IRC-Galleria

Syksyn kaunein päivä; Mielikin nimipäivä ja syyspäivän tasaus. 31 vuotta takana elämää, iloja ja suruja, naurua ja kyyneleitä, hitunen onnea ja koppakaupalla kohtaloa. Vuoristoratoja ja polkuja, joiden suuntaa ei vielä tiedä. Mutta ennen kaikkea, minun elämääni!

Kukaan tiedä huomisesta, mutta luotan siihen, että yhtä lailla se pitää sisällään täyttyneitä toiveita ja suunnatonta tarkoitusta, joka valkenee kun sen aika koittaa. Hyvä näin.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tälle päivälle laitetaan teemaruno. Ihastukaa muutkin elämäniloiseen Mehitabeliin ja filosofiseen Archie-torakkaan, joka kirjoittaa kissaystävänsä runot kirjoituskoneen näppäimeltä toiselle pomppien. Ymmärrettävästä syystä runoissa ei siis ole välimerkkejä: ei torakkakaan kaikkeen taivu.

***

the song of mehitabel

this is the song of mehitabel
of mehitabel the alley cat
as i wrote you before boss
mehitabel is a believer
in the pythagorean
theory of the transmigration
of the soul and she claims
that formerly her spirit
was incarnated in the body
of cleopatra
that was a long time ago
and one must not be
surprised if mehitabel
has forgotten some of her
more regal manners

i have had my ups and downs
but wotthehell wotthehell
yesterday sceptres and crowns
fried oysters and velvet gowns
and today i herd with bums
but wotthehell wotthehell
i wake the world from sleep
as i caper and sing and leap
when i sing my wild free tune
wotthehell wotthehell
under the blear eyed moon
i am pelted with cast off shoon
but wotthehell wotthehell

do you think that i would change
my present freedom to range
for a castle or moated grange
wotthehell wotthehell
cage me and i d go frantic
my life is so romantic
capricious and corybantic
and i m toujours gai toujours gai

i know that i am bound
for a journey down the sound
in the midst of a refuse mound
but wotthehell wotthehell
oh i should worry and fret
death and i will coquette
there s a dance in the old dame yet
toujours gai toujours gai

i once was an innocent kit
wotthehell wotthehell
with a ribbon my neck to fit
and bells tied onto it
o wotthehell wotthehell
but a maltese cat came by
with a come hither look in his eye
and a song that soared to the sky
and wotthehell wotthehell
and i followed adown the street
the pad of his rhythmical feet
o permit me again to repeat
wotthehell wotthehell

my youth i shall never forget
but there s nothing i really regret
wotthehell wotthehell
there s a dance in the old dame yet
toujours gai toujours gai

the things that i had not ought to
i do because i ve gotto
wotthehell wotthehell
and i end with my favorite motto
toujours gai toujours gai

boss sometimes i think
that our friend mehitabel
is a trifle too gay

Joskus mietityttää mikä ihme miehiä vaivaa tämän tissimanian kanssa. Siis todella... utareet ne on lehmälläkin, etkä sinä näe sonneja ammumassa pellon laidalla! Mutta miehet... Voi pojat sitä outoutta joka miehekkeet vaivaa kun vain vähän rintaa vilahtaa jostain paidan kaula-aukosta. Onko heidät vieroitettu rintaruokinnasta liian aikaisin, vai onko kyse jostain oudosta äkillisestä paluusta takaisin lapsen asteelle muistojen siivittämänä kun he näkevät naisen rinnan? Mene ja tiedä, mutta käsittää ei voi.

Toki, kyllähän sitä naiset omalla tavallaan hyväksikäyttävät - tuota miehistä maniaa. Onhan sitä likipitäen jokaisella naisella paita tai pari, jossa on kaula-aukkoa vaikka muille jakaa. Ja ihan pötypuhetta sekin, että niitä pitsialusvaatteita hamstraisi ihan vain omaksi ilokseen. En minä sitä väitä, etteikö se olisi itsestäänkin jollain tasolla mukavaa kun tietää olevansa haluttava ja naisellinen, eli asiaa voidaan lähestyä aika monella tavalla. Loppupeleissä sitä silti kuitenkin tehdään miehen takia. Mutta nyt poiketaan jo asiasta... ja se asia oli tissit.

Rinnat nyt kuitenkin on suhteellisen luonnollinen ja oleellinen asia naisessa. Siinä ne mukana kulkee, aika vääjäämättä. Isot tai pienet, kiinteät tai liiveihin sullottavat, jokaiselle varmasti löytyy oma miehinen ihailijakuntansa, joka tuntuu menettävän kaiken kontrollin kun näkee ihailunsa kohteen.

