Odotan sitä,kuin kesää ja kauniita iltoja.
Sitä,että ymmärtäisit ajatuksiani.
Et tunnu tajuavan tunteitani sinua kohtaan.
Tekisi mieleni kertoa se ääneen,mutta joku aina tulee ja estää minua kertomasta.
Se rasittaa minua todella kovin,koska silloin,pidän kaiken itselläni.
En voi puhua tästä kellekkään,vaikka mieleni tekisi kertoa koko maailmalle.
Se,etten voi kertoa,hajoittaa pääni,stressaannun.
Pakkohan se on kohta kertoa,etten räjähdä.
Mutta,täytyy katsoa,mitä elämä ajaa eteeni,mahdollisuuden parempaanvai vain tien huonompaan.
Kun näen sinut,alan hymyillä.
Mutta kun lähdet,mieleni tekisi estää sinua.
En voi estää sinua,koska silloin tekisin sinulle vain hallaa.
En halua sinulle mitään pahaa,vain hyvää.
Et ehkä usko tätä,mutta niin se vain on,ajattelemme samalla tavalla.
Elämä on epäreilua,niinhän sitä sanotaan.
Mutta yleensä hyvät ihmiset voittavat,paha häviää.
Oletko sinä hyvä vai paha,siitä otan vielä selvää.
Toivottavasti rohkeuteni ei petä.
Näinkin voi käydä,toivottavasti ei.