IRC-Galleria

elisant

elisant

You can wait your whole life for the sun to rise. When it finally comes up, it's gonna hurt your eyes.

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Maanantai 01.10.2007 12:05

Sisko meni naimisiin miehensä kanssa 28.9.2007. Päivä oli kaunis, hiukan pilvinen, mutta hyvin kaunis, lehdet satoivat puista ja oltiin syksyn ytimessä. Herkkää ja kaunista.

Päivä alkoi kamalalla hälinällä kun morsian sisarineen laittautui kauniiksi yhden sulhasen säestämänä. Vaikka Piritan kanssa herättiin jo seitsemän aikaan ja vihkiminen oli vasta klo 12, tuntui aika loppuvan kesken kun piti silittää ja puunata, kähertää ja väkertää puuteri- ja hajuvesipilven keskellä, mutta kyllä lopputulos oli sen arvoinen. Suloisia oltiin kaikki, morsiammesta puhumattakaan! Joskus kun Jussi saa aikaiseksi siirrettyä kuvat koneelle, niin pitää tännekin laittaa otos tai pari.

Vihkiminen oli lyhyt mutta kattava, ja isi saatteli Tiinan avioon. Ja kun vihkitilaisuus oli ohi, ja oli aika halata, niin padot murtuivat puolin ja toisin. Ja vaikka minulla oli suunnitelmana sanoa jotain kamalan viisasta ja mieleenjäävää vihkiparille, niin ainoa mihin kykenin oli lohduton nyyhkintä ja Jussille tuli tokaistua "voi vittu". Joskus sanat vain unohtuvat, etenkin kun tunne on niin suuri. Ja nyt se oli.

Jatkoille mentiin ihanaan vanhaan kerhohuoneeseen, ja Piritan kanssa ehdittiin käydä ärrälläkin tarkoituksena ostaa muutama lyijykynä hääparikyselyitä varten, mutta eihän siellä mitään ollut myynnissä. Lahjoituksena saatiin sitten mainoskyniä, ja hyvinhän ne pelitti, vaikka joku ne kähvelsikin sitten loppuillasta. Mutta sille ei mahda mitään.

Paikka oli edellisenä yönä koristeltu kauniiksi, ja sadat kynttilät paloivat romanttisesti koko illan. Pöydillä oli pellavaliinat ja viiniköynnöstä, muutama kerbera ja kynttilöitä silmän ulottumattomiin. Siunauskin tapahtui kynttilämeressä. Jussi oli miksannut itse häämarssin, ja kaikki sujui kuin tanssi.

Ruokana oli porokeittoa, ja maailman parasta salaattia, hääkakkukin oli hyvää, ja sen päällä isin ostama hääparikoriste, jonka tarkoitus on nyt sitten kiertää kaikkien sisarusten häissä, siis mikäli me koskaan menemme naimisiin... Mutta sen näkee sitten. Kaikki aikanaan.

Tunnelma oli valtavan hieno, ja kaikilla oli todella hauskaa! Sonja ja Jyri lauloivat hääparille, ja sen naisen ääni on yksi hienoimmista, se on pakko todeta! Jussikin lauloi Tiinalle heidän kappaleensa, ja muutenkin häissä ei hiljaista hetkeä tullut. Siitä piti Tiinan ja Jussin muusikkoystävät huolen. Heikki lauloi häävalssin ja kitarat soivat yöhön myöhään. Olisihan tuota juhlittu vaikka toinen päivä putkeen, mutta hääpaikalta meidät loppupeleissä heitettiin pois! Ensimmäiset häät joissa minä olen ollut ja joissa on tullut valomerkki... =)

Piritalla oli omat sutinansa häissä, ja minä leikin pientä kynttilätyttöä. Jatkoille mentiin Doorikseen, ja sieltä käveltiin kaupungin hiljetessä kotia. Muistorikas tapahtuma!

Aamusta siivottiin vielä hääpaikkaa yhdessä, ja muutama vieraskin tuli vielä puvuissaan vastaan! Nuorena jaksaa... tai sitten se rokkikukkous vaikuttaa asiaan. Mene ja tiedä, mutta kaikki kehuivat häitä parhaiksi! Sitä ne olivat minustakin.

