Minulla on omallatunnollani sellaisia tekoja,
joita en voi kellekkään kertoa.
Mielessäni ajatuksia,
joita en voi ääneen sanoa.
Ne tuottavat tuskaa,
ja tuska kasvaa,
sekä stressaa.
Lopulta se tuska ja stressi,
ovat niin suuria,
että pää tahtoo hajota.
Sitä tunnetta ei voi poistaa,
muulla kuin puhumalla.
Mutta jos ei tahdo puhua,
entä sitten?
Täytyykö se kaikki pitää vain omana tietonaan?
Kaikki ne teot ja valheet,
kaikki ne ajatukset.
Ei ihminen pysty elämään niiden kanssa.
Lopulta kaikki se tieto kuitenkin tulee kerrottua,
ja olo helpottaa.
Ihmisten pitäisi kertoa heti kaikki,
puhua suoraan,
vain sillä he säästyisivät tältä tunteelta.
Tunteelta,
joka tuhoaa ihmiset ja heidän elämänsä.