IRC-Galleria

Lumina Polaris: Lähde

Olet kuin puu, minä sinussa oksa
ja kyyhky laulaa lauluista kauneinta
Lävitsemme vesi virtaa ja antaa elinvoimaa
Majassa rauhan hiljaisuus, ympärillä ikuisuus

Suutarin tyttö, kenkäsi kadotit
Silti sinua ryysyissäkin rakastin

Tanssi lailla Tuhkimon toivoen onneton
nuoruuden lähteen löytyvän,
kaiken kauniin kestävän
Niin saapui sulhanen yli kuolon kielien
noutamaan neidon nääntyvän
maistamaan vettä Elämän

Olen kuin kuu, sinä aurinkoni kirkas
Ei yötä enää olekaan, saan kasvojasi katsella
Aina ja senkin jälkeen yhtä olemme
Tässä on tuo salaisuus, kaikista suurin rakkaus

Tulituulen tantereita vaelsit
Perillä sinulle portit aukaistiin

***

James Blunt: Cry

I have seen peace. I have seen pain,
Resting on the shoulders of your name.
Do you see the truth through all their lies?
Do you see the world through troubled eyes?
And if you want to talk about it anymore,
Lie here on the floor and cry on my shoulder,
I'm a friend.

I have seen birth. I have seen death.
Lived to see a lover's final breath.
Do you see my guilt? Should I feel a fright?
Is the fire of hesitation burning bright?
And if you want to talk about it once again,
On you I depend. I'll cry on your shoulder.
You're a friend.

You and I have lived through many things.
I'll hold on to your heart.
I wouldn't cry for anything,
But don't go tearing your life apart.

I have seen fear. I have seen faith.
Seen the look of anger on your face.
And if you want to talk about what will be,
Come and sit with me, and cry on my shoulder,
I'm a friend.
And if you want to talk about it anymore,
Lie here on the floor and cry on my shoulder,
Once again.
Cry on my shoulder,
I'm a friend.

***

Nature loves her little surprises
Continual crisis

Caught up in endless solutions
Backed up against a wall of confusion
Living a life of illusion

***

Komm, gehen wir über das Wasser,
küssen wir uns mit
schnapsnassen Lippen
wie nie:

bliebe noch etwas zu sagen,
soll es ins Dunkle zielen

***

Minä.

Kaukana ja silti niin lähellä.

Valovuosien päässä
itsestäni.

Ja silti ihan
myrskyn ytimessä.

Juuri siinä missä pitääkin.

***

Unikuvia.

Ei unta viime yönä.

Sinällään outoa. Jo viikossa sitä näköjään pystyy luomaan itselleen terveen nukkumisrytmin. Ja nauttimaan siitä.

Niin kovin paljon on saanut aikaiseksi. Siis uskomattoman paljon. Jopa niin, että osaa itsekin ihmetellä asiaa. Hyvä minä! Bravo!

Takaisku.

Kuinkahan sitä muutama vuosi sitten jaksoi melkein ilman unta? Kun ei pystynyt nukkumaan. Osannut sitä...

Ensi yönä minä nukun.

Minä lupaan.

Pakko.

Unia. Minulle. Jotain kaunista höttöä.

Näitä unettomia aikoja ei jaksa pirukaan.

Eräänä yönä näin unta,että kuljin rannalla Jeesuksen kanssa.
Tummalle taivaalle heijastui tapahtumia elämästäni.
Jokaisessa kuvassa näin hiekassa kahdet jalanjäljet,toiset olivat
minun, toiset Herran Jeesuksen.

Kun viimeinen kuva avautui eteeni, etsin katseellani jalanjälkiä hiekasta.
Näin vain yhdet jäljet. Samalla huomasin,että aina elämäni vaikeimpina ja
surullisimpina hetkinä jalanjälkiä oli jäänyt vain yhdet.

"Herra lupasit, kun lähdin seuraamaan sinua,että kuljet kanssani koko
matkan.Mutta nyt näen,että elämäni vaikeimpina aikoina hiekkaan on
jäänyt vain yhdet jalanjäljet.

Miksi jätit minut yksin silloin,kun tarvitsin sinua kipeimmin?"

Jeesus vastasi: "Rakas lapseni,en ikinä jätä sinua yksinkärsimyksiin ja
koetuksiin. Näet vain yhdet jalanjäljet siksi, että minä kannoin sinua."


- Margaret Fishback Powers -

***

Pitäisi osata olla kiitollinen tästäkin päivästä. Siitä, että suruineen ja murheineen, iloineen ja onnen hetkineen se opetti paljon.

Muistaa, että asiat voisivat aina olla niin kovin paljon huonommikin.