Erityisen kaunis asia minusta oli, että Tiina ja Jussi menivät naimisiin äidin nimipäivänä, ja että vihkimisen jälkeen käytiin äidin haudalla. Näin äitikin oli mukana juhlassa, aivan kuten hän olisikin halunnut olla, ja varmasti hengessä olikin.

Niin siinä sitten kävi, että sen sijaan, että olisin menettänyt sisaren sain veljen.

Perjantairuno sunnuntainaSunnuntai 30.09.2007 22:27

Miten perhosia siitetään

Pitkään ihmettelimme
perhosten katoamista,
pelkäsimme
niiden lähteneen lopullisesti,
kuolleen
kuivaan kylmään ikävään
Kunnes keksimme
kielenpäällä kielenpäätä
äärimmäisen kevyesti koskettelemalla
kuinka helppoa onkaan
siittää perhosia,
kuoria, päästää lentoon,

kertomaan
mitä tulee tehdä
kun ihmettelee perhosten katoamista,
pelkää
puree kieltään


- Tommy Tabermann

Valikoiva kuuloKeskiviikko 26.09.2007 12:23

On se miehen kuulo kummallinen aisti...

Nainen sanoo:

"Hei, talohan on ihan sotkussa. Sinä ja minä alamme nyt siivota. Ja
mitä sinun housusikin tekevät tuossa lattialla? Sinä olet huomenna ilman
vaatteita, jos et käy laittamassa niitä pesuun nyt heti!"

Ja mies kuulee kuulee sen näin:

"HEI blaa blaa blaa blaa. SINÄ JA MINÄ blaa blaa blaa. blaa blaa blaa
TUOSSA LATTIALLA, blaa blaa blaa blaa ILMAN VAATTEITA, blaa blaa blaa blaa
NYT HETI!"

***

*naur*

Just, vaiks samaa tulee harrastettua joskus itsekin. Toisinaan jopa sangen onnistuneesti...

RakkaudestaMaanantai 24.09.2007 19:46

"Älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa."
Korkea Veisu 2:5-7

"Rakkaani on minun, ja minä hänen - hänen, joka paimentaa liljojen keskellä."
Korkea Veisu 2:10-16

"Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä. Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa. Minä etsin, mutta en löytänyt häntä."
Korkea Veisu 3:1-4

"Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin."
Kr.8:6-7

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista."
1 Kol.13:1-10

Ylpeys rakastetusta - rakkauden onnellisin tunne.
(Felix Dahn)

Olen kuin vanha talo, jos lakkaat lämmittämästä minua, rapistun.
(Risto Rasa)

Sinun tuoksusi minussa monta päivää, monta päivää rakastan itseäni.
(Eeva Kilpi)

Miten mieletön voi olla ihmissydän - että silloinkin kun olemme yhdessä on ikävä sinua.
(Fukayahu)

En ole imuroinut tänään. Pelkään etten kuulisi puhelinsoittoasi.
(Jouko Rajala)

Odottaminen on surullista. Surullisempaa jos ei odota ketään.
(Eeva-Liisa Manner)

Ei ole muuta todellista kuin uni ja rakkaus.
(Anna de Noailles)

Täyttäkää maailma rakkaudellanne ja rakkautenne maailman loputtomalla ihanuudella.
(Joseph-Arthur de Gobineau)




Minun päiväniSunnuntai 23.09.2007 18:15

Syksyn kaunein päivä; Mielikin nimipäivä ja syyspäivän tasaus. 31 vuotta takana elämää, iloja ja suruja, naurua ja kyyneleitä, hitunen onnea ja koppakaupalla kohtaloa. Vuoristoratoja ja polkuja, joiden suuntaa ei vielä tiedä. Mutta ennen kaikkea, minun elämääni!

Kukaan tiedä huomisesta, mutta luotan siihen, että yhtä lailla se pitää sisällään täyttyneitä toiveita ja suunnatonta tarkoitusta, joka valkenee kun sen aika koittaa. Hyvä näin.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tälle päivälle laitetaan teemaruno. Ihastukaa muutkin elämäniloiseen Mehitabeliin ja filosofiseen Archie-torakkaan, joka kirjoittaa kissaystävänsä runot kirjoituskoneen näppäimeltä toiselle pomppien. Ymmärrettävästä syystä runoissa ei siis ole välimerkkejä: ei torakkakaan kaikkeen taivu.