Hassuja nuo ovat, miehet. Ja joskus niin pirun oudon suloisia ettei voi kuin ihmetellä. Ja kiittää heidänkin olemassaolosta.

Olipa kerran nuori mies, joka asui kylässä Venäjällä. Hän oli menossa naimisiin ja hän ja hänen ystävänsä valmistautuivat lähtemään kylään, jossa nuoren miehen tuleva morsian asui. Morsiamen kotikylään oli kahden päivän kävelymatka sulhasen kylästä.

Ensimmäisenä yönä ystävykset päättivät leiriytyä joelle. Nuori mies, joka oli menossa naimisiin, huomasi epätavallisen näköisen oksan maassa. Se näytti luiselta sormelta. Nuori mies ja hänen ystävänsä alkoivat vitsailla tästä omitusesta oksasta ja nuori mies otti kultaisen vihkisormuksen taskustaan ja asetti sen omituisen näköisen oksan varteen. Sitten hän alkoi tanssia häätanssia oksan ympärillä; hän tanssi oksan ympäri kolme kertaa ja lauloi juutalaisen häälaulun, ja toteutti koko hääsakramentin siinä oksan ympäri tanssiessaan. Hänen ystävänsä vain nauroi koko ajan.

Heidän hupinsa loppui yhtäkkiä. Maa alkoi vavista ja täristä heidän jalkojensa alla. Maa, josta oksa oli kasvanut, alkoi avautua ja todella kärsineen näköinen ruumis nousi ylös haudastaan. Elävä ruumis. Hän oli ollut morsian, mutta nyt hän ei ollut paljoa muuta kuin luuranko, joka pysyi koossa muutamilla ihon suikaleilla, ja hänellä oli yhä yllään vanha silkkinen hääpukunsa. Madot ja hämähäkinseitit roikkuivat kiinni kerran kuolleessa ruumiissa ja hapertuneessa hunnussa.

Nuoret miehet olivat kauhuissaan.

”Ah”, hän sanoi. “Sinä olet tanssinut häätanssin ja lausunut vihkivalat ja olet laittanut sormuksen sormeeni. Nyt me olemme mies ja vaimo. Vaadin nyt saada oikeuteni sinun morsiamenasi.”

Ruumismorsion sanojen aiheuttaman kauhun hyytäminä nuoret miehet pakenivat kylään, jossa toisen nuoren miehen morsian odotti. He painuivat suoraa päätä rabin luokse.

”Rabbi”, nuori mies kysyi henkeä haukkoen. ”Minulla on todella tärkeä kysymys kysyttävänä. Jos jostakin syystä sattuisit kävelemään metsässä ja sattuisit näkemään oksan, joka näyttäisi pitkältä luiselta sormelta joka kasvaa maasta, ja jos jostakin syystä sattuisit asettamaan kultaisen vihkisormuksen tähän sormeen ja tanssisit häätanssin ja lausuisit vihkivalat, laskettaisiinko tämä lailliseksi avioliitoksi?”

Rabbi näytti hyvin hämmentyneeltä ja kysyi: ”Onko sinulla tiedossa jokin tällainen tapaus?”

”Ei, ei, ei tietenkään, ei, tämä on vain hypoteettinen kysymys.”

Rabbi pöyhi pitkää partaansa ajatuksissaan ja sanoi: ”Annahan kun mietin tätä.”

Ja juuri sillä hetkellä voimakas tuulenpuuska lennätti oven auki ja ruumismorsian käveli sisälle. ”Minä vaadin saada tämän miehen aviopuolisokseni! Hän asetti vihkisormuksen sormeeni ja lausui vakavana vihkivalat”, hän vaati, ja heilutti luista sormeaan osoittaen sillä sulhastaan.

”Tämä on todella hyvin vakava ongelma. Minun täytyy keskustella muiden rabbien kanssa”, rabbi sanoi.

Pian kaikki rabit ympäröivistä kylistä olivat kerääntyneet yhteen. He pitivät kokouksen, ja sillä aikaa kaksi nuorta miestä odotti hermostuneina rabbien päätöstä.

Ruumismorsian odotti kuistilla naputtaen lattiaa jalallaan. ”Haluan viettää hääyöni uuden aviomieheni kanssa!” hän ilmoitti.

