IRC-Galleria

"Testasin noita mut huijasin ja lähetin ton ekan vaan jollekin 5 valeosoitteelle."

Kaisa...

Jokin tuossa ihmisessä saa minut hymyilemään. Täysin, kokonaisvaltaisesti, ja se hymy ulottuu sieluun saakka. Ei kukaan muu koskaan tuntemani ihminen, ja epäilen suuresti, että koskaan tulen vastaavaa tuntemaankaan, tee tuollaisia asioita, ole tuollainen, niin ihana oma itsensä, että häntä on vain pakko ihailla.. Jopa siinä määrin, että olen sen ainoan nallenikin kastanut Kaisaksi.

Minun elämässäni on ollut muutama Kaisa. Yksi teini-iässä, maailman kaunein tyttö, jonka punaiset kiharat minä muistan loppuelämäni. Ja sen naurun.. se soi ja helisi kuin hopeatiut. Ja sen, kuinka juotiin tequilaa paikallisessa yökerhossa töiden jälkeen viikolla, ja minä sammuin vessaan ja heräsin siihen kun Kaisa huhuillen etsi minua. Elettyä elämää, muistoja... muutama hassu kesä ja sitten hän rakastui, sai lapsia ja muutti suuren meren taakse suureen taloon miehen kanssa, joka toivon mukaan kohtelee häntä hyvin. Toivon, en tiedä. Minä olen aina ollut huono pitämään yhteyttä. Ihmiset vain käyvät minun elämässäni. Harvasta minä todellisuudessa pidän edes kiinni.

Mutta tuo toinen Kaisuli sitten... No.. hänen takiaan minä jopa käyn aika ajoin kurkkimassa sähköposteja. Jopa - ja se on paljon. Joskus aikoinaan minä ovelasti ujutin hänelle mailini ja pyysin pitämään yhteyttä (juujuu käskin kuitenkin itse asiassa aika suoraan....). Ja vaikka suurin osa pitää häntä provona ja on täysin ulkona hänen kuvioistaan, on ne itse asiassa aika simppeleitä, kun ottaa sen huuhaan sieltä pois. Hauskoja, ehdottoman hauskoja... Ja hän oli minulle Se, joka selitti asioita kun äiti kuoli. Antoi luvan olla kusipää. Minä. Ja siitä minä hänelle olen ikuisesti kiitollinen. Noita ihmisiä on minun elämässäni ollut muutamia.. niitä joiden olomassaolo on merkinnyt minulle konkereettisia asioita. Mutta noista muutamista myöhemmin...

Näin, joskus aikoinaan minä Kaisasta kirjoittelin...

"Ymm... Joku minua paljon viisaampi sanoi minulle viime joulun tienoilla, että vaikka olenkin kusipäiden kuningatar on minulla kaikki oikeus olla niin vittumainen muille kuin haluan. Oikeastaan tuo oli kauneinta mitä minulle on koskaan sanottu. Siis tie naisen sydämeen käy sen oikeutuksen kautta, että hyväksytään sellaisena kuin on eikä lirkutella paljon mitäänsanomatonta paskaa, johon surullista kyllä kaikki kykenevät. Hmm.. selvää avautumista havaittavissa. Johtunee lisääntyneestä valosta, tai sitten vain siitä vitun mahtavasta tosiasiasta, ettei tänään tee oikeastaan mitään muuta kuin hymyilytä.

Joskus, aivan toisinaan, elämä kaikessa merkityksettömyydessään (ja toki tällä ei taaskaan ole kerrassaan mitään tekemistä tarkoituksen ja päämäärän saatika tavoitteellisuuden kanssa.. Ero on selkeä ja sellaisena painotettava, että tämänkin ymmärtää tai jättää ymmärtämättä, en oikeastaan edes jaksa välittää ja tämä pointtikin on vähän utuinen mutta samettinen kuitenkin ja hyvä niin) on kuitenkin hyvää ja kaunista vaikkakin se tapahtuu arjessa ja ajassa ja paikassa ja tässä ja nyt. Juhlaa silti.

Elikkäs sama tiivistettynä, tänään on hyvä päivä ja tuon otsikon voisi vaikkapa sitten tämän kerran ajatella tarkoittavan ihan(aa) vitun paskaa."

Se oli silloin, nyt on nyt... Mutta sama pätee vielä.

Tuon mukaan, näine sanoin...

Ihanaa vitun paskaa päivää kaikille.
Olette rakkaita <3

Minä lähden katselemaan tatuointeja.