joidenkin kappaleiden merkityksen tajuaa aivan uudella tavalla erilaisten kokemusten jälkeen. Tänään junassa kuuntelin biisiä, jonka meinasin jo kokonaan skipata yli, kunnes tajusin, mitä siinä lauletaan. Olin kuullut sen niin monta kertaa ennenkin. Ja tänään se yhtäkkiä kertoikin minusta.

Eilen [torstaina] en tehnyt oikeastaan juurikaan mitään. Mutta tämä päivä oli mukava. Kävin Tiksissä hakemassa kirjoja ja näin ex-kämppistäni Jaanaa. Tein sen taas, hankin itselleni jotain tekemistä. Ajatus monesta päivästä putkeen kotosalla ei kai toiminut, joten lähetin Jaanalle viestin ja käytiin kiinalaisessa syömässä. Vaikka olenhan mä yllättävän paljon oppinut viihtymään kotona. Tämäkin ilta oli mukava. Tein koulutehtäviä, mesetin ja virkkasin. Niin ja katsottiin aikuisten prinsessa-satu-leffa. Kyllä mullekin kelpais prinssi ja valtakunta siinä sivussa. Nyt taas tällä hetkellä. Nää ajatukset tuppaa vaihtumaan... Mutta ei, kyllä näinkin on ihan hyvä. Ja kohta täällä on pieni hauva-vauvakin.

Haa, kello on vasta kymmenen, ja kirjoitan jo tänne! Aion ihan aikuisten oikeesti sulkea koneen aikaisin, tehdä sitten ruotsin juttuja ja pyrkiä pääsemään tämän vuorokauden puolella nukkumaan. Tai sitten kudon Paulan jättisäärystimiä, en ole vielä oikein päättänyt.

Olen kaksi päivää istunut luennoilla ilman kenkiä ja pystynyt keskittymään luentoihin melko loistavasti, vaikkei kutomisia ookkaan ollut mukana. Jos jostain en pidä, niin siitä, että pitää istua kauniisti ja normaalisti. "Istu kaunisti!" Todellakin. En olekaan ennen tajunnut, kuinka paljon tuo lause mua ärsyttää. En halua istua kauniisti, vaan niin, että mulla on hyvä olla.

Tottakai keskittyminen on välillä herpaantunut. Kuten aina, kun saa luento-postia joltakulta. Mutta ainakin olemme hiljaa. Melkein. Mutta pidän niistä pienistä [tai välillä aika isoista] lapuista. Ja niiden lähettelijöistä.

Eilen käytiin Tuusulassa saunomassa. Pitkästä aikaa puulämmitteisessä saunassa! Marttojen leipomuksita tykättiin ja Akun & Roopen keittiössä sai nauraa oikein kunnolla. Kotiuduttiin melko ajoissa, enkä lainkaan laittanut meseä päälle!

Tänään neuloin, kävin Valtsulta hakemassa Novitan mulle lähettämät pahoittelu-langat, katsoin telkkaria ja pesin pyykkiä. Illalla salaperäinen mieheni, jota tapailen aina kuin B. on kuorossa, kävi teellä. Enää emme varmaankaan voi tavata, koska Bärre löysi hänet sänkyni takaa kotiin tullessaan. Ehkä näin on parempi.

[Ei tänään voi oikeesti missään olla vakavissaan. Olen sekoillut sanoissani koko päivän. Muunmuassa päättänyt ostaa kaksi lompakkoa ja tarjonnut teen kanssa sunnuntaita.]

Maanantait on aina melko arvaamattomia. Katsoimme jälleen täydelliset naiset Sallalla. Muut eivät voineet ymmärtää keskittymistämme kyseisen ohjelman aikana. Siis alusta: koulussa päätettiin, ettei Tuusulaan voi mennä tyhjin käsin saunomaan. Siispä Sallalle leipomaan. Martat ja melkein-Martti -joka ei edes tule saunomaan, mutta on vaan ihmeellisen avulias- saivat aikaan juustosarvia, purjo-kinkku-paprika- & mustikkapiirakkaa. Vain mustikkapiirakka sai vähän liikaa väriä uunissa. Ja juustosarvista meni aika monta maistellessa.

B:n sanoja lainaten, tällaiset päättömät päivät ovat hauskoja. Kotiuduttiin vasta kahdeltatoista. Leipomisen ja kotiutumisen välillä maattiin Sallan sohvalla ja puhuttiin kaikkea järkevää ja vähemmän järkevää. Ja minä sain uuden stailin. Eikä Sallan olohuoneessa tuntunut yhtään kylmältä. Viihdyn siellä joka kerta paremmin ja paremmin.

