Viime viikot ovat olleet suhteellisen kiireisiä. Kenties aivan perinteiseen joulutunnelmaan ei enää pääsekään, siihen on aivan liian väsynyt, aivan liian kiireinen, aivan liian.. kaikkea. Mutta silti, joulu tulee.
Nämä ovat viimeisiä jouluja perinteiseen tapaan. Ja etenkin perheen perinteiden muuttumisesta huomaa sen, kuinka ajat muuttuvat. Ennen äidin eläessä jouluun virittäydyttiin pitkään ja hartaasti kynttilöiden ja miljoonien joulukoristeiden keskellä kuunnellen joululauluja ja puhuen uskonnosta, Jumalasta ja lahjoista. Nykyisin joulua on rakennettu lähinnä äidin opettamia tapoja mukaellen, toinen toisillemme. Ensi jouluna kaikki taas muuttuu. Pikkusiskon esikoinen syntyy heinäkuussa ja ensi jouluna meillä on joulutähti ilonamme. Kenties se taianomaisuus, joka nyt on jäänyt puuttumaan palautuu silloin meidän joulun viettoomme. Uskoisin niin. Kuitenkin, perimmältään joulu on lasten juhla.
Tänään muisteltiin töissä sitä, miten kukakin on lakannut uskomasta joulupukkiin. Kenties se ei ollut minulle mikään suuri ja maailmaa mullistava asia, sillä minä en tosiaankaan muista miten saati miksi lopetin uskomasta joulupukkiin. Tai sitten minä olen kyennyt pitämään sydämessäni tiedon siitä, ettei kaikkea tarvitse selittää. Ei joulupukkiakaan.
Kaikille ei kuitenkaan tule joulua. Lehdestä olen seurannut paikallisen nuorkauppakamarin järjestämän joulupuukeräyksen etenemistä. Tarkoituksena on lahjoituksina hankkia vähävaraisten perheiden lapsille edes yksi lahja. Tähän melkein päästiinkiin, ja nuorkauppakamari lupasi ostaa puuttuvat lahjat. Hyvä niin. Työn kautta olen seurannut läheltä myös sitä, ettei kaikilla ole tarjota perheelleen edes jouluruokaa. On hyvä, että maailmassa löytyy vielä tahoja, jotka jakavat niin ruoka-apua kuin järjestävät perinteisiä jouluruokailujakin. Näin jokaiselle järjestyy ainakin jonkilainen tapa viettää edes jonkinlaista joulua. Eläinsuojeluyhdistyskin keräsi kodittomille kissoille lahjoitusvaroin ruokaa, ja minäkin osallistuin siihen. Kovin vähäiseltä joulukeräys näytti, mutta kuukauden ruuat saatiin kerättyä. Eli ilmeisti meistä jokaisesta löytyy joulumieltä tämän glitterisen ostohuuman ja narsismin keskellä. Joskus on hyvä rakastaa muitakin kuin itseään.
Tänä jouluna minä toivoisin, että jokaisella olisi hyvä olla. Ettei lasten joulua pilattaisi vanhempien ryyppäämisellä, ettei kodeissa tapeltaisi, ettei kukaan kohtelisi kaltoin eläimiä, että jokaisella olisi lämmintä ja ruokaa ja hyvä mieli. Että aattona sataisi puuterilunta, eikä haudoilla olisi liian kylmä. Että olisi hyvä päivä, ja sen kautta jokaisella säilyisi hyvä mieli pitkän aikaa. Se olisi hyvä. Eikö olisikin?