***

the song of mehitabel

this is the song of mehitabel
of mehitabel the alley cat
as i wrote you before boss
mehitabel is a believer
in the pythagorean
theory of the transmigration
of the soul and she claims
that formerly her spirit
was incarnated in the body
of cleopatra
that was a long time ago
and one must not be
surprised if mehitabel
has forgotten some of her
more regal manners

i have had my ups and downs
but wotthehell wotthehell
yesterday sceptres and crowns
fried oysters and velvet gowns
and today i herd with bums
but wotthehell wotthehell
i wake the world from sleep
as i caper and sing and leap
when i sing my wild free tune
wotthehell wotthehell
under the blear eyed moon
i am pelted with cast off shoon
but wotthehell wotthehell

do you think that i would change
my present freedom to range
for a castle or moated grange
wotthehell wotthehell
cage me and i d go frantic
my life is so romantic
capricious and corybantic
and i m toujours gai toujours gai

i know that i am bound
for a journey down the sound
in the midst of a refuse mound
but wotthehell wotthehell
oh i should worry and fret
death and i will coquette
there s a dance in the old dame yet
toujours gai toujours gai

i once was an innocent kit
wotthehell wotthehell
with a ribbon my neck to fit
and bells tied onto it
o wotthehell wotthehell
but a maltese cat came by
with a come hither look in his eye
and a song that soared to the sky
and wotthehell wotthehell
and i followed adown the street
the pad of his rhythmical feet
o permit me again to repeat
wotthehell wotthehell

my youth i shall never forget
but there s nothing i really regret
wotthehell wotthehell
there s a dance in the old dame yet
toujours gai toujours gai

the things that i had not ought to
i do because i ve gotto
wotthehell wotthehell
and i end with my favorite motto
toujours gai toujours gai

boss sometimes i think
that our friend mehitabel
is a trifle too gay

Miehet ja tissimaniaKeskiviikko 19.09.2007 15:49

Joskus mietityttää mikä ihme miehiä vaivaa tämän tissimanian kanssa. Siis todella... utareet ne on lehmälläkin, etkä sinä näe sonneja ammumassa pellon laidalla! Mutta miehet... Voi pojat sitä outoutta joka miehekkeet vaivaa kun vain vähän rintaa vilahtaa jostain paidan kaula-aukosta. Onko heidät vieroitettu rintaruokinnasta liian aikaisin, vai onko kyse jostain oudosta äkillisestä paluusta takaisin lapsen asteelle muistojen siivittämänä kun he näkevät naisen rinnan? Mene ja tiedä, mutta käsittää ei voi.

Toki, kyllähän sitä naiset omalla tavallaan hyväksikäyttävät - tuota miehistä maniaa. Onhan sitä likipitäen jokaisella naisella paita tai pari, jossa on kaula-aukkoa vaikka muille jakaa. Ja ihan pötypuhetta sekin, että niitä pitsialusvaatteita hamstraisi ihan vain omaksi ilokseen. En minä sitä väitä, etteikö se olisi itsestäänkin jollain tasolla mukavaa kun tietää olevansa haluttava ja naisellinen, eli asiaa voidaan lähestyä aika monella tavalla. Loppupeleissä sitä silti kuitenkin tehdään miehen takia. Mutta nyt poiketaan jo asiasta... ja se asia oli tissit.

Rinnat nyt kuitenkin on suhteellisen luonnollinen ja oleellinen asia naisessa. Siinä ne mukana kulkee, aika vääjäämättä. Isot tai pienet, kiinteät tai liiveihin sullottavat, jokaiselle varmasti löytyy oma miehinen ihailijakuntansa, joka tuntuu menettävän kaiken kontrollin kun näkee ihailunsa kohteen.