Nämä hyytävät sanat nostivat joka ainoan karvan nuoren miehen kehossa pystyyn, vaikka oli lämmin kesäpäivä.

Rabbien pitäessä kokoustaan elävä morsian saapui paikalle ja tahtoi tietää, mistä kaikki meteli johtui. Kun hänen sulhasensa selitti hänelle kaiken, mitä juuri oli tapahtunut, elävä morsian alkoi itkeä. ”Minun elämäni on pilalla, kaikki unelmani ja toiveeni on tuhottu; minä en koskaan pääse naimisiin, minä en ikinä saa perhettä.”

Juuri tällä hetkellä rabit tulivat ulos ja kysyivät: ”Laitoitko sinä tosiaan kultaisen vihkisormuksen hänen sormeensa, ja tanssitko sormen ympäri kolme kertaa? Lausuitko todella vihkivalat kokonaan?”

Nuoret miehet, jotka sillä hetkellä olivat huoneen kaukaisimmassa nurkassa, nyökkäsivät.

Rabbit menivät taas kokoushuoneeseen todella vaikavan näköisinä.

Nuori morsian itki katkeria kyyneliä, ja ruumismorsian hekumoi ajatuksella hänen tulevan, kauan odotetun hääyönsä kaikista mahdollisuuksista.

Pienen ajan kuluttua rabit marssivat vakavina ulos, istuivat alas ja ilmoittivat: ”Sinä asetit vihkisormuksen ruumismorsiamen sormeen ja tanssit sen ympäri kolme kertaa lausuen vihkivalat. Me olemme päättäneet, että se vastaa laillista vihkiseremoniaa. Vaikka näin olisi, päätimme, että kuolleilla ei ole oikeutta naida eläviä.

Nuori morsian huokaisi helpotuksesta niin lujasti, että se kuului huoneen kaikkiin nurkkiin.

Ruumismorsian voihkaisi: ”Voi, siinä menee minun viimeinen mahdollisuuteni elää; en ikinä saa toteutettua unelmiani nyt, ne ovat mennyttä ikuisiksi ajoiksi!” Sitten hän romahti lattialle. Se oli säälittävä näky, kasa luita ja hapertunut hääpuku makasivat lattialla, elottomina.

Nuori morsian tunsi musertavaa myötätuntoa ruumismorsianta kohtaan. Hän polvistui ja nosti ylös nuo vanhat luut, järjesti varoen vanhan silkkisen asun kauniisti ja piti ruumismorsianta sylissään. Hän puolittain lauloi ja puolittain mutisi ruumismorsiamelle kuten kehdossaan itkevälle vauvalle: ”Älä huoli. Minä toteutan unelmasi sinua varten. Toteutan toiveesi sinua varten. Hankin lapsia sinua varten, hankin tarpeeksi lapsia, jotta heitä riittää kahdelle ja sinä voit levätä rauhassa tietäen, että lapsemme ja lapsenlapsemme eivät tule koskaan unohtamaan meitä.”

Hellästi elävä morsian sulki ruumismorsiamen silmät, hellästi hän piti tätä sylissään ja kulki hitaasti joelle hauraan kantamuksensa kanssa. Siellä hän laski ruumismorsiamen maahan, kaivoi tälle haudan ja laski hänet sinne. Hän asetti ruumismorsiamen luiset kädet tämän luisen rinnan yli niin, että toinen käsi piteli kiinni siitä kädestä, jossa sormus oli, ja asetti hääpuvun kauniisti ruumismorsion ympärille.

Tämän kaiken tehtyään elävä morsian kuiskasi: ”Nyt sinä voit levätä rauhassa, minä toteutan unelmasi sinua varten. Älä huoli, me emme ikinä unohda sinua.”

Ruumismorsian näytti onnelliselta ja rauhalliselta uudessa haudassa, ja hän tiesi, että hänen unelmansa kävisivät toteen tämän nuoren morsiamen kautta. Ja sitten nuori morsian hautasi hiljaa ruumismorsiamen. Hän peitti ruumismorsiamen ja tämän haurastuneen hääpuvun, peitti hänet kokonaan maan alle, ja sitten hän laittoi villejä kukkia haudalle ja ympäröi sen kivillä.

Sitten nuori, elävä morsian palasi takaisin sulhasensa luokse, ja heidät vihittiin vakavassa vihkiseremoniassa. He elivät monet onnelliset vuodet yhdessä. Kaikki heidän lapsensa, lapsenlapsensa ja lapsenlapsenlapsensa saivat kuulla tarinan ruumismorsiamesta, eikä hän siis koskaan unohtunut, eikä myöskään myötätunto ja viisaus, jonka tuo tarina oli opettanut heille, unohtunut koskaan.

