IRC-Galleria

Helle, kaikki palaa ekana päivänä, rannalle ei voi enää mennä, mutta kuitenkin takaraivossa painaa jatkuvasti ajatus että ulkona on oltava kun kerran jotain näin harvinaista on käynnissä.

Eilen heräilin sireenin ääniin. Ikknuna oli auki, muttei äänet menny ohi yhtä nopeasti kun tavallisesti. No jatkoin unia joten kuten. Myöhemmin katsoin klo 11 uutiissta että kadun päässä paloi sosiaalikeskus. Ihan jännää. Myöhemmin luin että sosiaalikeskus tarkoitti jotain asunottomien tukipistettä ja palo sai alkuunsa saunasta jossa kodittomien vaatteet desifiointiin. Ahaa. Samana aamulla seurailin yhden poliipartion hälytystehtävää ikkunastani aamiastani syödessä. Kurvissa tapahtuu.

Suomen puolustusvoimat lähetti minulle "ruotuväki" - lehden. Mukana alokasliite. Voi kiitos. Muutama mieleenpainuva siteeraus tästä ihanasta opuksesta:
- "Lähtökohtana on, että palvelusaikaa on taloudellisesti erittäin kuivaa aikaa." (ei sit muuten?)
- "Hehkeä Viivi LEhtinen on yksi monista varusmiesten päiviä piristävistä sotilaskotisisarista." (Norssit tajuu)
- "Kurssin kääntyessä kohti inttiä, voi myös parisuhteen tielle tulla mutkia... ...Inttijuttuen kertominen kumppanille on sama kuin yrittäisi kuvata sokealle punaista. Kun eletään poikkeusolosuhteessa, kannattaa pitää suu kiinni ja korvat auki ka kuunnella, miten siellä todellisessa elämässä menee... (nyt tulee mun suosikki) ... Tahto ratkaisee. Jos on tahtoa rakentaa ihmissuhdetta kestämään varusmiespalvelus, siinä onnistuu. Jos annetaan ikään kuin tunteiden ratkaista, ollaan liemessä..."


Shimamit lähti pois. Mä olin poissa kotoa ku se lähti. Se oli pessy kettiön puhtaaksi ja jättänyt pullon punkkua + kortin jossal luki: "kiitos! thanks a lot!" Shimamit oli siis mun kämppis kolme viikkoa, syntyi Etiopiassa, opiskeli Kiovassa lääkäriksi, asuu nykyään Ruotsissa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa, ja kävi täällä heittämässä keikkaa saadakseen ainestoa väitöskirjaansa. Hän maksoi koko kuukauden vuokran kolmesta viikosta, eikä koskaan ollut edes kotona, teki aina jännänhajuisia ruokia joita kävin salaa haistelemassa ja tiskasi aina paistinpannut mun puolesta kun itse en ehtinyy. Voiko parempaa alivuokralaista olla?