IRC-Galleria

olen ollut nyt tyoharjoittelussa lutheran development servicessa 3 paivaa ja kokenut jo monenlaista. olen varsin iloinen tyoharkkapaikan monipuolisuudesta ja organisoituneesta toiminnastakin(mita nyt joskus tunnin parin odotteluja, mutta paljon tapahtuu). tiistaina olin toimistolla esittaytymassa, sit puhuttiin johtajan kanssa parin tunnin odottelun jalkeen, sit suunniteltiin Euni(lausutaan Juuni)-ophjaajamme kanssa tavoitteita ja aikatauluja ja lahdettiin iltapaivalla kirkon johtajille tarkoitettuun gender (yhteiskunnallinen sukupuoli, vastakohta sex) -aiheita koskevaan workshopiin eli seminaariin. oltiin siella myos koko eilinen,oli kiinnostavaa. ekumeenisessa hengessa nuoret ja vanhat mies- ja naispastorit ja muut kirkolliset tyontekijat keskustelivat ihmisoikeuksista, lastenkasvatuksesta, vakivallan eri muodoista, kondomien kayton opettamisesta kirkoissa yms. opin paikoitellen uuttakin ja oli kiinnostava nahda kuinka tunteella ja eriavilla mielipiteilla asioita kasiteltiin. toisinaan sita taas ihmetteli miten perusasioista on lahdettava liikkeelle taalla aikuisten koulutuksessa, itse olin suomessa jo opiskellut suurimman osan asioista, joista seminaarissa kyseltiin. varsinkin vakivalta- ja kondomikeskustelut olivat vauhdikkaita. tanaan olimme tutustumassa home based care/eli kotihoitotyohon. se oli unohtumatonta ja koskettavaa, kavin koyhien isoaitien ja perheiden savimajoissa ja sain siswatinkielisen nimen: Jabulile(lausutaan zabuliili)mika tarkoittaa : olemme onnellisia etta olet taalla. ensimmainen tapaamamme Gogo(isoaiti) oli menettanyt kaiken: lapset kuolleet, mies lahtenyt, ruokaa ei oikein ollut, ei terveytta juurikaan yllapitaa peltoja ja kotipihaa ja joku oli varastanut viela haenlta kanoja. koskettavia tarinoita, kuitenkaan he eivat lastensa hautojen vuoksi tahtoneet jattaa kotejaan, han oli 78 ja kun kerroin mummini olevan samanikainen suunnilleen, han sanoi: olet lapsenlapseni.