IRC-Galleria

Jos mie joskus menen naimisiin, niin pitää muistaa karata. Vaikka Vegasiin, ni sit miut vois vihkiä vaikka vale-Elvis, tai en mie tiiä, vaikka joulupukki. Tai jotain. Tässä ressaantuu jo muiden häiden järjestämisestä, niin sitä varmaan kilahtas jos ois kyseessä omat häät.

Voi anna miun kaikki kestää.....

Vaikka on se sanottava, aika sööttiä touhua tää kuitenni on. *hymy*

Tyhjin käsin tänne tulimme
ja tyhjät ovat kätemme
silloin kun eivät löydä
toistemme käsiä

Käsien viisautta kuvastaa hyvin
että herätessä usein
löydämme ne toisistaan
valmiina viemään meitä
suuntaan joka on aina oikea

- Tommy Tabermann

Kuinka voi pientä ihmistä väsyttää ja koskea????

Mieli tekisi nostaa jalat ylös, katsella telkkaria ja olla. Siis ihan vain olla!!! Kun ei koskisi, kun Luojani ei koskisi! Joskus kun kipuaallot yllättää tulee sellainen samanlainen olo kuin pienenä oli, eksynyt itseensä, itkuinen ja tuskainen ja orpo. Ne on pahimpia. Minä vihaan tätä. Vihaan koko sielustani. Jokaisella solullani minä vihaan sitä ettei sormet taivu, tai ettei saa otetta jostain niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kupista. Nöyryyttävää. Pelottavaa. Epätoivoista.

Itkettää.

Minä halveksin niitä, jotka puhuvat tuskasta kuin se olisi jotain joka pelastaisi sielun. "Pain is pleasure." Ja vitut. Mieluusti minä tämänkin ristin vaihtaisin pois. Enemmän kuin mieluusti. Kun joku sen vain huolisi.

Voisiko minut korjata?

Lapsi juoksee
ensimmäisen kerran
omin paljain jaloin
niityn poikki
Niitty hymyilee
niin kuin elämän tulisi hymyillä,
joka kukalla, joka korrella
Lapsi juoksee
paljain jaloin niityn poikki
ja niityn kukat ja korret
pitävät häntä pystyssä,
levittävät siipensä hänen suojakseen,
ja lapsi juo onnen maljasta
eikä enää koskaan
saa onnen maulta rauhaa
Niin kauan kuin kuljet
joka paikassa
niin kuin juoksisit ensimmäistä kertaa
niityn poikki,
olet kevyt ja onnellinen,
et murehdi
ilmettä elämän kasvoilla

-Tommy Tabermann-

En mä tiedä. Siitä ei koskaan saa selvää. Se vaan on. Siis ON. Siinä ja kokonaan. Mun. Ja ku se nukkuu se tuoksuu unelle, mun prinssi ruusunen.

Se alko ihan pienistä asioista. Se tuli viereen istumaan ja katteli mua, silleen ovelasti, ihan ku se ois haastanu riitaa, tai sille musta tuntu, et se arvioi ja miettii, punnitsee näkemäänsä. Ja mulla nous karvat pystyyn, niskaa myöten, ja se vaan katteli. Taisteluhaaste, tai niin mä luulin, ja se vaan sanokii et se tykkää näkemästään, ja sai mut hymyilemään. Vitun AD/HD.

Kerran me tehtiin ruokaa, jotain omituista keittoa, eikä se taaskaan suostunu kuorimaan sipuleita, se ei koskaan kuori niitä ja se tiskaa astiatkin ihan hassusti, ja nostaa ne piruuttaan mulle liian korkealle, mut kuitenki, ja se nuuskutteli sitä soppaa ja sirotti suolaa kämmenelle ja mausto sitä niin vitun tarkasti et mä repeileilin omiani, aika hyvää siitä tuli. Miksei ois tullu. Vaiks pääasia oli, et ei tuossa tilanteessa mitään omituista ollu, se vaan jäi mieleen. Se ja sen narkomania teehen, ei koskaan tupakkaan, mut tee.. Sellasta omituista hedelmälitkua jota se mullekin tyrkyttää.

