Niin, minä olen jo pitkään halunnut tatuoinnin. Jonkun mukavan, symbolisen, sellaisen, joka olisi minua itseäni. Kuvastaisi jotain minussa, ja jokseenkin itsestään selvää oli jo alusta saakka, että minä haluan sen ranteisiin. Kaipa siksi, että minulle ranteet ovat suhteellisen eroottinen alue. En sitten tiedä miksi. Onko olemassa mitään seksikkäämpää tilannetta kuin se, että mies hitaasti kuljettaa sormiaan ranteiden verisuonten muodostamalla kartalla? Ei - ainakaan minusta.
Mutta kuitenkin. Ensin ajattelin, että koska minulle nuo riimut ovat olleet rakkaita ja tärkeitä jo pienestä saakka, niin olisi ollut jokseenkin selvää, että ne minä olisin liittänyt itseeni. Toisaalta kuitenkin mikään minun maailmakuvassani ei ole niin selvää kuin se, ettei ehdoin tahdoin ota ristikseen mitään, mikä kutsuu pahaa elämään. Ja etenkin riimuilla, tavallisilla tai wiccasellaisilla, on aina olemassa se kääntöpuolensa. Mustaa ja valkoista, totta ja valhetta, hyvää ja pahaa, ja siinä missä jokin asia voi olla siunaus se voi olla myös kirous. Joten...
Toinen asia, joka olisi rakas, ja tärkeä, oli triskel. http://naivana.free.fr/bretagne/triskel2.jpg Sen merkitys on niin moninainen, niin rakas ja minulle olennainen, että sekin oli looginen ja pirun hyvä vaihtoehto. "A triple spiral is sometimes suggested to represent the Triple Goddess of the three ages of womanhood. It later came to represent the holy trinity in Christianity; God the Father, Son and Holy Spirit. This motif is also called the triskelion, or triskel." Samalla se olisi kuvannut minua ja sisariani, jotka ovat osa minua. Ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Minä ja he, he ja minä. Nyt ja ikuisesti.
Minä olen myös miettinyt, josko tatuoisin itseeni keltti tai viikinkityylisen pedon. Nukkuvan sellaisen. Ikään kuin suojelemaan minua. Tuohon käteen, kämmenelle osittain lepäämään. Nukkumaan ikiuntaan.
Jos kaiken tuon, kaikki nuo saisi yhdistettyä, niin mikäpä sen suloisempaa, mutta ei taida onnistua. Joten mihin minä taidan päätyä siihen mikä tuntuu tällä hetkellä omimmalta ajatukselta, ja otan sen pedon. Ja jos joskus saa vauvan.. niin se suojelee sitten sitäkin.
Ainoa ongelma nyt on, ettei koko netin ihmeellisestä maailmasta löydy sellaista mitä minä haluaisin. Mutta mutta.. tämäkin ongelma on ratkaistavissa. Kaikki asiat aina on....
*hymy*
Katsotaan mitä tuleman pitää....
Jookoskookos.