IRC-Galleria

Eilen oli kai sunnuntai. Vaikka tän mukaan olis ollut maanantai eilen ja tänään tiistai, mutta galleria selvästi vain yrittää huijata mua.

Siispä eilen eli sunnuntaina tehtiin Bärren kanssa juustokinkkuaurajuustojotain pastakastiketta, johon tykästyin. Pitää alkaa kokata useammin ennalta tuntemattomia ruokia. Ruuan jälkeen valitsin ripsarin ja hiustenkuivauksen väliltä hiustenkuivauksen ja lähdettiin kyläilemään Eijalle, joka vanheni samana päivänä. Oli mukava nähdä loman jälkeen ja Eijan tarjoilut maistuivat.

Olin junassa matkalla kotiin [olemme laiskoja] kun Salla soitti ja pyysi vaalivalvojaisiin. Sinne siis Salla meidät sitten haki. Kudottiin, herkuteltiin ja jännättiin vaalien tulosta. Niin ja harrastettiin jääkaappirunoutta. Salla oli kiltti ja lupautui heittämään meidät myös kotiin. Järvenpään keskustassa auton vaihdekeppi sanoi kuitenkin yhteistyösopimuksensa irti ja päästiin työntöhommiin. Onneksi parkkipaikka ei ollut kaukana ja liikenne siinä puol yhentoista aikoihin illalla melko olematonta. Soitettiin jälleen Roope apuun, ja auton hinaus saattoi alkaa. Ja loppua jälleen siihen samaiseen risteykseen - hiunausköysihässäkkä katkesi. Joten taas työntämään, uusi hiunausköysi huoltoasemalta ja uusi yritys. Tällä kertaa päästiin Sallan pihaan ja Roope heitti vielä meidät jamppalaisetkin kotiin. Onneksi sellasia ihmisiä on vielä olemassa. Mutta oliphana lopetus lomalle...

Yhään ei ois kiinnostanut tänään lähteä kouluun. Useimmiten sitä odottaa, että näkee joululoman jälkeen kavereita. Mutta kun heitä näki nyt lomallakin, niin ei oikeastaan ollut mitään, mitä odottaa. Selvisin kuitenkin hengissä tästäkin koulupäivästä ja olin kyllä jopa aidosti kiinnostunut iltapäivän luennoista.

Koulun jälkeen käytiin Prismassa ja Salla keksi kutsua meidät illaksi syömään korvapuusteja. Joten illan ohjelma: työhakemuksen kirjoittelua, lenkki Miran, Bärren & Moorian kanssa ja sitten jälleen Sallalle. Siellä sai jälleen kerran nauraa. Hassuja ihmisiä nämä Martat ja melkein-Martta miehemme. Uhkasin ostaa ruotsalaisen miehen, vaikka oikeasti puhuin juuri Jennan kansa siitä, etten juuri nyt mitään miestä kaipailekaan. Mutta yhä vain näköjään puheenaiheet on samat. Mutta samapa tuo, olen liian väsnyt ajatellakseni.

Keskiviikko - kiltisti kotona

Pidimme Bärren kanssa siivouspäivän. Kotimme ei olekaan hetkeen ollut niin siisti. Kävimme hyvin pikaisesti keskustassa - haimme lahjan Eijalle, jonka synttäreitä menemme sunnuntaina [siis tänään oikeastaan] viettämään. Illalla katselimme telkkaria monta tuntia, koska teki mieli neuloa. Bärre arvasi kaikki parit hölmössä amerikkalaisessa teinileffassa. Mutta teinileffat on toisinaan ihan jees.


Torstai - Tytöt tahtoo tyttöillä

Lähdettiin tyttöjen kanssa käymän Jumbossa. Enkä ostanut mitään, vaikka kolusimme läpi monta vaateliikettä ja kirjakaupassakin oli alkanut ale. Olen melkoisen tyytyväinen itseeni siis. Syötiin pikaisesti roskaruokaa ja saatiin yks prinsessan alku hyvin varustettua.

