IRC-Galleria

Eräs minulle kautta aikain rakkaimmista tekstinpalasista on Charles Dickensin David Copperfieldin alku; "Whether I shall turn out to be the hero of my own life, or whether that station will be held
by anybody else, these pages must show. To begin my life with the beginning of my life, I record that I was born..."

Sillä on hyvä aloittaa tämäkin ajatusseulan tapainen. Jälleen kerran.

Joskus tätä tuli tehtyä oikein kunnolla. Laitettua kirjaimia toisensa perään loogiseen jonoon pisteineen ja pilkkuineen, tallennettua ajatuksia omasta elämästä, kokemuksia ja hetkiä. Kuinka se on niin kovin vaikeaa nyt?

Onko se taito jonka jossain vaiheessa menettää? Ei kykene enää irtaantumaan omasta itsestään pieneksi punaiseksi minuutiksi, edes sen ajaksi, että rivittäisi päivän tapahtumat? Milloin sitä hukkui omaan itseensä? Milloin se pääsi tapahtumaan?

Ajatukset lepattavat ympärillä kuin perhoset. Jos niihin koskee ne menettävät lentokykynsä. Ja osaisinko minä olla niin julma? Haluaisinko? Elämäni kuin perhosen siivet - vieläkin.

Puhumisen jälkeen vaikeinta on kirjoittaminen.