Sil on nätit silmät, ne nauraa. Ja se uikuttaa oudosti ku näkee mut. Silleen hassusti. Omituinen vipeltäjä se on. Just sopiva.

Hei, kaikki ei oo sopivia. Mut toiset on, ne on niiku palikoita. Ne sopii erilaisiin paikkoihin, niitä tajuaa vaikkei oikeestaan toista koskaan voi tajuta, mut toiset vaan on siinä ihon alla heti, sydämen lähellä tai sit ne ei oo ollenkaan. Sellasta outoa jotain.

***

Trlalalalaaa

Tänään vietettiin päivä rannalla. Oli mahtava ilma, auringossa +31 astetta ja varjossa hitunen viileämpää. Paistettiin nuotiolla makkaraa, juotiin limua ja kahvia termarista ja koirat sai juoksennella vapaana. Uitiin, leikittiin norppaa ja katseltiin kuinka suruvaipat tanssi kesätuulessa. Kaunista.

Iltasella pitäisi mennä katselemaan Linnoituksen Yötä, odotetaan vain että viilenisi hieman. Kissat nukkuu, lämpö saa ne unisiksi, kunnes ne aloittavat illan viiletessä perinteiset kisailut. Silloin hauskaa riittää ja matot saa kyytiä.

Huomenissa jos menisi katsomaan sen Harry Potterin. Alkaa olla viimeiset näytökset käsillä. Tekisi kotona popparit. Ne kuuluu asiaan, perinteisesti. Siskon kanssa ollaan pyritty katsomaan kaikki potterit teatterissa, ja yleensä sinne ollaan menty ison mässypussin kera. Herkuttelemaan. Nyt vain on liian kuuma mässyttää. Ne popparit taitaa riittää...

Toivottavasti ensi viikolla viilenee. Töissä tuo helle menee hiukan hukkaan - näin omalta kantilta. Tai sitten saisi jatkua helteet pitkään! Helteet ja mansikkakesä. Ehtisi tehdä vielä muutaman kakunkin...

"Mä olen kuullut susta juttuja
mut puhdas en oo itsekään
enkä tahtoisi riitaa nyt haastaa
vaik ei aivan kaikki kohdallaan
taida olla päässä sinunkaan."

-Tehosekoitin-

Ja niin kääntyy helteinen päivä illaksi. Ihan pirun kuumaa, melkein trooppista. Tällainen väsyttää, kuinkahan väsy sitten on kun tätä on kestänyt viikon? Tai kaksi? Sulaakohan sitä samalla tavalla pois kuin tarinoiden noidat? Huutelee vain ihmeellisyyksiä ja jättää jälkeensä vain pienen märän sulan lammikon. Kenties kenkäparin, tai kaksi.

Piti maksaa laskuja. Sydänverellä taas kerran. Jokseenkin turhauttava kokemus. Ensin sitä opiskelee sielu solmulla suuren osan elämästään - ja kituuttaa. Sitten sitä maksaa opintolainaa ja taas kerran kituuttaa. Hysteeriseksi tässä tulee. Ei oikein naurata tuokaan. Tiukka kuukausi tulossa, mutta kaipa tämänkin selviää. Pitää muistaa, että monella on asiat vielä huonommin. Periaatteessa minulla kuitenkin on kaikki mitä tarvitsen. Jopa liikaakin, joten ei voi valittaa. Mutta minkäs ihminen luonnolleen mahtaa. Se kuka sanoi, ettei raha tee onnelliseksi ei ilmeisesti ollut koskaan kokenut sen puutetta. No, tervetuloa minun elämääni. Köyhä jakaa vähästään, rikas ei paljostaan, vai miten se menikään? Minä voisin hyvin jakaa ainakin laskuja, jos joku vaikka haluaisi nekin maksaa. Huhuu.. joku ystävällinen sielu, kuuluuko? LASKUJA TARJOLLA!!!!