Hassuja nuo ovat, miehet. Ja joskus niin pirun oudon suloisia ettei voi kuin ihmetellä. Ja kiittää heidänkin olemassaolosta.
Olipa kerran nuori mies, joka asui kylässä Venäjällä. Hän oli menossa naimisiin ja hän ja hänen ystävänsä valmistautuivat lähtemään kylään, jossa nuoren miehen tuleva morsian asui. Morsiamen kotikylään oli kahden päivän kävelymatka sulhasen kylästä.

Ensimmäisenä yönä ystävykset päättivät leiriytyä joelle. Nuori mies, joka oli menossa naimisiin, huomasi epätavallisen näköisen oksan maassa. Se näytti luiselta sormelta. Nuori mies ja hänen ystävänsä alkoivat vitsailla tästä omitusesta oksasta ja nuori mies otti kultaisen vihkisormuksen taskustaan ja asetti sen omituisen näköisen oksan varteen. Sitten hän alkoi tanssia häätanssia oksan ympärillä; hän tanssi oksan ympäri kolme kertaa ja lauloi juutalaisen häälaulun, ja toteutti koko hääsakramentin siinä oksan ympäri tanssiessaan. Hänen ystävänsä vain nauroi koko ajan.

Heidän hupinsa loppui yhtäkkiä. Maa alkoi vavista ja täristä heidän jalkojensa alla. Maa, josta oksa oli kasvanut, alkoi avautua ja todella kärsineen näköinen ruumis nousi ylös haudastaan. Elävä ruumis. Hän oli ollut morsian, mutta nyt hän ei ollut paljoa muuta kuin luuranko, joka pysyi koossa muutamilla ihon suikaleilla, ja hänellä oli yhä yllään vanha silkkinen hääpukunsa. Madot ja hämähäkinseitit roikkuivat kiinni kerran kuolleessa ruumiissa ja hapertuneessa hunnussa.

Nuoret miehet olivat kauhuissaan.

”Ah”, hän sanoi. “Sinä olet tanssinut häätanssin ja lausunut vihkivalat ja olet laittanut sormuksen sormeeni. Nyt me olemme mies ja vaimo. Vaadin nyt saada oikeuteni sinun morsiamenasi.”

Ruumismorsion sanojen aiheuttaman kauhun hyytäminä nuoret miehet pakenivat kylään, jossa toisen nuoren miehen morsian odotti. He painuivat suoraa päätä rabin luokse.

”Rabbi”, nuori mies kysyi henkeä haukkoen. ”Minulla on todella tärkeä kysymys kysyttävänä. Jos jostakin syystä sattuisit kävelemään metsässä ja sattuisit näkemään oksan, joka näyttäisi pitkältä luiselta sormelta joka kasvaa maasta, ja jos jostakin syystä sattuisit asettamaan kultaisen vihkisormuksen tähän sormeen ja tanssisit häätanssin ja lausuisit vihkivalat, laskettaisiinko tämä lailliseksi avioliitoksi?”

Rabbi näytti hyvin hämmentyneeltä ja kysyi: ”Onko sinulla tiedossa jokin tällainen tapaus?”

”Ei, ei, ei tietenkään, ei, tämä on vain hypoteettinen kysymys.”

Rabbi pöyhi pitkää partaansa ajatuksissaan ja sanoi: ”Annahan kun mietin tätä.”

Ja juuri sillä hetkellä voimakas tuulenpuuska lennätti oven auki ja ruumismorsian käveli sisälle. ”Minä vaadin saada tämän miehen aviopuolisokseni! Hän asetti vihkisormuksen sormeeni ja lausui vakavana vihkivalat”, hän vaati, ja heilutti luista sormeaan osoittaen sillä sulhastaan.

”Tämä on todella hyvin vakava ongelma. Minun täytyy keskustella muiden rabbien kanssa”, rabbi sanoi.

Pian kaikki rabit ympäröivistä kylistä olivat kerääntyneet yhteen. He pitivät kokouksen, ja sillä aikaa kaksi nuorta miestä odotti hermostuneina rabbien päätöstä.

Ruumismorsian odotti kuistilla naputtaen lattiaa jalallaan. ”Haluan viettää hääyöni uuden aviomieheni kanssa!” hän ilmoitti.

Nämä hyytävät sanat nostivat joka ainoan karvan nuoren miehen kehossa pystyyn, vaikka oli lämmin kesäpäivä.

