Tunteet heittelee mua edestakas,
en osaa päättä,
en voi ymmärtää,
enkä aina haluakkaan.
Elämä hukkaan heitettynä mietin,
et mikä mua vaivaa,
miks hommat meni näin,
mitä tein väärin,
et tää kaikki kaatu niskaan.
En vaan ymmärrä,
miks mikään ei mee niinku ajattelin,
tai mihin kaikki hyvä katos.
Kai sen van pitää mennä näin,
ehkä maailma opettaa mua elämään.
Tai sitte tää on vaan sitä elämää,
eihän kaikki mee aina niinku haluis.
Mut mä nousen tätä paskaa vastaan,
ja näytän et pystyn elää,
ihan niinku ennen,
vailla huolia.