IRC-Galleria

Ketään muita ei tullut polttoroviosta kuin hän. Mutta hänkin oli tullut ja mennyt jo pitkän aikaa sitten.

Paennut pimeyden keskellä kohti lohikäärmealueita, ja kadonnut.

Mitä hän tekisi noissa villeissä kolkissa, tuo paholaislapsi, ilman katuja ja kauppoja, ostoskeskuksia ja hautausmaata?

tiesitkö? kurjuuden määrä on vakio se tulee kun se on tullakseen..... ja sit se on kulutettu ja sit sitä ei enää tuu

-Ystävän jaettu elämänviisaus-

Mie niin toivosin, että tuo on totta.

Valokukkaset kukkivat
seinällä

Hellästi valaisevat

Madonnan, joka pitää
Jeesus-lasta
sylissään
makaroonikehysten keskellä
lohikäärmeiden suojassa

Puisella hyllyllä istuu
kolme enkelisiipistä kissaa

Ja punaisella matolla
valkoiset tiet kohtaavat
ja sekoittuvat
mystiseksi salakirjoitukseksi

Hiljaa rakkauslaulu soi
mausteisessa ilmassa

Pajujen keskellä
lisää kukkivia
valoja ja
seinillä kasvaa kristalleja
pronssisia norsuja ja
ylväitä kukkoja

Taikamatossa
valkoisia ja mustia kukkia
keskellä oranssinpunaista merta

Kissa nukkuu keltaisen
pehmeällä tyynyllä

Näkee unta vaniljantuoksuisen
kynttilän valossa

Ja vieläkin soi hiljaa
rakkauslaulu

Peilejä ja kelloja
jotka eivät ole
ajassa

Aikaa ei tarvita
sahramisella sängynpeitolla
kun kultaiset lyhdyt valaisevat
unimatkaa jota
suojelusenkelit vartioivat

Yhdessä tauluista vilkuttavien
oranssiraidallisten kissojen
ja puisten sydänten keskellä

Ilmassa tuoksuu kahvi
ja kasvit piirtyvät salaperäisinä
varjoina sinisille ja kultapilkkuisille
seinille oudoiksi tanssiviksi
kuvioiksi

Joku kehrää
kissajumalan jalkojen juuressa

Lasisessa indigomeressä ui tähtiä
pieniä planeettoja
saippuaisessa huoneessa
tuoksupullojen keskellä

Ja hiljaa
hyvin hiljaa
soi rakkauslaulu

Uusi aika,
uudet suunnitelmat

Päätökset tulevasta,
josta tulee
olevaa ja pian mennyttä

Tämä hetki

määrää niin paljon

Miksi sen teen.

***

Omalla tavallani minä tiedän, että tämä vuosi on jollakin tavalla erilainen, ja merkittävä. Sellainen tunne minulla on ollut jo pitkään.

Ikään kuin seisoisi risteyksessä eikä vanhaan voi palata. Ei ole edes tarvetta. Ja minä tiedän, että moni asia on vasta muodostumassa. Hiljaa ja hitaasti. Ottamassa vasta muotoa. Ja minua jännittää. Aivan kuin ei voisi odottaa. "Tulisi jo", "olisi jo tässä"...

Pian. Hyvin pian. Minä tiedän sen. Odottaminen tekee levottomaksi. Samanlainen olo kuin pienenä, kun tiesi että joulu alkaa niin ja niin monen aamun kuluttua. Jos vain kykenisi nukkumaan yöt. Edes ne sängyn alla eläneet möröt eivät kyenneet pitämään jännityksen sekaisia unia poissa. Odotti jotain niin hienoa. Niin upeaa..