Jonskun kanssa tekstailtiin päivän ja illan mittaan. Oli hyvä tekstata. Välillä on vieläkin sellainen olo, että haluaisin puhua henkeviä. En siis Jonskun kanssa. Vaan ihan toisen ihmisen. Mutta tiedän, ettei se ole mahdollista. Eikä olisi alkuunkaan hyvä juttu muutenkaan. Mutta koitan olla välittämättä omista ajatuksistani. Tajusin myös, ettei ehkä olekaan niin huono juttu, että keväällä ravaan ehkä välillä joka toinen viikko Pyhärannassa. En jaksaisi bussissa istumista, mutta 'oikeita kavereita' on kuitenkin aina mukava nähdä.

Hassua, kun elämä on jakaantunut kahteen paikkaan. En halua luopua kummastakaan. Eihän tarvitsekaan?

Pidin viikonlopustani.

Vantaalla oli satanut lunta, eikä jalkakäytäviä oltu vielä aurattu lauantaiaamuna aikaisin. Pehmeetä pakkaslunta oli nilkkoihin asti ja oli niin kaunista. Ei edes haitannut, että bussin päättäri oli paikasta, josta en melkein osannut lapsosten ja heidän äitinsä luokse. Osasin kuitenkin ja M. ja E. olivat taas niin suloisia. E oli oppinut kävelemään, suostui eikä paljoa vierastanut. Olisin voinut kantaa häntä ympäriinsä ja pitää sylissä vaikka kuinka ja kauan. M. osasi jo tehdä itse kaksi palapeliä ja 60 palapelinkin tekemiseen tarvittiin vain vähän puhettani. Olin riemuissani ja jaksoin ihastella ja ihmetellä joka kerta, kun palapeleistä suosituin tuli uudestaan ja uudestaan valmiiksi.

Aurinko paistoi, kun suuntasin takaisin kotiin päivällä. Ikävää, että bussin ikkunat olivat niin likaiset. Järvenpäässä aurinko ei paistanut niin kirkkaasti, mutta kävelin siitä huolimatta keskustasta takaisin. Olin kyllä vähän jäästä huolimatta laskettelutakista, piposta & hupusta ja kolmista housuista. Illalla kun lähdettiin Ellille katsomaan leffaa lisäsin varustukseeni toisen pipon. Jouduin kääntymään kokonaan tietä ylittäessäni. Mutta siitä huolimatta taidan tykätä talvesta ja pakkasesta. Ja Ellillä oli mukavaa. Suklaaneliöitä, kummallisia poppareita, kummallinen leffa. Ja kiva hengailla pitkästä aikaa Ellinkin kanssa.

Sunnuntaina, eli tavallaan tänään, käytiin äänestämässä ja tultiin sen jälkeen vaalikahville + pannarille meille. Oli taas kivaa, että oli kämppä täynnä ihmisiä. Keittiössä oli kuuma ja munkin huoneessa tarkeni t-paidalla. Ihmeellistä! Tiina K kutoi kaulahuiviani - jota Bärre kutoo juuri nyt , ja Veera teki siihen tupsun. Olen ihan kyllästynyt siihen kaulahuiviin, joten olen hyvin iloinen tästä järjestelystä. Tulen varmasti muistamaan kaikki auttaneet ihmiset aina, kun laitan sen kaulaani. Muutenkin martat ahkeroivat jälleen ja galleriakin sai taas pari uutta käyttäjää. Ja minä onnistuin taas sanomaan kaikkea hirmu fiksua.

Soitin äitille illalla, oli laittanut uikkarini tulemaan postissa. "Kaks viikkoa on aika pitkä aika odottaa uikkareita" oli isä todennut ja äiti oli tunkenut uikkarit minigrippi-pussiin. Saan kyllä olla heistä onnellinen.

Ilta on kulunut kesätyöhermoilun ja mesetyksen parissa. Pidän uuusista kavereistani täällä. Todella pidän.


Korjaus seuraavana päivänä: Olen kai olut jotkin väsynyt. Siis E. suostui syömään ja M. melkein tehdä kuudenkymmenen palan palapelin. Mutta kai te ymmärsitte.

Aamulla ei koskaan osaa ajatella, mitä kaikkea päivän aikana ehtiikään tapahtua.

Vilkku oli sairastunut, joten haettiin Bärren kanssa auto aamulla. Minä hain avaimet ja Bärre meni suoraan skrapaamaan autoa - onneksi meillä on oma autoharja siivouskaapissa. Auto tykkäsi temppuilla, mutta mehän ei välitetty, vaan haettiin Salla ja Veera mukaan.

