Ja niin kääntyy helteinen päivä illaksi. Ihan pirun kuumaa, melkein trooppista. Tällainen väsyttää, kuinkahan väsy sitten on kun tätä on kestänyt viikon? Tai kaksi? Sulaakohan sitä samalla tavalla pois kuin tarinoiden noidat? Huutelee vain ihmeellisyyksiä ja jättää jälkeensä vain pienen märän sulan lammikon. Kenties kenkäparin, tai kaksi.
Piti maksaa laskuja. Sydänverellä taas kerran. Jokseenkin turhauttava kokemus. Ensin sitä opiskelee sielu solmulla suuren osan elämästään - ja kituuttaa. Sitten sitä maksaa opintolainaa ja taas kerran kituuttaa. Hysteeriseksi tässä tulee. Ei oikein naurata tuokaan. Tiukka kuukausi tulossa, mutta kaipa tämänkin selviää. Pitää muistaa, että monella on asiat vielä huonommin. Periaatteessa minulla kuitenkin on kaikki mitä tarvitsen. Jopa liikaakin, joten ei voi valittaa. Mutta minkäs ihminen luonnolleen mahtaa. Se kuka sanoi, ettei raha tee onnelliseksi ei ilmeisesti ollut koskaan kokenut sen puutetta. No, tervetuloa minun elämääni. Köyhä jakaa vähästään, rikas ei paljostaan, vai miten se menikään? Minä voisin hyvin jakaa ainakin laskuja, jos joku vaikka haluaisi nekin maksaa. Huhuu.. joku ystävällinen sielu, kuuluuko? LASKUJA TARJOLLA!!!!
***
Pitkästä aikaa taas tekisi mieli kirjoittaa. Pitää kurkistella sinne sielukoppaan ja tonkia sanavarastoa, josko ajatukset saisi muodon ja tarina alkaisi elää. Jonkinlainen utuinen kuva siitä ainakin olisi. Jos kirjoittaisi käsin.. niin sekään taito ei unohtuisi.
Mikään ei oikeastaan ole parempaa kuin juuri teroitetut lyijykynät. Ne tuoksuvat niin ylimaallisen ihanalle. Tiedä sitten minkä takia.... Kummallisia ovat minunkin mielitekoni!
***