IRC-Galleria

Syksy on saapunut. Ainakin sille tuntuu, pihlajat ovat alkaneet jo punertamaan, sade riepottaa maata ja villapaidat ja sukat on kaivettu esiin. Minne ihmeessä se kesä hävisi?

Tänään ostettiin sohva. Tulee kotia kuulema lauantaina. Toivottavasti tämä lupaus pitäisi. Se Ellokselta tilattu paita on ollut matkalla jo viikon ja tänään vihdoin soitin sinne ja kysyin asiaa. Ilmeisesti se on laitettu matkaan samantien, mutta hävinnyt matkalla.. Tottakai. Tosin nyt kun ilmatkin on tällaisia, niin tuskin paljon tulisi kesätunikaa enää pidettyäkään, mutta sehän ei ole pääasia. Saas nähdä minne Raaheen se posti sen minun pakettini on toimittanut.... Voi huokaus. Joskus pienet asiat tökkii.

Mene ja tiedä. Toisaalta on mukavaa nyt kun on lämmintä kotona, kissat kehräävät, on puhdasta ja tuoksuu pulla, vaikkakin se on suoraan pelliltä pakkaseen, ja valkosipulinen paisti. Enää pitäisi keittää perunoita, tehdä salaatti ja sitten pääsisi herkuttelemaan. Joskus pienet asiat on parhaita. Ulkona tuulee ja satelee, eikä oikein jaksaisi mennä edes salille. Jos menisi sen sijaan vaikka kävelylle ennen kuin sarjat alkavat. Tänään on tiistai ja tulee Todistettavasti syyllinen. Yksi lemppareista, sellainen ehdoton katsomisen arvoinen. *hymy*

Ukei, minä ALAN kuulostamaan keski-ikäiselle. Aika uhkaavaa vai mitä....

"Isossa kaupungissa sitten monta
petoa on ja sievää hirviötä."

-Jagon-

Sitä on virtuaalielämä. Ja koska mielikuvituksella on vain hyvin vähän kosketusta todellisuuteen, voi itselleen uskotella todella löytäneensä niitä. Suudelmissa ja syleilyissä on, kuten aina, hintalappu, mutta virtuaalimaailmassa hinnat on ylitarjonnan synnyttämässä ankarassa kilpailussa poljettu varsin alhaisiksi. Riittää kun teeskentelee välittävänsä.

Todellisuudessa kyse on kuitenkin sydämettömästä sadusta ja mitä hirviöihin tulee, he ovat vain tavallisia ihmisiä, jotka parhaansa mukaan yrittävät selvitä tuossa kiihkeässä, sairaassa maailmassa, joka kyllä opettaa jokaiselle paheensa keskellä säihkyvää keskiöistä keskustelua.

Ainoa todellinen hirviö on se, joka kulkee lapsenuskonsa säilyttäen tuon maailman läpi pysyen sivullisena tarkkailijana, koka ei halua sitoutua mihinkään, ei ihmisiin eikä toimintaan, ei pyri analysoimaan sekavaa tapahtumaverkkoa ja onnistuu silti löytämään jokaisesta tuon infernon asukkaasta jotain hyvää, liikuttavaa ja miltein naivia kaikessa julmassa koomillisuudessaan. Nämä puoliksi tietoiset, neuvottoman inhimilliset eksyneet eläimet eivät kertakaikkiaan voi muuta kuin totella minkä tahansa teurastajan käsissä. Nykyään minusta tuntuu vastenmieliseltä tuon maailman julmuus.

Silloin kun kaikki alkaa ja päättyy sanoihin, päädytään aina tilanteeseen, tahallisesti tai tahattomasti, jossa on muodon ja sisällön ristiriita. Se mikä on pohjimmiltaan vakavaa esitetään hauskana, keinotekoisena ja eleganttina. Sanataide, chatmaailma, on parhaasta päästä uskonnollinen kokemus. Campia uskonnosta. Sitä on hirvittävän vaikea määritellä mutta helppo kokea. Se vaatii epäklassisen kaaoksen, henkisen vajeen ja epäsymmetriaa, mutta myös täyteläisen peruskuvion, seitin, johon jää saaliin lailla rimpuilemaan, kunnes on valmis joko luovuttamaan ja olemaan yksi kadotetuista; katselemaan kuinka pedot ja hirviöt taistelevat keskenään hallitakseen suppeaa pimeää valtakuntaansa, joka on täynnä huvittavia perverssejä tyyppejä, tai vastapainoksi rikkomaan lasikuplan ja astumaan ulos ummehtuneesta huoneesta. Hiljainen kauhun tasapaino. Tai sitten ei. Pois pääsee aina. Kaikki on valinnoista kiinni. Usko minua. Se voi olla joskus jopa kuviteltua helpompaa. Saduillakin on aina loppunsa.

