Erään runoilija kirjoitti kolumnissaan: "Suudelma ei satuta." Hyvin kauniisti kirjoitettu. Suudelma on kaunis sana. Se tuo mieleen pehmeitä asioita, lämmittää ajatukset ja mielen. Koko maailman laidallinen on laulettu ja kirjoitettu suudelmista... Suudelmin suljetut kirjeet... Suudelmin nukahtavat rakastavaiset eilen, tänään ja huomenna.
Mitä suudelma on? Sanotaan, että suudelma on portti iloon, kun siihen liittyy rakkaus toista kohtaan. Suudelma on jumalallinen tapa vahvistaa Itseä ja toista. Ja minun mielestäni, se voi satuttaa.
Särkyneen suudelma on janoinen. Se etsii liian kiihkeästi omaansa. Se vaatii huomiota, haluaa tulla rakastetuksi. Se vaatii täyttäjää. Eikä mikään kykene sammuttamaan sen janoa. Jokainen meistä haluaa tulla rakastetuksi suudelmalla. Tuntea rakkaan huulet omia vasten, hengityksen iholla. Rakkauden suudelma ei vain saa, vaan myös antaa kaikki sateenkaaren hyvät ja hellät tunteet. Suudelma ei kuitenkaan vie perille saakka, vain askeleen lähemmäksi toista. Loppumatka toisen sieluun on tehtävä toisella tavalla.