IRC-Galleria

niin, itse asiassa sinne paasy oli kiven takana. vatsa otti takapakkia perjantaina, joten koko n. 7h bussimatkakarsimyksen ajan santailin joka pysahdyksella puskaan kokkimaan. lisaksi olivat jarkyttavat vatsakivut, jotka tulee kouristuksenomaisina polttoina, eika silloin pysty edes hengittamaan, senkun pitelee vatsaa ja voihkii ja kiemurtelee. loppumatkan koitin maatakin, mutta siina tarinassa niilla teilla se oli levosta kaukana, hyva kun penkilla jotenkin pain pysyin. perille aikuisopiskelijamme pirjo totesi muutamatkin vastaavat vatsaongelmat elamassaan karsineena, etta mulla on varmaan vatsa-ameeba. onneksi taalla kuka vaan saa ilman reseptia mita vaan laaketta apteekista, ja niin mulle hankittiin uudet, vahvemmat antibiootit ja toista laaketta, joka auttoi kipuihin. perjantai meni kituen, vahaiset keitonliemi-lounasyrityksenikin oksensin kovaa kyytia. makasin vain sangyssa uupuneena silloin kun ei tarvinnut vessaan juosta. laakkeiden ansiosta alkoi olo kuitenkin kohota. lauantaina iltapaivalla lahdin jo muiden mukaan. en siis missannut ohjelmasta kovin paljoa. olin norsukyydissa, varsin keikkuvaa ja kivaa. ei iskenyt onneksi matkapahoinvointi siella keikkuessa. mentiin viidakossa ja tavattiin sarvikuono mutakylvysta, peuroja, riikinkukko ja muita lintuja. sen jalkeen paasimme pesemaan norsuamme jokeen. se oli tosi hauskaa! norsun selkaan vain, ilman koria siis, ja kuohuihin. sitten norsu kippaatoiselle kyljelle jonkin aikaa karsalla vetta selkaansa meita pain ruiskittuaan. siina molskahdetaan ja sitten pestaan kyljellaan nautiskelevaa norsua:) hupaisaa touhua! illalla olin myos chitwanin alueen tharu-heimon tanssiesityksessa, joka oli nayttava. tana aamuna olimme norsujen siitosleirilla, pikku norsuja oli hellyyttava katsella, oon nyt ihan hati(norsu nepaliks)-fani:) paluumatkakin oli aika mielenkiintoinen. ensin bussi vei meidat vaaraan paikkaan kathmanduun paastyamme, seuraavaksi riksa ja sitten taksi. taksi kuskasi meita isojen laukkujemme kanssa pashupati-temppeliin jossa ruumiit poltetaan, kun yritimme aantaa hanelle kotikaupunginosaamme bhaishipatia... no, kotona ollaan. oon nahnyt eilen illalla myos elamani makeimmat salamat, ja nyt illalla taalla kathmandun lalitpurin bhaishipatin bungmatin naya bazarin alueella( voiko kotipaikkamme olla enaa yhtaan monimutkaisemmin ilmaistu) salamoi myos tyylikkaasti, joten kohta menen kotiin. kuulumisiin!