Rabbien pitäessä kokoustaan elävä morsian saapui paikalle ja tahtoi tietää, mistä kaikki meteli johtui. Kun hänen sulhasensa selitti hänelle kaiken, mitä juuri oli tapahtunut, elävä morsian alkoi itkeä. ”Minun elämäni on pilalla, kaikki unelmani ja toiveeni on tuhottu; minä en koskaan pääse naimisiin, minä en ikinä saa perhettä.”

Juuri tällä hetkellä rabit tulivat ulos ja kysyivät: ”Laitoitko sinä tosiaan kultaisen vihkisormuksen hänen sormeensa, ja tanssitko sormen ympäri kolme kertaa? Lausuitko todella vihkivalat kokonaan?”

Nuoret miehet, jotka sillä hetkellä olivat huoneen kaukaisimmassa nurkassa, nyökkäsivät.

Rabbit menivät taas kokoushuoneeseen todella vaikavan näköisinä.

Nuori morsian itki katkeria kyyneliä, ja ruumismorsian hekumoi ajatuksella hänen tulevan, kauan odotetun hääyönsä kaikista mahdollisuuksista.

Pienen ajan kuluttua rabit marssivat vakavina ulos, istuivat alas ja ilmoittivat: ”Sinä asetit vihkisormuksen ruumismorsiamen sormeen ja tanssit sen ympäri kolme kertaa lausuen vihkivalat. Me olemme päättäneet, että se vastaa laillista vihkiseremoniaa. Vaikka näin olisi, päätimme, että kuolleilla ei ole oikeutta naida eläviä.

Nuori morsian huokaisi helpotuksesta niin lujasti, että se kuului huoneen kaikkiin nurkkiin.

Ruumismorsian voihkaisi: ”Voi, siinä menee minun viimeinen mahdollisuuteni elää; en ikinä saa toteutettua unelmiani nyt, ne ovat mennyttä ikuisiksi ajoiksi!” Sitten hän romahti lattialle. Se oli säälittävä näky, kasa luita ja hapertunut hääpuku makasivat lattialla, elottomina.

Nuori morsian tunsi musertavaa myötätuntoa ruumismorsianta kohtaan. Hän polvistui ja nosti ylös nuo vanhat luut, järjesti varoen vanhan silkkisen asun kauniisti ja piti ruumismorsianta sylissään. Hän puolittain lauloi ja puolittain mutisi ruumismorsiamelle kuten kehdossaan itkevälle vauvalle: ”Älä huoli. Minä toteutan unelmasi sinua varten. Toteutan toiveesi sinua varten. Hankin lapsia sinua varten, hankin tarpeeksi lapsia, jotta heitä riittää kahdelle ja sinä voit levätä rauhassa tietäen, että lapsemme ja lapsenlapsemme eivät tule koskaan unohtamaan meitä.”

Hellästi elävä morsian sulki ruumismorsiamen silmät, hellästi hän piti tätä sylissään ja kulki hitaasti joelle hauraan kantamuksensa kanssa. Siellä hän laski ruumismorsiamen maahan, kaivoi tälle haudan ja laski hänet sinne. Hän asetti ruumismorsiamen luiset kädet tämän luisen rinnan yli niin, että toinen käsi piteli kiinni siitä kädestä, jossa sormus oli, ja asetti hääpuvun kauniisti ruumismorsion ympärille.

Tämän kaiken tehtyään elävä morsian kuiskasi: ”Nyt sinä voit levätä rauhassa, minä toteutan unelmasi sinua varten. Älä huoli, me emme ikinä unohda sinua.”

Ruumismorsian näytti onnelliselta ja rauhalliselta uudessa haudassa, ja hän tiesi, että hänen unelmansa kävisivät toteen tämän nuoren morsiamen kautta. Ja sitten nuori morsian hautasi hiljaa ruumismorsiamen. Hän peitti ruumismorsiamen ja tämän haurastuneen hääpuvun, peitti hänet kokonaan maan alle, ja sitten hän laittoi villejä kukkia haudalle ja ympäröi sen kivillä.