***

Surullinen tarina, vai mitä?

"Déjà vu -kokemukseen liittyy tuttuuden tunteen lisäksi joskus myös outo, jopa aavemainen vaikutelma."

Pitkään aikaan noita tuntemuksia ei ole tullut, mutta tänään iski sellainen pitkästä aikaa. Joskus aikoinaan olen nähnyt unta tämän päiväisestä kotiintulomatkasta, ja keskustelut hississä oli jo kertaalleen ikäänkuin käyty. Mielenkiintoinen tuntemus, ei mahda mitään.

Kamala tuuli, se repii ja riepottaa lehdet irti puista. Kahvi ei maistu, ilmeisesti pitää siirtyä taas kokonaan teelinjalle. Teetä ja sympatiaa, villasukkia ja pähkinäsuklaata. Ja buranaa, pää on jumalattoman kipeä. Toivottavasti ei iske syysflunssa. Tuntuu että kaikki ovat kipeitä. Kaikki...

Jokseenkin orpo olo. Viime yönä ei tullut nukuttua, uni pakeni pientä ihmistä. En minä tiedä... Voi huokaus. Pitäisi suunnata energia johonkin tärkeään, ja mennä taas salille. Niskat alkavat olla liian jumissa. Häiden takia sielläkään ei ole tullut käytyä. Tänään pitää ainakin venytellä.

Ah.. pimenevät illat ovat ainakin tehneet sen, että lukuinto on taas huipussaan. Hyvä niin.

Niin.. ja minulla on kamala hinku pyytää häihin avec. Hmm.. toisaalta sitä miettii, onko se sittenkään niin kamalan hyvä idea, kun taas toisaalta sitä nauttii itsekseen siitä tiedosta, että kyseinen henkilö ainakin järkyttäisi kaikkia. Ja jos kerran morsiammella ei ole häntä vastaan mitään niin muista viis. Pitää miettiä. Katsella ja kuulostella mitä tästä tulee vai jänistänkö kuitenkin sovinnaisuuden nimissä. Kamala minusta on tulossa oikeasti vanha jos alan miettiä sitä mitä muut sanovat ja puhuvat. Eiköhän se pitäisi olla pääasia että minulla itselläni on hauskaa? Minusta on näköjään tulossa sovinnainen ja omalla tavallaan konservatiivinen. Eikä se ollenkaan välttämättä ole hyvä asia!

Mietitään.

Lakkaa heti kysymästä
miten me tästä selviämme,
umpikujasta,
vaihda parhaat yllesi,
käydään taisteluun
arkipäivän fasismia vastaan
Parhaiten sinua pukee
minun silkkinen ihoni,
meidän yhteinen taisteluasumme

Minä en tarvitse kokkia, siivoojaa,
orjaa:
minä kaipaan
iltäpäivän ikävään
taistelutoveria, rakastajaa


- Tommy Tabermann

Eilen juhlittiin Tiinan polttareita tyttöporukassa ja oli pirun hauskaa. Juotiin viiniä, syötiin Peppanan ja Barbin tekemää megahyvää salaattia (namia!!), mässytettiin herkkuja, meikkailtiin, istuttiin tupakalla, juoruttiin ja katseltiin kauhuelokuvia. Kaipa aika normaali tyttöjen ilta... Tästä voisi hyvinkin tulla tapa, oli tosi mukavaa päästä rentoutumaan tyttöporukalla!!

Tuli vain mieleen, että loppujen lopuksi, tytöt pysyvät aina tyttöinä - ikään katsomatta.

*hellä hymy*

No niin. Muutaman viikon ajan tässä on ollut kamala kiire siskon häiden järjestelyssä. Kiirettä on pitänyt ja vaikka miljoona asiaa on jo tehty, on toinen mokoma vielä tekemättä ennen H-hetkeä. Kaikki tämä kiire ja tohina on aivan ihanaa, mutta samalla minut oli jokseenkin itseni huomaamatta vallannut tietty levottomuus, joka kasvoi ja kasvoi ja otti muotoa minusta. Jotain puuttui. Tai ainakin jotain kaipasi. Kenties se jokin oli nauru, hymy... jokin.