Käytiin pikaisesti Järvenpäässä ja paineltiin takaisin Hki-Lahti-moottorietielle. Kierrettiin ympyrää Helsingissä ja ehdittiin uuri parahiksi Tarjarokkiin kuuntelemaan Tomin isoveljen bändin keikan loppu. Siis todellak ihan vaaan loppu, mutta jotain sentään. Kuunneltiin myös muutamaa muuta esiintyjää ja lähdettiin hyvissä ajoin kotiin. Huomasin viihtyväni, Timo Rautiainen oli kyllä paras.

Illan aikana mietin, että ehkä on hyvä, etten nyt ole edes ihastunut keneenkään. Elo ja olo on melkoisen ongelmatonta. Vaikka hieman ehkä sitten myös tylsempääkin... Mutta juuri nyt lienee parempi näin. En kaipaa prinssiä, Timo-terapeutti-sammakko riittää. Varon antamasta hänelle pusua, ettei hän vaan muuttuis ongelmia mukanaan tuovaksi mieheksi.


Perjantai - Päättömästi paikasta paikkaan

Aloitin aamun kahvilla ja Vilkun & Veeran lahjojen paketoinnilla. Hetken jo kuvittelin olevani melko hyvä paketoija, kunnes alkoi huomaamatta jääneiden & unohdettujen hintalappujen metsästys ja paketit menivät jälleen uusiksi. Onneksi Bärre heräili auttamaan. On se kummaa, kun pienestäkin asiasta voi tehdä kovin monimutkaisen. Mutta kyllä mä osaan.

Sitten alkoikin kiire. Vilkku & Veera poimivat meidät kadunvarresta kyytiin ja ajelimme tulevaan juhlapaikkaan. Sain Vilkun auton lainaan [se tyttö on aina niin kiltti ja kultainen] ja kävimme Bärren kanssa kaupassa ostamassa sunnuntaiksi ruokaa, tankkaamassa, jälleen kaupassa: tällä kertaa Vilkun asioilla ja vielä Vilkulla hakemassa tämän unohtuneita tavaroita. Sitten kotiin ja 45 minuuttia aikaa käydä suihkussa, kuivata hiukset, meikata, pukea, tehdä ruokaa, syödä ja lähteä työhaastatteluun Lahteen. Huh-huh, sanon minä. Ilman Bärreä en ois [taaskaan] mitenkään selvinnyt. Bärre siis laittoi mulle ruokaa sillä aikaa, kun yritin selviytyä kaikesta muusta. Ja niin vain pääsin ajallaan matkaan. Ennen Lahti-Hki-moottoritietä koukkasin vielä Veeran kautta viemässä unohtuneet tavarat.

Lahdessa pyörin taas ympyrää, ennen kuin löysin oikeaan paikkaan. Haastateltavia oli 15 ja Lahden seurakuntayhtymällä työpaikkoja kesäksi luvassa vain kolme, mutta olin positiivisesti yllättynyt tajutessani, että kaikkia ei olekaan kutsuttu työhaastatteluun. Luulin, etten puolen vuoden opiskeluiden & todella vähäisten isostelukokemusten jälkeen mitenkän voisi päästä haastatteluun, jos tehdään jotain karsintaa. Mutta olinkin niiden n 30 prosentin mukana, jotka haastatteluun olivat päässeet. Jo se ilostutti, vaikka olenkin lähes varma, etten töitä sieltä ensi kesäksi saa. Mutta yritys jatkuu, hakemuksia pitäis vielä moneen moneen paikkaan lähetellä. Rassaavaa kun talvi pitää pohtia ja vatvoa kesän töitä. Mutta vuokra ois maksettava ja ruokaakin saatava.

Taioin itsestäni Järvenpään abc:n vessassa prinsessan ja pääsin puoli yhdeksän aikoihin viimein V:n & V:n prinsessasynttäreille. Juhlat olivat täydessä käynnissä, mutta kotiuduin heti tuttujen ihmisten seuraan Veeran itäsiipeen. Tai sitten se oli länsisiipi - suuntavaistossani ei ole juurikaan kehumista. Pelasimme Aliasta ja nauroimme. Jatkoille lähdettiin Yanoon, jossa poppoomme sai kyllä paljon huomiota osakseen. "Noita prinssejä ja prinsessoita on täällä ainakin 80!" Ei nyt sentään, mutta monta meitä oli.

