IRC-Galleria

Tiedätkö, joskus tuntuu sille, että oma elämä on niin pientä, että jos sen laittaisi tulitikkurasiaan, se mahtuisi sinne hyvin, ja tilaa jäisi vielä toiselle universumille, tähdille ja kokonaiselle avaruudelle. Ja siltikin, se elämä on tässä ja nyt, tässä hetkessä kokonaisena kirkkaana ja täydellisenä. Se on sitä miksi minä sitä päivittäin valinnoillani muovaan.

Kevään alussa kerroin siitä, että minun oli pakko valikoida polkuni uudelleen. Että silloinen tilanne oli seisahtunut, täynnä virtaamatonta energiaa, joka alkoi painaa rintakehän päällä ja teki hengittämisen vaikeaksi. Paljon oli muututtava. Ja paljon muuttuikin.

Tähän tilanteeseen pääseminen vaati liikkeen, joka alkoi pienestä, kuin pisarasta veden päällä. Ja liike kasvoi ja kasvoi, ja äänet täyttivät hiljaisuuden ja jotain löytyi minusta itsestäni. Kaikki mitä halusinkin, tarvitsin, etsin omalla tavallani. Paljosta oli luovuttava, päästettävä irti, ja omalla tavallaan se oli vaikeaa. Se mikä on tuttua ei kuitenkaan aina ole turvallista, ja se voi satuttaa. Mutta kasvu vaatii uhrauksia, eikä se joka ei koskaan lähde matkalle itseensä ole pääse ikinä perille eikä hän koskaan opi mitään.

Pimeintä on aina ennen auringonnousua.

***

Fehu on yltäkylläisyys ja onni
Mutta todellisen siunauksen saa se,
Joka rikkautensa jakaa ympärilleen

Uruz - härkä on ylpeä ja peloton
Sarvet tanassa seisoo tuulta vasten
Sen sydämessä voima ja vapaus

Thurisaz - oka on suoja ja este
Mutta piikkisimmänkin ruusun
Voi poimia se, jolla on puhdas sydän

Ansuz on puhe, runo ja saagojen kieli
Odotettu viesti, tieto ja neuvo
Tuo tullessaan viisauden ja ilon

Raido - matka on aina helppo
Niille, jotka eivät koskaan lähde
He elävät oppimatta mitään

Kenaz - soihtu palaa kirkkaana
Liekin valo voittaa pimeyden
Ja lämmittää kupeita ja mieltä

Gebo - lahja yhdistää saajan ja antajan
Sillä vapaasti annettu voima
Virtaa aina yhtä vapaasti takaisin

Wunjo - ilo ja rauha kuuluu niille,
Jotka eivät puutetta tunne
Ja joiden talossa on vahvat seinät

Hagalaz - raesade on valkeaa viljaa,
Kylmä siemen, jonka taivas kylvää
Juuri kun sitä vähiten odottaa

Naudhiz on eteenpäin ajava tarve
Se sokaisee sydämen ja silmät
Siltä, millä on todellista merkitystä

Isa - jää on kaunis ja vaarallinen
Voimallaan se pysäyttää veden virran
Ja vesi lepää, kunnes kevät koittaa

Jera - talven levon, kevään työn
Ja kesän odotuksen jälkeen
Syksy antaa runsaan sadon

Iwaz - marjakuusi, maailman tuki
Seisoo vahvana ja vihreänä talvellakin
Taipuu, vaan ei koskaan katkea

Perthro - noppakuppi, josta heitetään
Elämän arvat sattuman mukaan
Uskallatko katsoa mitä saat

Elhaz - hirven sarvi, joutsenen lento,
Nostettu käsi kaikki antavat
Lupauksen suojasta ja turvasta

Sowilo - aurinko on valon antaja
Kirkkaassa auringonvalossa
Näkee kaiken aina paremmin

Tiwaz - uhrauksen kautta voitto
Sillä jos haluaa ottaa kiinni suden,
voi joutua antamaan kätensä.

Berkana - koivu on maan äiti
Taivasta kohti kohottaa oksansa
Ja antaa parannuksen lahjan

Ehwaz - ratsu ja ratsastaja
Ovat luottamuksen suitsilla
lujasti yhdistetyt toisiinsa

Mannaz - jokainen ihminen on yksi
Ja yhdessä toisten kanssa
osa suurempaa kokonaisuutta

Laguz - vesi on elämän antaja
Mutta tyyni pinta voi kätkeä
Virran, joka hukuttaa alleen

Inguz - hedelmällisyyden siunaus
Ankarienkin koettelemusten jälkeen
Tulee uuden syntymän aika

Othalo on juuret ja kotimaa
On vaikea tietää missä on
Jos ei tiedä mistä on lähtenyt

Dagaz - päivän nousu tuo valon
Hetken täydellinen tasapaino
Ja aurinko laskee jälleen

***

All Praise And Glory To Love

http://www.youtube.com/watch?v=94BbOA9FWk0

Ihan paras kesäkappale vuodelle 2007!!!