Aikuisena pelot ovat toisenlaisia. Konkreettisempia. Laskuja ja velkoja, velvollisuuksia. Mutta niin on muuttuneet myös haaveet ja unelmatkin. Kenties omalla tavallaan pienemmiksi. Onni ei tule rapisevaan lahjapaperiin käärittynä, vaan eläen, hengittäen... Koskettaen elämää. Mutta odotus ei ole muuttunut. Se kipristelee vieläkin mahassa. Lentelee perhosten lailla pään sisällä ja istuu iholle kutittamaan. "Se tulee, se tulee". Se on jo kulman takana. Enää muutama yö!

Mikä tulee?

En minä tiedä.

Mutta minä odotan.

Ja se jokin tuo jotain hyvää tullessaan.

Ei kenties helppoa - mutta hyvää.
Ja se muuttaa koko minun maailmani.

Anna Eriksson: Jos

Laskeutuu kädelle, lukkiutuu iholle
ja mä nään kuvani muuttuvan ehjäksi kasvoilla sun
haurauteen maalatun
Uskouduin sinulle, lupauduin matkalle
ja mä näin renkaina silmies pinnalla toivoni mun
pelkoihin peilatun

Jos kolmesti sut kieltäisin
Jos uskoni heikko minut syliinsä saisi
nimesi muiston jäädyttäisin
mieleni musta jos ei vapahtaisi
vieläkö silloinkin olisit mun

(vieläkö silloinkin)

Turvaudun itseeni, sulkeudun kuoreeni
ja mä nään kätesi viivojen kilpeeni kaivertuneen
Uskallan uudelleen

Jos kolmesti sut kieltäisin
Jos uskoni heikko minut syliinsä saisi
nimesi muiston jäädyttäisin
mieleni musta jos ei vapahtaisi
vieläkö silloinkin olisit mun

(vieläkö silloinkin)

Sinusta sinuun vie kaikki polkuni
silti en löydä karttani reunalta pois
enkä pyydä neuvoa vaikka mä tiedän se luoksesi tois

Jos kolmesti sut kieltäisin
Jos uskoni heikko minut syliinsä saisi
nimesi muiston jäädyttäisin
mieleni musta jos ei vapahtaisi

Jos kolmesti sut kieltäisin
Jos uskoni heikko minut syliinsä saisi
nimesi muiston jäädyttäisin
mieleni musta jos ei vapahtaisi
vieläkö silloinkin olisit mun

(vieläkö silloinkin)

Vieläkö silloinkin olisit mun

***

Joskus rakastaminen on vain niin vaikeaa.

Tai sitten me vain osaamme tehdä siitä sellaista.

1. Neo-Pagan (100%)

2. Hinduism (88%)

3. Mahayana Buddhism (81%)

4. New Age (72%)

5. New Thought (72%)

6. Theravada Buddhism (71%)

7. Unitarian Universalism (70%)

8. Jainism (66%)

9. Sikhism (60%)

10. Reform Judaism (58%)

11. Orthodox Judaism (58%)

12. Scientology (55%)

13. Liberal Quakers (48%)

14. Christian Science (Church of Christ, Scientist) (41%)

15. Mainline - Liberal Christian Protestants (40%)

16. Islam (40%)

17. Bah�'� Faith (31%)

18. Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints (Mormons) (31%)

19. Secular Humanism (30%)

20. Mainline - Conservative Christian Protestant (29%)

21. Non-theist (29%)

22. Eastern Orthodox (29%)

23. Roman Catholic (29%)

24. Taoism (24%)

25. Jehovah's Witness (20%)

26. Seventh Day Adventist (17%)

27. Orthodox Quaker (15%)


Aika hyvin osui =)

Tänään
päivälleen

Kaksi vuotta äidin kuolemasta


Nykyisin siitä on helppo puhua
Sanomatta mitään


Suurin suru on yhä
sanaton

***

Väsy.
Tänään oli pitkä ja surullinen päivä.

Kun Jumala loi naisen hän oli tullut 6. päivänä ylitöihin.

Enkeli ilmestyi ja sanoi:
“Miksi käytät noin kauan aikaa tuon luomiseen?”