Lähdimme mukamas ajoissa Bärren kanssa kotiin. Alan tästä lähtien aina pitämään prinsessan kruunua ja valtikkaa mukana - junassa totesin vain, että "tohon seuraavalle" ja konduktööri sitten varmisti, että "lapsi vai?".. Repesin vielä siinä, mutta edelleen piti meitä lapsina ja päästi kummankin siis puoleen hintaan, juniori-lipulla. Kyllä, Tiina & Bärre 20-v menee prinsessoina kuustoistavuotiaista. Tai mistä sitä tietää, saattohan se luulla meitä vieläkin nuoremmiks.


Lauantai - ei-jaksa-enää-tähän-aikaan-keksiä-L-kirjaimella-alkavia-sanoja-hups.

Alle kolmen tunnin yöunien jälkeen lähdin 6:20 kävelemään Saunakallion seisakkeelle. Linnut lauloivat, vaikka on tammikuu. Olo oli vähän taas epätodellinen. Lähijunassa ja Pasilan asemalla lueskelin joululahjalehteäni Lapsen maailmaa ja olin onnellinen siitä, että minulla on niin ajattelevainen äiti. Helsinki-Turku-junassa en enää jaksanut lukea, ja mietin, että miksi taas lupauduin Pj-kurssille kouluttamaan. Olin siis menossa kurssi-staabin ekaan kokoontumiseen.

Kokouksessa olin taas kuitenkin ihanaa. Ja olen niin innoissani siitä, että pääsen tota kurssia tekemään. Ei enää väsyttänytkän, vaikkei yöunien määrä ollutkaan lisääntynyt. No, pari lisäkuppia kahvia saattoi myös vaikuttaa asiaan.

Kokouksen jälkeen hyppäsin taas junaan ja tulin samaa reittiä takaisin. Kiersin Valtsun kautta kotiin - onnistuin tekemään vääriä ostoksia, kun ei vaivautunut ajattelmaan. Kotona tein ruokaa, pistin pyykit pyörimään ja menin päiväunille. Näin unta seuraavan jaksomme vastaavasta opettajasta, vaikken edes muista, miltä hän näyttää.

Heräsin Sallan soittoon, he olivat vuorostaan Tiina K:n kanssa Pasilan asemalla ja kutsuivat itsensä kylään. Pidän siitä, että asiat menevät juuri näin. Olisi tyhmää joutua aina pyytelemään toisia tänne kyläilemään. Tai vastavuoroisesti itse aina odotella kutsuja... Vein pyykit kuivumaan ja hain kuivat alhaalta tänne ylös, siistin hieman kämppää ja teimme Bärren kanssa mustikkapiirakkaa. Salla ja Tiina halusivat alaoven auki juuri silloin, kun Ilkka lauloi telkkarissa. Arvasin sen.

Oli mukava ilta, vaikka väsymys painoikin. Syötiin, juteltiin ja hihitettiin. Ei taas mitään järkeä missään jutuissa, mutta se ei haittaa lainkaan. Vietän lauantai-iltani mielelläni näin.

Löysin jotain vanhaa. Tai oikeastaan Bärre löysi. Mutta en voinut olla tulematta koneelleni ja lukematta niitä kaikkia. Hassua. Kuin aikakone taaksepäin... Muistoja.

Laitan osan tähänkin, jotta he tietäisivät, että ovat rakkaita. Yhä ja aina. Vaikka kilometrit välillä vielä tästäkin kasvais.


"Tää kivihän on täynnä hevosenpaskaa!"

"Tietsä Tiina.. Meri.. Jonsku!"
"Mitä puhut sä mulle?"

"Ne vaan ärsyttää mua olemuksellaan!"
"No se on jo ihan riittävä syy tappamiseen.."

"Tuliko ne mopolla?"
"Ei."
"Onko niillä mopoa?"
"Ei."
"No millä ne sitten tuli?"
"Mopolla.."

"No en mä oo rippuvainen niitten tekstareista"
"Ei mekään!! ... Hei jes mul on jo kolme sen tekstarii!!!"

"Tuolla se hani menee!"

"Kärsivällisyys kaunistaa"

"Tiina, katse maitopurkkiin!"