Luennot loppuivat aiemmin kuin piti, mikä ei tuntunut haittaavan ketään. Mutta ennen kuin päästiin kotimatkalle, piti autoon lisätä [ei siis vaihtaa, juu] öljyä. Selviydyimme melkein martta-voimin, eräs poika auttoi ihan ihan pikkasen. Seuraavaksi suunnattiin Prismaan sulattamaan autoa ja ostamaan ruokaa. Seisottiin taas kauan lankahyllyn luona - en meinannut millään osata päättää, mitä lankaa haluan. Kamalan vaikeeta. Mutta nyt on kolmiohuivi aluillaan - onneksi Bärre ymmärsi ohje-kuvaa. Tekstiä kun ei kumpikaan tajuttu...

Vietiin Vilkulle auto ja ruokaa. Raukka oli hyvin kipeenä. Kotona tein ruokaa, alottelin sitä kolmiohuivia ja nukuin taas päiväunet. Ja sitten lähdettiin Helsinkiin katsomaan FC-Venusta. Naurettua tuli sen reissun aikana. Salalle, Bärrelle ja itsellenikin. Niin ja leffalle myös. Hyvä kotimaiseksi komediaksi! Vein vielä lopulta Vilkulle pullon limsaa. Ulkona on paljon pakkasta, mutta mulla oli melko paljon vaatetta päällä. Se vaan, että sisälläkin tahtoo olla kylmä... Mutta peiton alla on lämmintä. Sinne siis. Huomenna kello soittaa 6:40...

Kummaa kun mulla noi mielialat taas vaihtelee hassusti. Yhtenä päivänä ärsyttää, toisena on niin ihanaa ja kolmantena vähän vuorotellen kumpaakin.

Tiistai oli melkoinen ärsytys-päivä. Ei edes tapahtunut mitään suurta ja todella ärsyttävää, mutta kaikki jotenkin vaan harmitti. Nukuinkin sitten reilut pari tuntia. Illalla käytiin saunassa ja katseltiin telkkaria. Ja kymmenen aikoihin Mira soitti ja pyys lenkille - vaihdoin yövaatteet lenkkivaatteisiin ja eikun ulos pakkaseen. Sieltä tultuani päätin vielä tehdä rahkaa. Sallan mukaan muistutan toisinaan enemmän porilaista kuin raumalaista.

Eilinen oli hyvä päivä. Nauroin koulussa Tortulle, jota tytöt opettivat kutomaan. Ei ollakaan ennen nähty Torttua istuskelemassa auditoriossa vielä kolme minuuttia luennon loppumisen jälkeen. Kahden viikon päästä hän lupasi leipoa meille ja hänestä vihitään tosi-Martti. Koulun jälkeen lähdin Helsinkiin katsomaan Venlaa ja Reettaa. Venlan kanssa on aina yhtä mukava jutella ja Reetta sulostuu kerta kerralta. Kotimatkalla junassa vastapäätä istunut poika taisi pikkusen kummastella mun lumiukkopukeutumista, mutta ulkona oli kylmä ja mun polvet ja sormet jääty. Ajattelin mennä aikasemmin nukkumaan, mutta lopulta kello oli jotain kaks, kun päädyin peiton alle. Mutta en välitä, koska juttelu teki hyvää. Huomasin kertovani asioita, joista en ollut koskaan puhunut. Enkä kirjoittanutkaan... ihan pieniä tavallaan, mutta kuitenkin minulle suuria. Tuntui hyvältä sanoa ne ääneen ja melkeinpä todeta ne nyt vasta itseleenkin ensimmäistä kertaa.

Koulupäivä tänään oli taas leppoisa. Kotimatkalla autossa nauroin takapenkillä niin että vatsalihaksissa todella tuntui. Mutta kun pääsin kotiin, alkoi ärsyttää. Olisin halunnut uimaan, mutta uikkarit on Pyhärannassa. Niin pieni asia, mutta sai taas mielen niin mustaksi. Ja sitten se, että ärsytti, alkoi ärsyttämään. Meinasin mennä päiväunille, mutta sen sijaan siivosin hieman, laitoin pyykkiä pyörimään ja tulin tähän. Ja alkaahan se ärsytyskin taas hiljalleen kadota. Mutta toivoisin vähän vähemmän mielialavaihteluita jatkossa. Eiköhän tämä tästä taas... Ystävät on aarteita.