Sitten nuori, elävä morsian palasi takaisin sulhasensa luokse, ja heidät vihittiin vakavassa vihkiseremoniassa. He elivät monet onnelliset vuodet yhdessä. Kaikki heidän lapsensa, lapsenlapsensa ja lapsenlapsenlapsensa saivat kuulla tarinan ruumismorsiamesta, eikä hän siis koskaan unohtunut, eikä myöskään myötätunto ja viisaus, jonka tuo tarina oli opettanut heille, unohtunut koskaan.

***

Surullinen tarina, vai mitä?

Déjà vuMaanantai 17.09.2007 18:38

"Déjà vu -kokemukseen liittyy tuttuuden tunteen lisäksi joskus myös outo, jopa aavemainen vaikutelma."

Pitkään aikaan noita tuntemuksia ei ole tullut, mutta tänään iski sellainen pitkästä aikaa. Joskus aikoinaan olen nähnyt unta tämän päiväisestä kotiintulomatkasta, ja keskustelut hississä oli jo kertaalleen ikäänkuin käyty. Mielenkiintoinen tuntemus, ei mahda mitään.

Kamala tuuli, se repii ja riepottaa lehdet irti puista. Kahvi ei maistu, ilmeisesti pitää siirtyä taas kokonaan teelinjalle. Teetä ja sympatiaa, villasukkia ja pähkinäsuklaata. Ja buranaa, pää on jumalattoman kipeä. Toivottavasti ei iske syysflunssa. Tuntuu että kaikki ovat kipeitä. Kaikki...

Jokseenkin orpo olo. Viime yönä ei tullut nukuttua, uni pakeni pientä ihmistä. En minä tiedä... Voi huokaus. Pitäisi suunnata energia johonkin tärkeään, ja mennä taas salille. Niskat alkavat olla liian jumissa. Häiden takia sielläkään ei ole tullut käytyä. Tänään pitää ainakin venytellä.

Ah.. pimenevät illat ovat ainakin tehneet sen, että lukuinto on taas huipussaan. Hyvä niin.

Niin.. ja minulla on kamala hinku pyytää häihin avec. Hmm.. toisaalta sitä miettii, onko se sittenkään niin kamalan hyvä idea, kun taas toisaalta sitä nauttii itsekseen siitä tiedosta, että kyseinen henkilö ainakin järkyttäisi kaikkia. Ja jos kerran morsiammella ei ole häntä vastaan mitään niin muista viis. Pitää miettiä. Katsella ja kuulostella mitä tästä tulee vai jänistänkö kuitenkin sovinnaisuuden nimissä. Kamala minusta on tulossa oikeasti vanha jos alan miettiä sitä mitä muut sanovat ja puhuvat. Eiköhän se pitäisi olla pääasia että minulla itselläni on hauskaa? Minusta on näköjään tulossa sovinnainen ja omalla tavallaan konservatiivinen. Eikä se ollenkaan välttämättä ole hyvä asia!

Mietitään.

[Ei aihetta]Sunnuntai 16.09.2007 22:01

Lakkaa heti kysymästä
miten me tästä selviämme,
umpikujasta,
vaihda parhaat yllesi,
käydään taisteluun
arkipäivän fasismia vastaan
Parhaiten sinua pukee
minun silkkinen ihoni,
meidän yhteinen taisteluasumme

Minä en tarvitse kokkia, siivoojaa,
orjaa:
minä kaipaan
iltäpäivän ikävään
taistelutoveria, rakastajaa


- Tommy Tabermann

PolttarimenoaSunnuntai 16.09.2007 21:49

Eilen juhlittiin Tiinan polttareita tyttöporukassa ja oli pirun hauskaa. Juotiin viiniä, syötiin Peppanan ja Barbin tekemää megahyvää salaattia (namia!!), mässytettiin herkkuja, meikkailtiin, istuttiin tupakalla, juoruttiin ja katseltiin kauhuelokuvia. Kaipa aika normaali tyttöjen ilta... Tästä voisi hyvinkin tulla tapa, oli tosi mukavaa päästä rentoutumaan tyttöporukalla!!

Tuli vain mieleen, että loppujen lopuksi, tytöt pysyvät aina tyttöinä - ikään katsomatta.

*hellä hymy*