"Hei nyt me keksitään et mitä me niil oikeen puhutaan.. Hei kysytää et mist asti ne oikee tuli tänne? Joo se on hyvä kysymys!"
"Ei meiän Tiina tartte keksii etukätee puhuttavaa.. RAUHOTU"

"Vi är inte fråm Russland!!"

"Kaikki hyvin, kevätpäiväntasaus on taas ennallaan"

"Sijoita perseesi suhteutettuna muiden perseisiin"

"Meri. Meri. Meri.. MERI!"
"...Veera..."
"Meri.. MERI!!!!!"
"VEERA!!!"
"No mä ihmettelinki et mikset sä kuuntele :D"

”Miehet on sikoja..”
”Vaikka voissa paistais, mut sit niist tulee pekonia”

"Meiän äiti on hukannu 3 kuukaut viimesen puolen vuoden aikana"

"Oiku kutii hirveest. Olis tarvinnu kuvata niitä tarjoilijoita enemmän"

Käytiin Bärren kanssa ale-ostoksille Helsingissä. En kokeillut yhtiäkään farkkuja. Sen sijaan löysin housut, t-paidan, kukkaron ja prinsessa-rekvisiittaa. Ja kävin ihan uusissakin kaupoissa. Siis minulle uusissa. Lopuksi kävimme kahvilla Café Niinistössä, koska sieltä sai ilmaista [ja ihan hyvää] kahvia. Pahvinukke kurkisteli meitä seinän takaa, mutta tuttuja ei näkynyt. Paikan keski-ikä tuntui muutenkin olevan melko korkealla. Ja olen jo äänestänytkin... mutta karkit olivat hyviä.

Kotona emme tehneet juurikaan mitään. Tai no, löysimme pyykkituvan, testasimme lenkkisaunaa ja katselimme telkkaria.

Mietin taas illan sitä, miten onnellinen olen täällä. Mitenköhän asiat olis, jos oisinkin päässyt Jyväskylään opiskelemaan? En oikeastaan ehkä edes halua tietää. Täällä on kaikki niin hyvin. Ja tiedän, että haluun tehdä työtä, johon tulen valmistumaan. Ja nää ihmiset täällä. En ole koskaan törmännyt missään näin moneen ystävälliseen ihmiseen. Ei ilman näitä ihmisiä Järvenpää ois munkaan paikka. Mutta näiden ihmisten kanssa Järvenpää on mitä parhain paikka asua, elää ja olla.

Kaksi viimeistä päivää Pyhärannassa vietin kotona. Lauantaina kudoin [olen päättänyt käyttää hienoa kutoa-sanaamme, sano muut mitä sano. Murteet kunniaan!] ahkerasti Mikon sukkaa nro kaksi. Katselin siinä sivussa hirmuisasti telkkaria.

Sunnuntaina syötiin hyviä pihvejä. Isä on ihan tohkeissaan Mikon armeijaan lähdöstä [joka siis tapahtui tänään eli eilen] ja pihvit olivat hyviä.

Tulin Sallan kyydilla Järvenpäähän. Onneksi. Kasseja oli miljoona ja oli niin hauska taas nähdä ja jutella. Mutta kotona olikin yksinäistä, koska Bärre ei ollut vielä saapunut. Poltin kynttilöitä, söin suklaata ja katselin telkkaria. Yöllä heräsin jatkuvasti, en ole koskaan ollut täällä yksin yötä. Kummallista. Olin iloinen, kun kello vihdoin soitti ja pääsin keittämään kahvia.

Käytiin Vilkun kanssa äänestämässä ja mentiin sitten Vilkulle vaalikahville. Veera oli mukana ja Vilkun ystävän pieni tyttö tuli hoitoon. Myöhemmin myös Bärre ja Tiina K. tulivat Vilkulle. Löysin itselleni kolmos-mummolan: Vilkulla oli vispipuuroa ja keinutuoli. Viihdyin siellä välittömästi.

Saatiin mun mese ja langaton netti Bärren kanssa toimimaan. Eihän siinä mennytkään kuin liki kolme kuukautta. Mutta taas osoitettiin se, että miehiä ei tarvita. Sain isän kanssa jutellessani mahtavia ideoita siitä, mitä voisin tehdä valmistuttuani. Mutta suunnitelmat ovat miehettömiä, joten ajattelin, että nyt on hyvä aika lakata haikailemasta miesten perään. Ja oikeesti myös tarkoitan tota.

