Ihan vitusti kaikkee paskaa oon tehny täs elämäs,
toivon et joku edes ymmärtäis.
Taivaaseen pääsyst haaveilu ihan turhaa,
meen suoraan palavaan helvettiin.
Ellei joku sit saa mua uskomaan enkeleihin ja yleensäkki parempaan.
Yks ihminen saa mut edelleen uskomaan valoon tunnelin päässä.
Se tunneli on nyt kylmä ja pimee.
En meinaa päästä pois sielt vaik haluisin.
Mut tää yks ihminen on tärkee.
Ku halataan,
en haluis päästää irti,
ja kun on pakko,
nii itku meinaa tulla.
Vituttaa niin paljon ku mietin,
kuinka säälittäviä nää tekstit ja tunteet voi olla.
Puran tunteeni näihin.
Se on pelkkää paskaa mut onneks sil ei oo väliä,
sillä hetkessähän me eletäänki.
Ei sil oo väliä jos juttu on säälittävää,
mut jos se juttu on just sitä mitä kelaa,
nii millään muulla ei oo mitään merkitystä.