Kun olin pieni elämä Neuvostoliitossa oli ankeaa. Ruokaa joutui jonottamaan kaupassa. Kaikki elintarvikkeet olivat kortilla. Koko kansakunnan ruokahuolto oli käytännössä riippuvainen siitä että ihmiset kasvattivat itse omat potut ja vihannekset kasvimaillaan.
Näin tekivät myös minun vanhempani. Yliopistolla vietetyn työpäivän jälkeen (toinen suunitteli sähkölaitteita ja toinen tutki maaperänäytteitä) he hakivat minut päiväkodista, jonottivat tunti pari kaupassa makaroonia tai vastaavaa ja kotiin päästyä he vaihtoivat työvaatteet ja menimme yhdessä kasvimaallemme.
Sitä on varmaan vaikeaa kuvitella. Jokaisella kerrostalon asukilla oli takapihalla muutaman neliön kasvimaa. Lisäksi kaikilla oli vielä osuutensa kolhoosin perunapellosta. Potut piti istuuttaa itse ja poimia itse. Joka arki-ilta töiden jälkeen vanhempani suuntasivat kasvimaalle kuokkimaan maata.
Viikonloppuisin matkustimme pari tuntia tunkkaisessa junassa mökille, jossa sielläkin lähes kaikki aika kuului kasvimaalla. Viikosta toiseen, vuosi vuoden perään. Mut tää oli vasta epilogi :D
Kun sitten muutimme Suomeen 1993 olivat vanhemmat aluksi työttömiä. Vanhasta tottumksesta vanhemmat vuokrasivat oman kasvimaan. Se ei oikein riittänyt koska joutoaikaa (suomalaiset sanoivat sitä vapaa-ajaksi) oli enemmän kuin mitä tv:stä tuli hyvää ohjelmaa. Seuraavana vuonna he vuokrasivat toisenkin. Nyt alkoi töitä olla siedettävästi, mutta vieläkin suht vähän.
Sit seuraavana vuonna molemmat sai töitä. Mut ei ne idiootit vieläkään tajunneet luopua kasvimaista. Mua alkoi lievästi potuttaa ku mut raahaattiin koko ajan koneeni ääreltä "nauttimaan raikkaasta ilmasta". Tein laskelmat jotka osoittivat ettei kahden kasvimaan pitäminen ole kovinkaan fiksua kun perunankin kilohinta oli viisikertainen kauppaan verrattuna vaikka huomioon otettiin vain kasvimaan vuokra. Ei se auttanu, ei ne pystynät hahmottaa elämää ilman kasvimaata.
No vuodet kuluivat, mun ei tarvinnut enää käydä pakkotöissä, mutta vanhemmat sen kun jatkoivat yritystä viljellä tomaattia Mellunmäen ilmastossa. Mä aloin myös hiljalleen tienaamaan omaa rahaa 15-vuotiaana ja vanhemmille alkoi jäädä yhe enemmän rahaa käteen kun pakolliset kustannukset oli katettu. Viime aikoina ne on alkanu käydä rantalomalla ulkomailla kaksi-kolme kertaa vuodessa, ostelevat tietokoenita ja laajakuvatelkkareita..
Leveämpi elämä alkoi ilmeisesti vaikuttaa myös elämänasenteisiin. Tänä vuonna he alkoivat harkita vakavasti kasvimaista luopumista. Perinteistä ei kuitenkaan ole helppoa luopua ja päätös siirtyi koko ajan. Valitettavasti faijalla on neuroottien pakko maksaa laskut samaan tien kun ne luukusta tipahtaa, joten kun kasvimaan lasku sitten tuli viiko sitten hän maksoi sen samntien tekemättä siitä numeroa. Äiti on nyt kovin vihainen hänelle, koska jos se 40e on kerran maksettu niin kai niitä pottuja täytyy myös viljellä.
Ehkä, ehkä joku saa puhuttua hänet ympäri. Se todistaisi että ihmiset voivat "integroitua vallitsevaan sosioekonomiseen tilanteeseen" eli elää niinkuin he voivat elää, eikä niink uin he ovat tottuneet.