Ja Jumala vastasi:
“Oletko nähnyt kaikki erikoisuudet, jotka minun täytyy täyttää, kun muotoilen hänet ?
Hänen täytyy olla pesunkestävä, mutta ei muovinen, hänellä täytyy olla yli 200 liikkuvaa osaa, hänen on oltava kaikkiruokainen, hänellä pitää olla syli johon mahtuu monta lasta samaan aikaan, hänen pitää pystyä antamaan halauksia jotka parantavat kaikki vaivat naarmuisesta polvesta särkyneeseen sydämeen, ja kaiken tämän tekemiseen hänellä on vain kaksi kättä”.

Enkeli ihaili kaikkia noita ominaisuuksia.

“Vain kaksi kättä....Mahdotonta!“

"Ja tämä on vain vakiomalli ?!"

“Siinä on aivan liikaa työtä yhdeksi päiväksi... Odota huomiseen ja tee hänet sitten valmiiksi“.


"Haluan tehdä hänet valmiiksi tänään, sanoi Jumala. Olen niin lähellä täydellisyyttä josta tulee sydämeni lemmikki. "

"Hän parantaa itsensä, kun hän on sairaana ja hän voi työskennellä 18 tuntia päivässä."


Enkeli tuli lähemmäksi ja kosketti naista.

“Mutta Jumala, olet tehnyt hänet niin pehmeäksi.”

“Hän on pehmeä", sanoi Jumala, “mutta olen tehnyt hänestä myös vahvan. Et voi edes kuvitella kaikkea mitä koetuksia hän kestää.“

“Osaako hän ajatella?" kysyi enkeli.

Jumala vastasi: “Ei pelkästään ajatella, mutta hän osaa myös järkeillä ja neuvotella."

Enkeli kiinnitti huomiota naisen poskeen, ojensi kätensä ja kosketti sitä...
“Jumala, näyttää siltä, kun se olisi vuotava! Luulen, että olet antanut hanelle liikaa taakkoja.”

“Ei hän ole vuotava...Se on vain kyynel“, vastasi Jumala enkelille.

“Mihin sitä tarvitaan?" kysyi enkeli.

Jumala vastasi: “Kyynelillä nainen ilmaisee itseään, suruja, epäiröintiä,rakkautta, yksinäisyyttä, kärsimystä ja ylpeyttä.”

Se teki suuren vaikutuksen enkeliin; “Olet nero Jumala. Olet ajatellut kaikkea. Nainen on todella suurenmoinen!"


Kyllä, suurenmoinen!

Naisella on vahvuuksia, joita mies ihailee. Hän kestää vaikeuksia ja kantaa raskaimmat taakat.

Hän omaa onnellisuuta, rakkautta ja mielipiteitä.

Hän hymyilee, kun hän haluaisi huutaa.

Hän laulaa, kun häntä itkettää. Itkee, kun hän on onnellinen ja nauraa, kun hän on epävarma.

Hän taistelee sen edestä mikä on hänelle tärkeää.

Hän vastustaa epäoikeudenmukaisuutta.

Hän ei hyväksy kieltävää vastausta, silloin, kun on varma paremmasta ratkaisusta. Hän antaa kaikkensa perheensä vuoksi. Hän rakastaa kaikkea ehdoitta.



Mutta naisessa on yksi vika:


Hän unohtaa itse kuinka ihmeellinen hän on.

Elämä on mustaa ja hopeaa
ja se minkä on turhaa,
pakenee.

Nauti minusta
pieninä annoksina
tunteina, minuutteina,
nopeasti ahmittuina suudelmina
jotka jättävät
lohduttoman janon,
entistä suuremman
Niin minä maistun.
Kärsi minusta
niin kuin harmistutaan
mitättömästä, halkeilevasta kynnestä,
roiskuneesta pisarasta
Rakasta minua
niin kuin rakastetaan
kaukaista ja tuntematonta,
tietämättä
mitä oikein rakastaa,
mihin oikein
tuhlaa rakkauttaan


- Tommy Tabermann -