Ilta kotona on taas ollut mukava. Teetä, Ihanat naiset, surffausta ja juttelua. Ja jotkut vielä ihmettelevät sitä, että halusin Järvenpäähän, vaikka minulla on vielä viikko lomaa. Ihmetelkää rauhassa. Täällä on toinen kotini ja olen onnellinen täällä.

Äskön autossa tuli mieleeni, että "olipa kiva loma". Vaikkei loma ole vielä edes loppu, yli viikko vielä koulun alkuun. Tuntuu ihan hullulta, että tämä loma voi vielä jatkuakin. Mutta loma Pyhärannassa kyllä lähenee loppuaan, sunnuntaina [oikeastaan siis jo huomenna - mutta vielä elän kyllä ajatuksissani perjantaita] pakkaan kimpsut ja kampsut ja lähden Järvikseen.

Eilen aloin aamukahvin jälkeen keittämään juustokanakeittoa. Siitä tuli yllättävän hyvää ollakseen itsekeksimääni. Kevyt keittolounas ja Raumalle pelaamaan sulkapalloa Jonskun, Veeran ja Suskin kanssa. Häviän aina siinä pelissä, mutta pidän siitä silti. Eihän voitto ole tärkeintä [vaikka Jonskun mukaan pisteet pitääkin laskea, jotta pelissä on jotain ideaa], vaan se pelaamisen riemu. Mutta haluaisin silti joskus, edes kerran, voittaakin.

Ajoin kirjaston kautta Veeralle. Tehtiin ruokaa [en mitään muuta tällä lomalla ookkaan tehnyt kuin syönyt!] ja värjättiin yhteistyöllä Suskin hiukset. Suski yritti väitää, että mä tein helpomman osan ja luovutin, kun vaadittiin vähän enemmän kärsivällisyyttä. Eihän se nyt mitenkään voi niin olla... Meinasin nukahtaa Veeran sohvalle huovan alle, mutta "ei tänne ole tultu laiskottelemaan, kahville siitä". Se niistä päiväunista sitten. Kotona kävin saunassa, neuloin ja katselin äitin kanssa telkkaria. Vähän jälkeen yhdentoista Jonsku ilmoitti lähtevänsä syömään sipsejä Suskille ja houkutteli mut mukaansa. Joten puoli kahdeltatoista lähdin ajelemaan Raumalle. Siellä meni muutama tunti, kolmen aikoihin kotiuduin. Ihanan järjetöntä toimintaa.

Täksi illaksi olin kutsunut ystävyksiäni katselemaan leffaa meille Pyhärannan kotiin. Katsottiin joku kummallinen ranskalainen toimintakomedian [joka oli kyllä oikeesti yllättävän hauska], syötiin mustikkapiirakkaa ja muita herkkuja, pelattiin korttia ja käytiin pienoisella iltakävelyllä. Lopulta päädyttiin jälleen Raumalle syömään, mikä oli ihan odotettavissakin. Nähtiin tuttuja ja käytiin vielä Veerallakin kyläilemässä.

Reilan loman loppuessa on kyllä pakko todeta, että olen nauttinut hirmuisasti lomailustani täällä. On ollut ehkä hienoin [Suomessa vietetty] joululoma koskaan. On saanut nauraa, hymyillä ja jutella loputtomiin. Tuntuu ihan hyvältä palata Järvenpäähän ajatuksetkin melko selkeinä.

Kahvi valmiina herätessä. Pikkuveljen pyyntö "tee mulle villasukat". Autossa istuskelu. Haaveilu. Mummulla käynnit. Neulominen. Eilinen O.C-jakso nauhalta. Puhelut kavereilta ja ystäviltä: suunnitelmia loppuviikoksi ja iloisia uutisia. Journalin lukeminen [mullakin on ikävä]. Netissä juttelu koulukavereiden kanssa: Järvenpäähän palaaminen ei harmita lainkaan. Villasukat ja Marimekon raitapaita. Kaksi kissaa sohvasängylläni nukkumassa. Trendi ja iltatee.

Onnellinen olo.