Eilen tuli törmättyä taas poikaan, ja tapansa mukaan hän sai minut nauramaan. Se jotenkin tuntuu liittyvän häneen; nauru ja muu tuollainen kuplinta, joka tuntuu ihan pirun mukavalta. No, anyways, siihen hän pyrähti ja otti syliin, upotti kasvonsa hiuksiin ja pyöritti nenänpäätään minun otsaani vasten. Suloista, ei mahda mitään. Kaiken kaikkiaan enemmän kuin suloista.

Hänellä on hassu tapa silitellä minua ohimennen. Ohikävelessään hän pysähtyy ja silittää hyvin hellästi hiuksista. Kellään muulla ei ole ollut sitä tapaa. Ja minä en kykene kuin hymyilemään. Tai kuten eilen sai kuulla kuittailua asiasta, minä kuulema "kukerran" kun hän on paikalla. Voi hyvin olla, en yhtään ihmettele. Hänelle minä voin hyvinkin kukertaa.

Pidän minä oikeastaan niistäkin hetkistä kun vain ollaan hyvin hiljaa ja katsellaan silmiin, ja aika varkain maailma katoaa. No, ainakin minun osaltani. Ja hitaasti se taika vähenee, ei katoa, mutta oudosti vähenee kun muut tunkevat siihen aikaan ja tilaan joka äsken oli varattu vain meille, ja sille hetkelle. Äänet voimistuvat, ihmiset ilmaantuvat... ja kupla puhkeaa, mutta se tunne jää. Ja kamala tarve hymyillä.

Jokseenkin hassua on hymyillä koko aikaa, mutta nyt se on sitten todistettu, ettei edes pieni kolari pyyhi sitä hymyä pois. Omituista kuinka joku ihminen voi kaikessa omalaatuisuudessaan vaikuttaa noin. Mutta pirun hyvä että vaikuttaa...

Töissä kaimalla on pirun hyvä ääni, jopa niin, että sen ajan kun hän hyräilee ja laulelee, on sitä ilo kuunnella. Toisaalta ne kappaleet jäävät soimaan päähän, mikä voi olla hyvinkin ärsyttävä asia. Etenkään kun minulla ei ole minkäänlaista nuottikorvaa eikä lauluääntä. Siis kaiken kaikkiaan minä olen todella epämusikaalinen tapaus, mutta kuten sanonta sanoo "äänellään se variskin raakkuu".

Nyt muutaman päivän aikana päässä on soinut Jukka Pojan kertosäkeet, jota huomasin lauleskelevani Viirullekin. Neiti otti poski-ilmeen ja kehräsi kun pidin sitä sylissä ja hyräilin samalla kuinka "mun beibe saa olla pikkasen tuhti". Vaikka eihän noin saisi sanoa maailman ihanimalle kissatyttöselle, vaikka sille onkin römppä kasvanut. Minun pieni lasipalloni, täydellinen juuri tuollaisena.

Toisaalta kun tarkemmin ajattelee, saa nainen olla, jopa pitää olla naisellinen ja kurvikas. Minusta on kaunista katsoa kuinka isokokoinen nainen on ylpeästi oma itsensä, täydellinen ja naisellinen eikä epäseksuaalinen vaatehengari. Itseään pitää rakastaa, oli minkä kokoinen sitten tahansa. Ja aina maailmasta löytyy niitäkin miehiä, jotka suorastaan rakastavat naisellisia naisia, oli yhteiskunnan norminmukainen koko sitten S tai XS. Kautta aikojenhan runsasta rubenmaista naista on palvottu, ja pakanakansojen äitijumala oli hyvinkin kurvikas ja hedelmällinen. Sääli, että nykyisin aikuistuvat naiset syövät pumpulia ja pakottavat itsensä ikuiseen paastoon vain sopeutuakseen yhteiskunnan järjettömiin kauneusvaatimuksiin. Etenkään kun minä en vieläkään usko, että kaikki miehet ilman minkäänlaista poikkeusta ihannoisivat vain tietyn tyyppisiä naisia. Maailma on täynnä miehiä, erilaisia miehiä, joten heidänkin kauneuskäsityksensä naisista täytyy vaihdella. Vai mitä?

Millainen on sitten minun mielestäni todella hyvännäköinen mies? Minä en osaa ajatella asiaa noin, minun silmäni lepää erilaisissa ihmissä. Kenties minä haen jotain pintaa syvemmältä, se pelkkä kaunis ulkokuori ei riitä pitemmän päälle. Minulle ei edes hetkeksi. Jos ihmisellä ei ole muuta tarjottavaa kuin komea ulkokuori on hän hyvin nopeasti heppoiseksi havaittu ja unohdettu. Minä en kerta kaikkiaan jaksa.

