"Isossa kaupungissa sitten monta
petoa on ja sievää hirviötä."
-Jagon-
Sitä on virtuaalielämä. Ja koska mielikuvituksella on vain hyvin vähän kosketusta todellisuuteen, voi itselleen uskotella todella löytäneensä niitä. Suudelmissa ja syleilyissä on, kuten aina, hintalappu, mutta virtuaalimaailmassa hinnat on ylitarjonnan synnyttämässä ankarassa kilpailussa poljettu varsin alhaisiksi. Riittää kun teeskentelee välittävänsä.
Todellisuudessa kyse on kuitenkin sydämettömästä sadusta ja mitä hirviöihin tulee, he ovat vain tavallisia ihmisiä, jotka parhaansa mukaan yrittävät selvitä tuossa kiihkeässä, sairaassa maailmassa, joka kyllä opettaa jokaiselle paheensa keskellä säihkyvää keskiöistä keskustelua.
Ainoa todellinen hirviö on se, joka kulkee lapsenuskonsa säilyttäen tuon maailman läpi pysyen sivullisena tarkkailijana, koka ei halua sitoutua mihinkään, ei ihmisiin eikä toimintaan, ei pyri analysoimaan sekavaa tapahtumaverkkoa ja onnistuu silti löytämään jokaisesta tuon infernon asukkaasta jotain hyvää, liikuttavaa ja miltein naivia kaikessa julmassa koomillisuudessaan. Nämä puoliksi tietoiset, neuvottoman inhimilliset eksyneet eläimet eivät kertakaikkiaan voi muuta kuin totella minkä tahansa teurastajan käsissä. Nykyään minusta tuntuu vastenmieliseltä tuon maailman julmuus.
Silloin kun kaikki alkaa ja päättyy sanoihin, päädytään aina tilanteeseen, tahallisesti tai tahattomasti, jossa on muodon ja sisällön ristiriita. Se mikä on pohjimmiltaan vakavaa esitetään hauskana, keinotekoisena ja eleganttina. Sanataide, chatmaailma, on parhaasta päästä uskonnollinen kokemus. Campia uskonnosta. Sitä on hirvittävän vaikea määritellä mutta helppo kokea. Se vaatii epäklassisen kaaoksen, henkisen vajeen ja epäsymmetriaa, mutta myös täyteläisen peruskuvion, seitin, johon jää saaliin lailla rimpuilemaan, kunnes on valmis joko luovuttamaan ja olemaan yksi kadotetuista; katselemaan kuinka pedot ja hirviöt taistelevat keskenään hallitakseen suppeaa pimeää valtakuntaansa, joka on täynnä huvittavia perverssejä tyyppejä, tai vastapainoksi rikkomaan lasikuplan ja astumaan ulos ummehtuneesta huoneesta. Hiljainen kauhun tasapaino. Tai sitten ei. Pois pääsee aina. Kaikki on valinnoista kiinni. Usko minua. Se voi olla joskus jopa kuviteltua helpompaa. Saduillakin on aina loppunsa.