IRC-Galleria

Rusina syntyi 5.7.2008 klo 15.19.
Paino 3140 grammaa, pituutta 49 cm. Paljon mustaa tuuheaa tukkaa! (Oikea kunnon kasari takatukka)
Siniset simmut.

Synnytys oli vaikea, ja Rusina tulikin ulos hätäsektiolla. Nyt vaavi on hoidossa bilirubiiniarvojen kohoamisen takia. :/

Odotellaan, että Rusina pääsee kotia. =)

Kamala kun osaakin pieni ihminen olla rakas! <3

...kuinka pitkiä ovatkaan viimeiset tunnit ennen kesäloman alkua...

Kipukukkia

I believe in everything
until it's disproved.
So I believe in fairies,
the myths, dragons.
It all exists, even if
it's in your mind.
Who's to say that dreams
and nightmares
aren't as real as the here
and now?

~John Lennon~

Aivan Kiinan pohjoisella rajalla kaupungin ulkopuolella asui perheineen mies, jota kutsuttiin myös vanhaksi rajavartijaksi. Mies kasvatti hevosia, koska kaupungin ympärillä oleva aro sopi hyvin hevosten laidunmaaksi. Eräänä päivänä yksi miehen parhaista hevosista oli kadonnut. Kun naapurit tulivat valittelemaan miehen menetystä, mies totesi huolettomasti: "Mitäpä tuosta! Mistä sen tietää, mitä menetys vielä tuo tullessaan."

Kuukauden päästä hevonen tuli takaisin tuoden mukanaan villihevosen. Naapurit tulivat miestä onnittelemaan ja ihmettelivät, kun mies ei näyttänyt olevan ollenkaan innostunut onnenpotkusta. Vanha rajavartija totesi vain ykskantaan: "Sain uuden hevosen, mutta entäs sitten? Mistä sen tietää, millaisen onnettomuuden hevonen tuo tullessaan."

Vanhan rajavartijan poika oli innokas ratsastaja ja halusi tietenkin kokeilla uutta hevosta. Villihevonen ei ollut tottunut siihen, että sen selkään noustaan, ja sai kuin saikin potkimalla ja hyppimällä pudotettua pojan selästään. Pojalta katkesi putoamisessa reisiluu. Onnettomuudesta kuultuaan naapurit tulivat paikalle osoittamaan myötätuntoaan, mutta vanha rajavartija ei näyttänyt olevan tilanteesta moksiskaan. "Poika putosi ja loukkasi itsensä, mutta entäs sitten? Mistäpä sen tietää, voihan tästä vielä koitua jotakin hyvääkin."

Joitakin kuukausia myöhemmin maassa puhkesi sota. Kaikki seudun kynnelle kykenevät nuoret miehet kutsuttiin armeijaan ja lähettiin taistelukentälle. Moni heistä menetti taisteluissa henkensä. Vanhan rajavartijan poika säästyi asepalvelukselta katkenneen jalkansa takia.

Kiinalainen tarina päättyy siihen, että kertoja paljastaa tarinan opetuksen ja neljän sanamerkin sanonnan tarkan merkityksen. "Vanha mies menettää hevosensa" -sanontaa käytetään tilanteessa, jossa huono onni voi kääntyä hyväksi tai päinvastoin.

***

Ripustettavaksi ERITTÄIN MATALALLE jääkaapin oveen - eli n. kirsun korkeudelle.

Rakkaat koirat ja kissat

-Astiat, joissa on tassunkuvia, ovat teidän ja sisältävät teidän ruokaanne. Muut astiat ovat minun ja ne sisältävät minun ruokaani.
Huomioikaa, että tassunjäljen asettaminen keskelle ateriaani ei tee siitä teidän ruokaanne. En myöskään pidä tassunkuvaa ruokani keskellä esteettisesti miellyttävänä.

-Porraskäytävää eivät suunnitelleet F1-insinöörit, eikä se ole kilparata.
Minun päihittäminen alaspäin juoksussa ei ole tavoitteena. Kampittamiseni ei auta, koska kaadun alas nopeammin, kuin te juoksette.

- En voi ostaa mitään jättisänkyä suurempaa. Tästä olen erittäin pahoillani.
Älkää luulko, että jatkan sohvalla nukkumista varmistaakseni teidän hyvän olonne. Koirat ja kissat voivat oikeasti käpertyä pieneksi palloksi nukkuessaan. Ei ole tarpeellista nukkua vaakatasossa muihin nähden levittäytyneenä mahdollisimman pitkäksi. Tiedän myös että hännän pitkäksi venyttäminen ja kielen ulkona roikottaminen tilankäytön maksimoinniksi ei ole enää muuta kuin sarkasmia.

- Viimeisen kerran, kylpyhuoneessa ei ole salakäytävää eikä taikaovia. Jos jonkin ihmeen kaupalla ehdin sinne ennen teitä ja onnistun saamaan oven kiinni, eivät raapiminen, vinkuminen, naukuminen, ovenkahvan kääntö, tassun oven ali saaminen, tai muutkaan temput, ole tarpeellisia. Minun täytyy tulla ulos samasta ovesta, josta menin sisään.