Taas kerran huomasin, että minä saan uskomattomia säväreitä vain siitä tosiasiasta, että elän ja hengitän. Vaikka tie tähän pisteeseen on kestänyt kauan, sisältänyt ne omat pienet takaiskunsa ja surunsa, on tämä hetki kaiken kaikkiaan kaunis ja kirkas - hyvä.

Niin monin tavoin sitä herää huomaamaan, että verrattuna niin monen muun kohtaloon, sitä on siitä onnellisessa asemassa, että minun omat asiani ovat hyvin. Aina tietenkin parannettavaa riittää, mutta kaiken kaikkiaan kaikki on loistavasti.

Omalla tavallaan tämä on ollut mielenkiintoinen kesä. Moni asia on saanut sen oman tarpeellisen päätöksensä, aivan kuten jo keväällä ennakoinkin, ja moni uusi asia on saanut alkunsa. Vanhasta on pakko päästä eroon jotta saa jotain uutta tilalle.

Toki se pimeä hetki ennen hyppyä tuntemattomaan tulevaisuuteen on pelottava. Mitä menetän? Mitä saan tilalle? Saanko mitään vai jäänkö roikkumaan tyhjän päälle...? Mutta siltikin, kun tuon hypyn on tehnyt, ja palaset alkavat muotoutua uudeksi kuvioksi veden päälle, huomaa, että entisen olikin jo aika mennä.

Ottaa sen tärkeimmän mukaansa, sanoo muulle kauniisti kiitos ja heihei, ja antaa uuden ajan alkaa. Siinä se, onnellisuuden tae. Ainakin omalla kohdallani. Vaikea on sanoa muista, he tuntuvat elävän omaa elämäänsä tehden omat valintansa, minä omani. Hetken aikaa he kulkevat rinnallani tätä minun elämänpolkuani, hetken aikaa tehden siitä paremman ja sitten tiet eroavat. Mutta muistot jäävät. Mutta niidenkin paikka on siellä omassa lokerossaan. Niidenkään ei saa antaa hallita elämää. Jos jää rypemään liiaksi muistoissa missaa niin paljon parempaa. Elämän tässä ja nyt.

Tänä aamuna meidän pihalla oli muutama pieni variksenpoikanen. Pieniä suloisia rääpäleitä, joille tuleva talvi on uusi ja ihmeellinen kokemus. Niiden elämänjanoa oli pakko rakastaa. Ja sitä itsetuntoa. Varmuutta siitä, että juuri tänä kasteisena ja sateisena aamuna maailmassa kaikki on hyvin - ja se pullein ja maukkain mato löytyy. Elämän pieniä ihania asioita.

***

No niin.. Nyt se hullu kaima tuli tuohon viereen soittelemaan uruilla jotain ihmeen lastenlaulua. Ei voi kun nauraa!!! Maailma on ihania ihmisiä täynnä!!!!


*wirn*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunturisopuli

Tuollaista minä kuulema muistutan.

*wirn*

Söötisti sanottu!!!!!

Marraskuun 2006 Cosmopolitanissa Parisuhteellista-palstalla Elina Pirinen vastasi erääseen kirjeeseen, jonka oli kirjoittanut nimimerkki "-Mies vain". Kyseinen kirje kuului seuraavasti... (Suluissa olevat huomautukset ovat allekirjoittaneen omia ajatuksia ja reaktioita.)