Maanantaina lähdimme liikenteeseen vain 6 minuuttia myöhässä aikataulusta. Tai siis minä lähdin. Suski nukkui ikäänkuin pommiin ja aikataulumme jätti jälleen hieman lisää, mutta vain hieman. Eikä sillä sitäpaitsi ole mitään väliä, koska aikaa oli koko päivä. Jonsku lähti myös mukaan, oltiin kaikki kolme sopivasti väsyneitä koko reissun ajan. Menomatka sujui melko rauhallisesti, Hanko-Hyvinkää-tiekin löytyi. Nurmijärven kohdilla pieni epäilyksen poikanen kuitenkin valtasi meidät hetkeksi, koska ketään ei tiennyt, miten löytämältämme tieltä tullaan Järvenpäähän. Mutta Jonskun nostalgia-cd kohotti tunnelmaa ja kyllähän se Järvenpääkin löytyi. Emme eksyneet siis kertaakaan!

Nälkäisenä ei koskaan saisi mennä kauppaan, mutta totta kai me menimme. Kuten Suski huomioi, en nähnyt yhtään tuttuja Prismassa. Melko moni taitaa vielä lomailla kotipaikkakunnallaan. Ostimme hirvittävän kasan ruokaa. Ja illalla ostimme vielä hieman lisääkin. Päivän menu Kaarnapolulla: jauhelihamakaronimössöä ala Suski, kahvi + piparia, kanasalaattia, mansikkarahkaa sekä glögiä.

Jauhelihamakaronimössön jälkeen otettiin päivälepo. Makoiltiin mun huoneessa ja hihitettiin. Mä bongailin autoja ikkunasta. Luulin kaikkia autoja Bärren autoksi ja tytöillä oli hauskaa. Päivälepohetki oli jo ohi, kun Bärre sitten tuli parin ystävänsä kanssa. Vaihdettiin pikaisesti kuulumisia ja sen jälkeen lähdettiin Suskin ja Jonskun kanssa Ikeaan.

Oltiin käyty Ikeassa viimeksi heinäkuun lopulla, kun oltiin samalla kokoonpanolla Vantaalla. Mutta Ikea on Korson näkökulmasta helpompi löytää, kuin Jampan suunnasta. Tai näin ainakin väitän, oikeesti mulla on vain huono suuntavaisto ja vielä huonompi paikkamuisti. Ajettiin kehäkolmosta hyvin paljon liikaa, mutta jälleen Jonskun nostalgia-cd pelasti tilanteen. Ikeakin löytyi, ja tuli ostettua kaikkea tarpeellista ja epätarpeellista. Nyt "olohuoneessa" on sohvapöytä ja Suskille & Jonskulla uudenlaiset kasvit kokoelmissaan.

Ilta venyi, vaikka tarkoitus oli mennä aikaisin nukkumaan. Kokattiin, syötiin, surffattiin netissä ja suunniteltiin synttäreideni kutsuvieraslistaa. Tehtiin mansikoista rahkaa, uusi sähkövatkaimeni on supernopea, "tsssssssss vaan ja valmista tuli". Kokosin uuden pöytäni, eipä tarvittu taaskaan miestä. Välilevy ei tosin ole kunnolla paikallaan ja pari jalkaa vähän löysästi kiinni, mutta kyllä se pystyssä pysyy. Onneksi iskä osti aikoinaan laajan valikoiman ruuvimeisselisysteemejä. Iltaglögiä juotiin joskus puoli kahden aikoihin, eikä vielä heti senkään jälkeen päästy nukkumaan.

Aamulla herääminen oli vaikeaa, mutta lopulta pääsimme Helsinkiin. Olin todella väsynyt ja kahden sovituskoppikeikan jälkeen päätin lopettaa vaatteiden katselun, kokeilun ja oston. Tottakai viimeisestä kaupasta sitten löysinkin hienon paidan, mutta muuten pysyin hyvin päätöksessäni ja olikin paljon leppoisampaa.

Järvenpäässä piti siivoilla ja tiskailla, ennen kuin päästiin kotimatkalle. Oltiin todella väsyneitä ja melko hiljaista olikin. Ei tietenkään täysin hiljaista. Ei koskaan, kun me ollaan liikenteessä.