- Lisäksi, olen käyttänyt WC:tä useita vuosia - kissa- tai koiraeläinten avustus ko. tapahtumassa ei ole tarpeellista.

- Oikea järjestys on: Suudelkaa minua ENSIN, sitten voitte mennä haistelemaan toisen koiran tai kissan takapuolta. Tätä en voi painottaa riittävästi.


Vastapalvelukseksi teille, rakkaat lemmikkini, olen liimannut etuoveemme seuraavan viestin:

Kaikille ei-lemmikin omistajille, jotka haluavat käydä kylässä ja silti valittaa eläimistämme:

1. He asuvat täällä. Sinä et.
2. Jos et halua heidän karvojaan vaatteillesi, pysy poissa huonekaluista.
3. Pidän lemmikeistäni enemmän, kuin monista ihmisistä.
4. Sinulle lemmikkini on eläin. Minulle hän on adoptoitu poika/tytär, joka on lyhyt, karvainen, kävelee neljällä jalalla ja puhuu hieman epäselvästi.


Muista!
Monella tapaa koirat ja kissat ovat lapsia parempia, koska:

1. He syövät vähemmän.
2. He eivät ole jatkuvasti ruinaamassa rahaa.
3. He ovat helpompia kouluttaa.
4. He tulevat kutsumalla, yleensä.
5. He eivät koskaan pyydä saada ajaa autoa.
6. He eivät hengaile huumehörhöjen ja varkaiden kanssa.
7. He eivät polta eivätkä juo.
8. Heidän ei tarvitse ostaa jatkuvasti uusinta muotia olevia vaatteita.
9. He eivät tahdo käyttää vaatteitasi.
10. He eivät tarvitse miljoonia euroja koulunkäyntiin. Ja mikä parasta,
11. Jos se sattuvat hankkiutumaan raskaaksi, voit aina myydä heidän lapsensa.

"Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat,eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa

1. käsilaukku
2. kahvinkeitin
3. sänky
4. puhelin
5. korurasia

Tässä taas ollut mitään järkeä!

Haastan:

Piritan ja Ipen, muilla kamuilla sitten ei olekaan mitään galleriahässäkkää =)

Ilmat alkavat muuttua pikku hiljaa aurinkoisemmiksi, kevät on jo tullut. Sen huomaa. Aurinko lämmittää ja talvitakit on vaihtuneet kevyempiin. Korot kopisevat katukivityksellä ja kesälomista on jo puhuttu. Viimoisia kevätflunssia sairastellaan ja anemiaa on ilmassa. Pitäisi ostaa rautavalmisteita, saisi lisäenergiaa. Nykyisin on jokseenkin energiataso liian alhainen. Edellinen kuuri oli hyvä, mutta liian lyhyt. Ilmeisesti äidiltä on tullut perittyä taipumus tähän. Jo muutama vuonna on anemia vaivannut, etenkin keväisin, tiedä sitten onko tuo tullut jäädäkseen. Toivottavasti ei. Kahvikaan ei enää auta, tosin siitä pitäisi päästä eroon. Siitä ja tupakasta. Voi huokaus. Puoli vuotta annan itselleni aikaa, ja sitten loppuu paheet. Aika muuttaa elämäntapoja oikein kunnolla. No, hyvä näin.

Viiru on ollut kipeä jo pitkään. Eilen käytettiin neiti taas lääkärissä, ja kokeiden tuloksena oli verinen virtsatientulehdus. Onneksi se sai lääkkeet siihen. Nyt pitäisi äidin pienen piika pikkaraisen olla syömättä kuivaruokaa kymmeneen päivään. Tueksi tuli siis uusi ruokavalio. Pienet ruokapussit maksavat noin 1,20€ kappale eli ei mitään ihan halpaa märkäruokaa, mutta sillä hinnalla ei ole väliä. Pääasia että neiti tulee kuntoon. Eilen ainakin ne maittoivat, joten ei todennäköisesti jouduta tappelemaan syömisen kanssa. Tänäänkin Viiru otti nätisti aamusta antibiootin ennen kuin lähdin töihin. Pirun kiltti tyttö minulla!

Onneksi tänään on sauna. Lihakset ovat jokseenkin kipeät. Viime yö vilahti ohi, ei oikein tullut levättyä vaikka uni yllättikin. Ilmeisesti sitä vielä oli levoton Viirun suhteen. Toivottavasti ensi yönä saa nukuttua kunnolla. Laitan puhelimen hiljaiselle ja lauantaiaamuna nukun pitkään! Käyn lenkillä ja luen. Saan akut täytettyä. Ensi viikolla onkin sitten taas aktiivinen työviikko!

Väsyttää.

Vitun sotavuodet ja energiakriisi!