"Olen nuori (Määrittele nuori.) terve (Määrittele terve.) mies (Määrittele mies.) ja rakastan (HAH!... Anteeksi, alkoi naurattamaan.) tyttöystävääni. (No niin... sana tyttö kertoo paljon.) Haluan todella , että hän nauttii seksistä (..ymm..) ja tähän kuuluu orgasmin saaminen. (Ja missä raamatussa näin on kirjoitettu? Taas yksi ihana urbaanilegenda...) Ongelma on ennenaikainen laukeamiseni. (Dodih... Ihmisillä on ihania ongelmia.) Seksimme on mahtavaa, kunhan en tule liian aikaisin. (Niin, onhan se tietysti hankalaa ruikkia joka paikkaan.) Huonot seksikokemukset latistavat haluja (Varmasti! Molemminpuolin.) ja nakertavat suhdettamme (Varmasti!), vaikka seksi ei olekaan pääasia. (Ai.. nyt hän painottaa tuota vaikka on jo kuluneen puolituntia asiasta ruikuttanut...) Miten päästä nopean laukeamisen kirouksesta eroon (Selibaatti?) ja parantaa seksin laatua? (Eikö se sitten ollutkaan niin ihanaa kuin äsken piti hehkuttaa? Päättäisi jo...)

Palstan pitäjä vastaa ensin tavallisella liirumlaarumilla, sillä kuinka _ihanaa_ on kun mies ajattelee tällaisia, huomioi naisen ja blaablaablaa ja jatkaa sitten, ettei miehen kuulukaan olla monta tuntia kestävä ponokone, vaan se 5 minuuttiakin on ihan hyväksyttävä suoritus, kunhan laatu korvaa keston (Tuota tuota...) ja buustaa miehen egoa taivasta suuremmaksi. Kyllä hänestä varmaan kasvaa kelpo rakastaja; maahan laskeutunut rakkauden jumala, kunhan muistaa muutaman niksin. Ja sitten ne neuvot tähän asiaan.

Kätevä tapa vähentää laukemisherkkyyttä on käyttää puudutetta sisältävää kondomia. Idea on ihan hyvä, siinä hoituu samalla ehkäisykin, mutta onkohan se mukavaa tökkiäpökkiä kun heppi on niin turta ettei tunne mitään? Mene ja tiedä, mutta palstan auttavainen pitäjä vain muistuttaa, että pieni tunnonpuutteen hyöty on todettu tutkimuksissakin, joten sen täytyy olla toimiva konsti. Toinen hyvä tapa on käyttää ilman reseptiä saatavaa voidetta, jota laitetaan terskaan 15 minuuttia ennen yhdyntää, joka jälkeen voide pyyhitään pois. Vittumainen asia tässä on se, että jos tuon 15 minuutin aikana naisen kiinnostus ehtii lopahtaa ja hän sanookin "Ei" ja ojentaa Nessu-paketin ja käsirasvan ja kehoittaa pitämään hauskaa, mutta mieluusti hiljaa koska aamusta pitää mennä töihin. No, elämä on julmaa, ainakin toisinaan. Hyvä idea palstan pitäjästä oli myös seksikaupoista löytyvät penisrenkaat. Mutta entä jos halu yllättääkin, eikä sellaista ole ehtinyt hankkia. Käykö silloin esimerkiksi hiuslenkit? Kuminauha? Teippi?

Tärkeitä tietysti on puhua ongelmasta. (Aivan kuten se helpottaisi mitään. Istua siinä sitten rakkaansa kanssa nenät vastakkain ja puhua siitä kuinka huono on sängyssä. Sepä se vasta helpottaakin! Ja ei kun lisää suolaa haavoille.) Avoimuus on tärkeää. Ja nainenhan on hitaasti lämpiävä kone, joka tarvitsee keskimäärin miestä pidemmän ajan lauetakseen. Hyvä seksi on muutakin kuin mekaanista naimista ja palstapitäjä päättää opastuksensa kehoittamalla pitämään orgasmipäiväkirjaa. (Mahtaisi olla aika yksipuolista kirjaamista sekin.)