***

Pitkästä aikaa taas tekisi mieli kirjoittaa. Pitää kurkistella sinne sielukoppaan ja tonkia sanavarastoa, josko ajatukset saisi muodon ja tarina alkaisi elää. Jonkinlainen utuinen kuva siitä ainakin olisi. Jos kirjoittaisi käsin.. niin sekään taito ei unohtuisi.

Mikään ei oikeastaan ole parempaa kuin juuri teroitetut lyijykynät. Ne tuoksuvat niin ylimaallisen ihanalle. Tiedä sitten minkä takia.... Kummallisia ovat minunkin mielitekoni!

***

Pieni ihminen nukkunut liian väsyneenä jotenkin hassustioudosti, niska jumissa ja kaikkialle muualle kolottaa. Voi viturakanttura tätä elämätä....

Niih, ja säätiedotuksen mukaan nyt alkoi kesä. Katellaan... Kivahan se on jos tulisi helteet. Vaikka vain muutamaksi päiväksi.

Kohta on syyskuu, ja minä täytän 31. Mihin vitussa se aika menee? Ainakaan olo ei ole aikuinen, niin kuin ilmeisesti jo kolmekymppisellä kuuluisi olla.

Joskus ajaxinpuhtoisena natiaisena, silloin kun kesät olivat vielä kuumia ja kestivät ikuisesti, ajattelin, että sitten kun olen 30 on minulla talo ja valkoinen lauta-aita, lapsia joiden nimetkin oli jo suunniteltu valmiiksi, rakastava mies ja koira, sellainen iso jolla olisi piiskahäntä, olisin matkustellut kaikkialla maailmassa, julkaissut kirjan ja olisin rauhoittunut jakkupukuiseksi täydelliseksi naiseksi, jonka maailmassa kaikki olisi aina vain hyvin. Suloisia suunnitelmia, joista oikeastaan mikään ei ole toteutunut. Kovinpa vähän sitä tiesi minne elämä vie.

Minä taidan olla ikuinen kakara. Sukat makkaralla ja kotiavaimet kaulassa ettei häviä. Naururypyt vain lisääntyvät. Mutta mieluumin sitä nauraa kuin itkee. Maailma on jo kyyneleillä kyllästetty, surulla rakennettu kerran tai kaksi. Minä mieluumin otan asiat hieman kevyemmin, pääasia lienee että tekee parhaansa. Sen pitäisi riittää, ja jos ei riitä, niin.... Useimmiten se kuitenkin on tähän saakka riittänyt. Kenties vuosien varrella minuun on kuitenkin tarttunut tietty kyynisyys, tai pikemminkin jonkinlainen ironiantuntu, mene ja tiedä, mutta ainakin sen viljelystä tuntuu tulleen minulle pikemminkin tapa kuin poikkeus. En tiedä. Saas nähdä millaiseksi sitä vielä muokkaantuu - ihmisenä, naisena... ja millaiseksi tästä alati vaihtuvasta elämästä tulee. Meillä on parhaimman ystävättäreni kanssa oma lentävä lause, joka kattaa kaiken sen mitä on joskus tullut tehtyä, tiedostamattomasti tai tahalteen, lause joka kiteyttää kaiken. "Pääasia ettei ollut tylsää." Monta asiaa voi antaa anteeksi, mutta tylsyyttä.. ei koskaan. Mieluumin minä katselen sitten vanhana elämääni taaksepäin ja hymisen kiikkustuolissa tyytyväisyydestä huomatessani, ettei ainakaan ollut tylsää. Tuli kenties tehtyä virheitä, mutta nekin kuuluvat elämään.

Huomenna on isin synttärit. Minulla on paisti marinoitumassa ja koti tuoksuu mausteille ja valkosipulille. Kohta aletaan katsella elokuvaa. Pitäisi keitellä kahvia, tekee mieli, pitäisi itseasiassa olla jo!

Tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Piru minä rakastan elämää!!!!