Vuosi vaihtui Lajolla. En tuntenut läheskään kaikkia vieraita, mutta eipä tuo haitannut. Alkuilta oli melkein kuin tyttöjenilta: pojat katto olohuoneessa humpaa ja me syötiin, seisoskeltiin parvekkeella, pelattiin Piirrä & arvaa -peliä ja laulettiin karaokea. Edes Apinamies-biisi ei kelvannut noille miespuolisille vieraille. Pistivät aina ovet kiinni, vaikka kuika yritettiin niitä availla.

Kahdeltatoista käytiin ulkona juomassa samppanjaa ja katselemassa raketteja. Sen jälkeen valettiin tinaa. Mä tulen löytämään miehen, jolla on mulkosilmä ja paksut kulmakarvat. Ou jea. Löytyi mun tinalle selitysnro kaksikin, mutta pitäydyn mieluummin tossa ekassa.

Suunnilleen loppuajaksi jäin jumittamaan olohuoneeseen. Porukka väheni pikku hiljaa, minä jäin yöks. Tais olla kello yli kuus, kun sain viimein sohvan ihan vaan itselleni ja pääsin nukkumaan. Siinä vaiheessa oltiin jo katsottu hetki Aristokattejakin. Hurja takaa-ajo jatkunee edelleen, ellei Meri ole saanut Lauria katsomaan sitä leffaa loppuun.

"Aamulla" juotiin kahvia, siivottiin ja käytiin syömässä. Nyt pitäis alkaa pakata kirjoja, mappeja ja valokuvia Järvenpäähän vietäväksi. Huomenna lähdetään sinne Suskin ja (toivottavasti) Jonskun kanssa. Katsellaan, mihin päädytään, kun yritetään päästä Hanko-Hyvinkää tielle. Ehkä vältämme näin kuitenkin Portaan...

Vuosi meni mielettömän nopeeta, vaikka siihen mahtui niin paljon kaikkea. Tai ehkä juuri siksi se menikin niin nopeta. Yo-kirjoitukset, pääsykokeissa ravaaminen, kesä karkinmyyjänä, muutto Vantaalle, uus koulu, muutto Järvenpäähän... Paljon uusia, ihania ihmisiä. Tottakai vuoteen mahtuu ikäviäkin asioita, mutta ei niitä nyt halua enää niin ajatella. Olen pyrkinyt selvittelemään kaikki epäselvät asiat ja se on ollut oikeesti tosi hyvä asia. Jos asioita ei selvitä, niitä jää vatvomaan ihan liikaa.

Eilen oltiin Venlalla Sarin ja Lauran kanssa. Ei oltu elokuun jälkeen nähty neljästään. Kaikkien elämä on sen jälkeen muuttunut melkoisesti, joten tottakai kaikki on erilaista kuin ennen. Mutta silti oli mukavaa... Illalla mietin, että saan kyllä olla tosi kiitollinen siitä, että meistä sillon lukion tokalla muodostu tollanen neljän poppoo. Siinä oli hyvä olla. Aikaisemmin olin tottunut olemaan koulussa aina jotenkin erillään siitä porukasta, jonka kanssa liikuin. Osa kouluajoista tuli vietettyä mua vuoden vanhempien kanssa, ja vaikka pidin -ja pidän edelleen- heistä todella paljon, olin aina kuitenkin vuoden nuorempi. Ja toisaalta osan ajasta vietin kyllä viettänyt omanikäisteni kanssa, mutta en siltikään tavallaan kuulunut tiiviisti mihinkään kaveriporukkaan, olin milloin kenenkin kanssa. Tunsin vähän kaikkia, mutten melkein ketään oikein kunnolla. Ja sitten lukion kakkosella kaikki muuttui, kiitos meidän Pyhäranta-jengin. Siinä porukassa vietetyn kahden vuoden jälkeen olikin sitten helpompaa lähteä ihan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan. Ja nyt uudessa koulussa on myös hyvä olla. Koeviikkopizzakeikkoja on kyllä toisinaan ikävä.

Eilen illalla piti mennä ajoissa nukkumaan, mutta katteltiinkin äitin kanssa joku hölmö elokuva. Ihan fiksu valinta kuitenkin, mieluummin sitä nukku aamupäivällä, kun ei kuitenkaan ois ollut mitään järkevää tekemistä. Jaksaa sitten illalla juhlia.