(*repeileeeeeee.....*)

Selvisi sitten se syykin sille tukalalle päänsärylle - ne ihanat isot pulleat ukkospilvet salamoineen! Vettä tuli niin ettei eteensä nähnyt, kadut tulvivat ja taivas tummui kuin tuomiopäivän edellä niin, että päivästä tuli yö. Meillä Anna Demoniprinsessa pelkäsi ukkosta ja piiloutui vaatehuoneeseen, eikä tullut esiin vaikka houkuttelin juppinaksuilla. Ja se neiti normaalisti vaikka tanssisi niiden raksujen edessä!

Migreeni sitten pakotti unille, ja kun ukkonen loppui oli päänsärkykin kadonnut. Kuin taikasauvalla olisi joku heilauttanut - tai lyönyt tässä tapauksessa päähän. Ilma oli yhtä kevyt kuin olokin. Aika mielenkiintoista se kuinka joskus oma olo toimii ilmanpuntarina.

Viime aikoina tuo nukkuminen on taas takunnut. Ei ollenkaan hyvä. Sitten on koko päivän ihan uskomattoman väsynyt, ei oikein jaksaisi mitään. No.. jos saisi tänään unta. Pitänee toivoa parasta.

Ukkosta ilmassa. Sekin särkee päätä.

Muistaa sen tytön pienen voinhan, muistaa sen pojan pienen voin. Milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin? Kauniiksi tytön huomaan tulleen, pitkäksi pohjan tulleen niin. Eilenhän vielä kanssaan leikittiin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket näin. Siemen niin pian maasta kasvaa auringonkukaks silmissäin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin.

Millaiset neuvot voisin antaa, tietänsä miten helpottaa? Päivittäin toisiltaan he parhaat neuvot saa. Tyyniltä molemmat he näyttää niin kuin hääparin kuuluukin. Alle tuon katoksen myös tahtoisin. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet nuo. Talvet ja kesät toistaan seuraa, riemut ja surutkin kai tuo. Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet niin. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin.

Sheldom Harwick

Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.

Kirjoittanut Johanna Matthiesen.

Jos mie joskus menen naimisiin, niin pitää muistaa karata. Vaikka Vegasiin, ni sit miut vois vihkiä vaikka vale-Elvis, tai en mie tiiä, vaikka joulupukki. Tai jotain. Tässä ressaantuu jo muiden häiden järjestämisestä, niin sitä varmaan kilahtas jos ois kyseessä omat häät.

Voi anna miun kaikki kestää.....

Vaikka on se sanottava, aika sööttiä touhua tää kuitenni on. *hymy*

Tyhjin käsin tänne tulimme
ja tyhjät ovat kätemme
silloin kun eivät löydä
toistemme käsiä

Käsien viisautta kuvastaa hyvin
että herätessä usein
löydämme ne toisistaan
valmiina viemään meitä
suuntaan joka on aina oikea

- Tommy Tabermann

Kuinka voi pientä ihmistä väsyttää ja koskea????

Mieli tekisi nostaa jalat ylös, katsella telkkaria ja olla. Siis ihan vain olla!!! Kun ei koskisi, kun Luojani ei koskisi! Joskus kun kipuaallot yllättää tulee sellainen samanlainen olo kuin pienenä oli, eksynyt itseensä, itkuinen ja tuskainen ja orpo. Ne on pahimpia. Minä vihaan tätä. Vihaan koko sielustani. Jokaisella solullani minä vihaan sitä ettei sormet taivu, tai ettei saa otetta jostain niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kupista. Nöyryyttävää. Pelottavaa. Epätoivoista.

Itkettää.

Minä halveksin niitä, jotka puhuvat tuskasta kuin se olisi jotain joka pelastaisi sielun. "Pain is pleasure." Ja vitut. Mieluusti minä tämänkin ristin vaihtaisin pois. Enemmän kuin mieluusti. Kun joku sen vain huolisi.

Voisiko minut korjata?

Lapsi juoksee
ensimmäisen kerran
omin paljain jaloin
niityn poikki
Niitty hymyilee
niin kuin elämän tulisi hymyillä,
joka kukalla, joka korrella
Lapsi juoksee
paljain jaloin niityn poikki
ja niityn kukat ja korret
pitävät häntä pystyssä,
levittävät siipensä hänen suojakseen,
ja lapsi juo onnen maljasta
eikä enää koskaan
saa onnen maulta rauhaa
Niin kauan kuin kuljet
joka paikassa
niin kuin juoksisit ensimmäistä kertaa
niityn poikki,
olet kevyt ja onnellinen,
et murehdi
ilmettä elämän kasvoilla

-Tommy Tabermann-