Mister Inaccessible
Will this ever change
One thing that remains the same
You're still a picture in a frame

I get lost in this world
I get lost in your eyes
And when the lights go down
That's where I'll be found

***

Pitäisi muistaa sanoa, että rakastaa.
Minunkin.

Ketään muita ei tullut polttoroviosta kuin hän. Mutta hänkin oli tullut ja mennyt jo pitkän aikaa sitten.

Paennut pimeyden keskellä kohti lohikäärmealueita, ja kadonnut.

Mitä hän tekisi noissa villeissä kolkissa, tuo paholaislapsi, ilman katuja ja kauppoja, ostoskeskuksia ja hautausmaata?

tiesitkö? kurjuuden määrä on vakio se tulee kun se on tullakseen..... ja sit se on kulutettu ja sit sitä ei enää tuu

-Ystävän jaettu elämänviisaus-

Mie niin toivosin, että tuo on totta.

Valokukkaset kukkivat
seinällä

Hellästi valaisevat

Madonnan, joka pitää
Jeesus-lasta
sylissään
makaroonikehysten keskellä
lohikäärmeiden suojassa

Puisella hyllyllä istuu
kolme enkelisiipistä kissaa

Ja punaisella matolla
valkoiset tiet kohtaavat
ja sekoittuvat
mystiseksi salakirjoitukseksi

Hiljaa rakkauslaulu soi
mausteisessa ilmassa

Pajujen keskellä
lisää kukkivia
valoja ja
seinillä kasvaa kristalleja
pronssisia norsuja ja
ylväitä kukkoja

Taikamatossa
valkoisia ja mustia kukkia
keskellä oranssinpunaista merta

Kissa nukkuu keltaisen
pehmeällä tyynyllä

Näkee unta vaniljantuoksuisen
kynttilän valossa

Ja vieläkin soi hiljaa
rakkauslaulu

Peilejä ja kelloja
jotka eivät ole
ajassa

Aikaa ei tarvita
sahramisella sängynpeitolla
kun kultaiset lyhdyt valaisevat
unimatkaa jota
suojelusenkelit vartioivat

Yhdessä tauluista vilkuttavien
oranssiraidallisten kissojen
ja puisten sydänten keskellä

Ilmassa tuoksuu kahvi
ja kasvit piirtyvät salaperäisinä
varjoina sinisille ja kultapilkkuisille
seinille oudoiksi tanssiviksi
kuvioiksi

Joku kehrää
kissajumalan jalkojen juuressa

Lasisessa indigomeressä ui tähtiä
pieniä planeettoja
saippuaisessa huoneessa
tuoksupullojen keskellä

Ja hiljaa
hyvin hiljaa
soi rakkauslaulu

Uusi aika,
uudet suunnitelmat

Päätökset tulevasta,
josta tulee
olevaa ja pian mennyttä

Tämä hetki

määrää niin paljon

Miksi sen teen.

***

Omalla tavallani minä tiedän, että tämä vuosi on jollakin tavalla erilainen, ja merkittävä. Sellainen tunne minulla on ollut jo pitkään.

Ikään kuin seisoisi risteyksessä eikä vanhaan voi palata. Ei ole edes tarvetta. Ja minä tiedän, että moni asia on vasta muodostumassa. Hiljaa ja hitaasti. Ottamassa vasta muotoa. Ja minua jännittää. Aivan kuin ei voisi odottaa. "Tulisi jo", "olisi jo tässä"...

Pian. Hyvin pian. Minä tiedän sen. Odottaminen tekee levottomaksi. Samanlainen olo kuin pienenä, kun tiesi että joulu alkaa niin ja niin monen aamun kuluttua. Jos vain kykenisi nukkumaan yöt. Edes ne sängyn alla eläneet möröt eivät kyenneet pitämään jännityksen sekaisia unia poissa. Odotti jotain niin hienoa. Niin upeaa..

Aikuisena pelot ovat toisenlaisia. Konkreettisempia. Laskuja ja velkoja, velvollisuuksia. Mutta niin on muuttuneet myös haaveet ja unelmatkin. Kenties omalla tavallaan pienemmiksi. Onni ei tule rapisevaan lahjapaperiin käärittynä, vaan eläen, hengittäen... Koskettaen elämää. Mutta odotus ei ole muuttunut. Se kipristelee vieläkin mahassa. Lentelee perhosten lailla pään sisällä ja istuu iholle kutittamaan. "Se tulee, se tulee". Se on jo kulman takana. Enää muutama yö!

Mikä tulee?

En minä tiedä.

Mutta minä odotan.

Ja se jokin tuo jotain hyvää tullessaan.

Ei kenties helppoa - mutta hyvää.
Ja se muuttaa koko minun maailmani.