Tiettyjä asioita on, jotka ovat täydellisiä turn-offeja minulle; asioita kuten sovinistisuus, käskyttely, alistaminen ja leimaaminen, julmuus, kylmyys, tai se ettei mies pidä eläimistä. Minusta välinpitämättömyys on synti, jota ei voi antaa anteeksi. Se ja tyhmyys. Monta asiaa kykenee vielä selittämään, niin itselle kuin muille, mutta nuo.. ei koskaan. Ei ole mitään syytä pitää lähellään ihmistä, jonka arvomaailma on niin erilainen kuin itsellä, että se koskee. Tähän ikään mennessä tajuaa jo, ettei toista voi muuttaa. Toisen pitää olla siihen halukas itse, mutta harvempihan on. Kaipa se on jonkinlaista sitoutumiskammoa, kasvamiskammoa, ja halua pitäytyä siinä mikä on tuttua ja turvallista. Eikä se toimi minulle. Joskus on viisautta sanoa kiitos ja heihei, jo hyvin nopeassa tahdissa. Aikaa ei kenenkään kohdalla ole tuhlattavaksi asti.

Miehen pitää siis olla jokseenkin samanhenkinen kuin minä, jotta minä näen hänessä jotain viehättävää. Kukaan ei jaksaisikaan täysin samanlaista ihmistä, mutta samankaltaisuus on tietyssä määrin jopa vaatimus. Kenties se helpottaa sitä sanattoman siteen syntyä. Mene ja tiedä.

Mutta jos ihan ulkoisista seikoista puhutaan, ja toki joskushan on jopa pakko tehdä niin, niin kaipa minua viehättää jokseenkin ei niin puleerattu miestyyppi. Mies joka uskaltaa olla mies. Mieluiten isolla alkukirjaimella. Miehessä pitää olla selkärankaa ja henkistä munaa, sellainen soturi, joka menee metsälle ja pitää prinsessansa suojassa pahalta. Jotain.. joka saa hymyilemään.

http://vagalume.uol.com.br/red-hot-chili-peppers/images/4666.jpg

http://i.realone.com/assets/rn/img/0/6/0/7/13247060-13247063-slarge.jpg

http://media.collegepublisher.com/media/paper932/stills/3dc1fef8d427b-19-1.jpg

http://blogs.voices.com/voxdaily/antonio-banderas.jpg

http://arichard.myweb.uga.edu/Johnny%20Depp.jpg

http://lord.of.the.rings.inreview.com/lord_of_the_rings.jpg

Niin.. Miehiä.

*hymy*

Lauri Tähkä ja Elonkorjuu:
Pauhaava sydän

Ei rikkaus oo rakkautta rikkaampaa
rakkaus oo rikkautta rakkaampaa
Jos rakkaus on suoraa ja rikkaus väärää
kuka suoran säätää ja väärän määrää

Ei tunne oo järkeä köyhempää
köyhä on järki ja tunne käypää
Jos tunne on suoraa ja järki väärää
kuka järjen säätää ja tunteen määrää

Mun täytyy rakastaa nää elämät roskiin
mun sydän pauhaava ku kuohuva koski
Se muille mitä tekee tahdo en kuulla
välistä rakkaus tahtoo elää ja kuolla
Mut sun lähelläs mieli peilityyni on

Ei kauneus oo rumuutta kauniimpaa
ruma on kaunis ja kaunis rumaa
Jos ruma on suoraa ja kaunis väärää
kuka kauniin säätää ja ruman määrää

Ei valhe oo viisautta tyhmempää
onko totuus viisas ja valhe kierää
Jos valhe on suoraa ja totuus väärää
kuka valheet säätää ja totuuden määrää

Mun täytyy rakastaa nää elämät roskiin
mun sydän pauhaava ku kuohuva koski
Se muille mitä tekee tahdo en kuulla
välistä rakkaus tahtoo elää ja kuolla

Mun täytyy rakastaa nä elämät roskiin
mun sydän pauhaava ku kuohuva koski
Se muille mitä tekee tahdo en kuulla
välistä rakkaus tahtoo elää ja kuolla
Mut sun lähelläs mieli peilityyni on

***

Jäin kuuntelemaan, että tuohan on ihan kuin minä!

Hassunhauskoja nuo kyselyt!

Mutta nyt teetä ja villasukkia!

Öitä ja unia kaikille.

Seuraavaan kertaan taas...

*prinsessavilkutus*