Cosmopolitanin lukeminen on aina yhtä raamatullinen kokemus. Jos jotain ei ole tullut edes ajatelleeksi tulee siitä vähintään painajainen verkkokalvoille piirtyneine kauhukuvineen kunhan sen on ensin lehdestä lukenut. Ja räkättänyt paskaisesti muiden ongelmille. Joskus tuntuu, että minulla on liikaa aikaa kun tuota lehteä luen, mutta yhtä hauska kokemus se silti on. Ja koska nyt taas päästiin itse asiaan, eli minun elämäni tyhjyyteen, voidaan ilmoille heittää enää kysymys "Miksi vitussa mies kirjoittaa Cosmopolitaniin!?!"

Tänään sain työpaikalla pojilta kimpun vaaleanpunaisia ruusuja huomisen nimipäivän kunniaksi! Vähänkö pirun suloista!

Nyt se päivä meneekin hymyillessä...

Ja kyllä... minäkin osaan vielä punastella!


*hymy*

Rakkaus on kuuliainen
rakastavaisten pyynnöille,
se istuu rakastavaisten jalkojen juuressa
korva tarkkana,
ruohonkorsi suussa.
Rakastavaisten ei muuta tarvitse
kuin avata suunsa
ja kutsua sitä nimeltä

- Tommy Tabermann

Omatunto

Puhutaanpa omatunnosta, käykö se teille?
Mitä omatunto kertoo?

Se yleensä aina ilmestyy kulman takaa
kun olet tehnyt jotain pahaa, sellaista
joka painaa rintakehällä nukkuessakin.

Ensiksi se kuiskailee, puhaltaa niskaan kuin
jääkylmä viima. Sitten se alkaa puristamaan
kylkiluiden kohdalla, alkaa järsimään
aivoissa. Saa kasvoille oudon ilmeen.

Se muistuttaa sinun olemassaolosta
pakottaa katsomaan sieluun ja kelaamaan
asiat uudestaan.

Tai ainakin se on sen tavoite.

Kuka sitten päätyy millaiseen päätökseen
mennä ajassa taaksepäin ja valita
tekonsa kertaalleen, mutta joskus se tuntuu
kuin koittaisi pyyhkiä mustekynällä kirjoitettua
virhettä.

Omatunto...outo kaveri olla olemassa
mutta hyvä sellainen.

-Brigantia-

Viime viikon ehdottomasti kamalin, järkyttävin ja IHANIN kesäkappale... Tuota renkutusta soi aamusta iltaan radiossa!

Tea - Tytöt Tykkää

yy,kaa,koo ja nee,
Yy yy, kaa, koo ja nee,
Yy yy, kaa, koo ja nee,
Yy yy yy, kaa kaa, yy

Mää näytän hyvältä ja
tiedän et sä tiedät sen
Mut ei saa koskee (Ei saa koskee ei)
Sun suklaasilmät ei tee vaikutusta
vaik' oot tumma ja tulinen
ja vähän hullunkurinen (Eei)

Sä voit sanoo mitä vaan,
en mä usko kuitenkaan
Vaan mä nään sun läpi
ja tiedän sä et oo sitä
mitä sanot olevas
Ja sen takii,
mä pyydän sen takii

Yy, kaa, koo ja nee

Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan
Älä jätä viestii vastaajaan
tai koita tavoittaa
Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan
Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan

Tytöt tykkää, tytöt ty-ty-tytöt tykkää tytöt,
ty-ty-tytöt tykkää tytöt, tytöt tykkää,
ty-ty-tytöt tykkää, tytöt tykkää
Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä
Vaik' tytöt välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta
Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä
Vaik' tytöt välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta

Vaik' sullon vientii säpinää,
ei vois vähempää kiinnostaa (Ei eei kiinnosta ei)
Sun älykkyytes ei tee vaikutusta
vaik' oot fiksu ja filmaattinen,
lihaksikas atleettinen (Eei)

Sä voit sanoo mitä vaan,
en mä usko kuitenkaan
Vaan mä nään sun läpi
ja tiedän sun varakkuutes
ei tee musta onnellista
Ja sen takii,
mä pyydän sen takii,
anna

Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan
Älä jätä viestii vastaajaan
tai koita tavoittaa
Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan
Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan

Tytöt tykkää, tytöt ty-ty-tytöt tykkää tytöt,
ty-ty-tytöt tykkää tytöt, tytöt tykkää,
ty-ty-tytöt tykkää, tytöt tykkää
Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä
Vaik' tytöt välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta
Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä
Vaik' tytöt välil' esittää et ei niit' muka kiinnosta

Yy, kaa, koo ja nee

Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan
Älä jätä viestii vastaajaan
tai koita tavoittaa
Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan
Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan

Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan
Älä jätä viestii vastaajaan
tai koita tavoittaa
Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan
Mä elän mun elämän,
jätä mut rauhaan

*naur*

Tämä on NIIN ihana että! Pahinta siinä on, että se jää soimaan päähän! No anyways, sitähän se on hyräilty tänäänkin...

Viime viikko oli aikamoista pyöritystä töissä, ja pikkuhiljaa huomaan olevani väsyneempi kuin olisin työn uskovan minun tekeväksi. Johtuu kai siitä, että ala on minulle uusi ja on niin kovin paljon oppimista, koko ajan jotain mielenkiintoista. Mutta juuri se tekee kaikesta tästä niin mukavaa! En minä ole koskaan mikään helppojen asioiden ystävä ollutkaan.

Mukavaakin viime viikolla oli.. ainakin minua opetettiin aktiivisesti pelaamaan biljardia, ja vaikka ensin hanasinkin vastaan oikestaan pirun paljon, niin pienten uhkausten ja murinan jälkeen minutkin saatiin sinne pelipöydän ääreen. Ja tästä oikeasti ON noin kymmenen vuotta kun viimeeksi pelasin. Mielenkiintoista kuinka kaikki jää kuitenkin jonnekin tuonne takaraivoon... ja sieltähän se tuli. Ja se kahvi taitaa vaihtua taas teehen, ja tiedä vaikka johonkin makuteehen, hedelmäisiin herkkuihin tai mausteisiin vivahteisiin, kun kerran nyt olen oppinut haistelemaankin niitä.

Eilen käytiin siskojen kanssa Imatralla BigBandeilla. Tiina on saanut nyt se ajokortin, ja enää minä olen meistä se joka on kortiton, mutta minulla sitä ei nyt olekaan mikään hinku hankkia. Liikaa sääntöjä minulle... *wirn* Mutta hyvin Tiina ajoi, pirun hyvin. Ja Pirittahan tunnetusti nyt on luotettava ajaja, joten hyvähän minun on lakkailla kynsiä takapenkillä, mikä muuten sitten ON hankalaa! Mutta toteutettavissa :u Mutta siitä Imatrasta sitten.. Ei tainnut matka olla vaivan väärti, sisällä teltassa oltiin noin korkeintaan 1,5 tuntia - kaikkineen. Ja siinä ajassa ehdittiin Pirin kanssa syödä _maailman huonointa pyttipannua_! Sinällään mielenkiintoinen makuelämys, se ei maistunut muulle kuin rasvalle! Oksettava kokemus, ja kallis. Viisi euroa rasvalautasesta ja kolme limusta. KALLISTA! Mutta hintojen lisäksi kaikki muukin oli BB:llä muuttunut huonompaan suuntaan. Aika juppimeininkiä, ja tyttöjen kanssa katseltiin kuinka kansa istui kuin kirkossa penkeillä jakkupuvuissaan. Pakkohan se olikin istua, ennen siellä sai vapaasti tanssia siellä missä halusi, seisoa missä huvitti että näki lavalle ja esiintyjän. Nyt jos pysähtyi väärään paikkaan tai väärän VIPAITION eteen, tuli järjestysmies tönimään muualle. Siis TÖNIMÄÄN! Selvästi kansa oli jaoteltu rikkaisiin ja taviksiin, ja taviksilla ei sitten ollut mitään arvoa, ei edes tilan täytteenä. Aika julmaa katsottavaa. Taitaa jäädä ensi vuonna menemättä.

Viime viikko oli aika opettavainen, omaperäinen... ja kesää täynnä! Ensi viikkoa odottaen... =)

Väsynyt ihmislapsi
ei muuta voi
kuin kastella ruohoa kyynelillään,
kysellä ruoholta
miksi jano on niin suuren suuri
ja onnen malja
niin pienen pieni

- Tommy Tabermann